Siinain vuori tulessa – miksi Jumala ei antanut vain käskyjä?
Kun ihmiset ajattelevat Siinain vuorta, heidän mieleensä tulevat usein kivitaulut ja kymmenen käskyä. Monet näkevät tapahtuman ennen kaikkea lakien antamisena. Haluamme auttaa kuitenkin näkemään, että Siinain tapahtuman ytimessä ei ollut laki vaan liitto.
Ennen kuin Jumala antoi käskyt, Hän kutsui kansan yhteyteensä.
Ennen kuin Hän puhui velvollisuuksista, Hän muistutti pelastuksesta.
Ennen kuin Hän antoi Tooran, Hän vapautti kansan Egyptistä.
Tämä järjestys on ratkaiseva.
Liitto ei syntynyt kuuliaisuuden seurauksena.
Kuuliaisuus oli vastaus liittoon.
Tämä on yksi koko Raamatun tärkeimmistä periaatteista ja samalla yksi niistä opetuksista, jotka usein unohtuvat nykyajan hengellisessä elämässä.
Ilman liittoa uskosta tulee helposti suorittamista.
Liiton kautta uskosta tulee suhde.
Vuori, joka paloi Jumalan läsnäolosta
Toinen Mooseksen kirja kuvaa Siinain tapahtumaa tavalla, joka muistuttaa monia muita Raamatun tulikuvia.
Vuori vapisi.
Pilvi peitti sen.
Torven ääni voimistui.
Ja vuori oli tulessa.
Miksi Jumala ilmestyi juuri näin?
Tuli oli näkyvä merkki Jumalan pyhyydestä, voimasta ja läsnäolosta. Siinain tapahtuma ei ollut pelkkä opetustilaisuus. Se oli kohtaaminen elävän Jumalan kanssa.
Israelin kansa ei saanut vain uskonnollista järjestelmää.
He saivat kutsun elää Jumalan kansana.
Tuli muistutti heitä siitä, että kyse ei ollut ihmisten keksimästä uskonnosta.
Kyse oli Jumalan aloitteesta.
Sama periaate näkyy myöhemmin temppelissä, profeettojen sanomassa ja lopulta Shavuotin päivänä Jerusalemissa.
Jumala sytyttää tulensa silloin, kun Hän tekee liiton kansansa kanssa.
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi”
Kymmenen käskyn alku jää joskus huomaamatta.
Ennen ensimmäistäkään käskyä Jumala sanoo:
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.”
Tämä on liittokielen ydin.
Jumala ei sano:
”Tottele minua, niin ehkä hyväksyn sinut.”
Hän sanoo:
”Minä olen jo pelastanut sinut. Nyt opetan sinulle, kuinka elää kanssani.”
Juutalainen näkökulma korostaa, että Toora ei ole ensisijaisesti sääntökokoelma vaan liittoelämän opas.
Monet nykyajan ihmiset näkevät käskyt rajoituksina.
Raamatussa ne esitetään lahjana.
Ne osoittavat, millainen elämä johtaa siunaukseen, oikeudenmukaisuuteen ja yhteyteen Jumalan kanssa.
Liitto synnyttää kuuliaisuuden.
Ei päinvastoin.
Mikä liitto oikeastaan on?
Raamatullisessa ajattelussa liitto on paljon enemmän kuin sopimus.
Sopimus perustuu usein vaihtoon:
”Minä annan tämän, jos sinä annat tuon.”
Liitto perustuu suhteeseen.
Jumala sitoutui Abrahamiin.
Hän sitoutui Iisakiin.
Hän sitoutui Jaakobiin.
Hän sitoutui Israeliin.
Myöhemmin Hän vahvisti lupauksensa uudessa liitossa Messiaan kautta.
Haluamme korostaa jatkuvasti Jumalan uskollisuutta liitolleen.
Vaikka ihmiset epäonnistuvat, Jumala pysyy uskollisena.
Tämä on yksi syy siihen, miksi liitto sytyttää sydämen.
Ihminen, joka ymmärtää kuuluvansa Jumalalle, ei elä pelon vaan luottamuksen varassa.
Miksi liitto sytyttää sydämen?
Monet ihmiset yrittävät ylläpitää hengellistä elämää tahdonvoimalla.
He yrittävät olla uskollisia.
He yrittävät rukoilla enemmän.
He yrittävät tehdä oikein.
Mutta jos kaiken perustana on pelkkä velvollisuus, sydän väsyy.
Liitto toimii toisin.
Liitto muistuttaa jatkuvasti siitä, että suhde Jumalaan perustuu Hänen uskollisuuteensa.
Kun ihminen ymmärtää tämän, kuuliaisuudesta tulee vastaus rakkauteen.
Tämä näkyy esimerkiksi Daavidin psalmeissa.
Daavid ei puhunut Jumalan käskyistä taakkana.
Hän iloitsi niistä.
Miksi?
Koska hän näki niiden takana Jumalan sydämen.
Liitto muuttaa näkökulman.
Käskyt eivät ole enää ulkoinen pakko.
Ne muuttuvat yhteyden välineiksi.
Yhteisö ilman liittoa menettää voimansa
Yksi tärkeimmistä havainnoista liittyy Israelin historian toistuvaan kaavaan.
Joka kerta, kun kansa unohti liiton, sen hengellinen elämä alkoi rappeutua.
Tuomarien kirjan aikana ihmiset unohtivat liiton.
Kuninkaiden aikana monet hylkäsivät sen.
Profeettojen aikana kansa oli usein uskonnollinen ulkoisesti mutta kaukana Jumalasta sydämessään.
Mikä oli ongelman ydin?
Liitto oli unohtunut.
Ihmiset yrittivät säilyttää uskonnolliset muodot ilman suhdetta.
Tämä vaara koskee myös nykyajan yhteisöjä.
Yhteisö voi omistaa:
- hienot tilat
- hyvän opetuksen
- tehokkaan organisaation
- runsaasti toimintaa
Mutta jos liittotietoisuus katoaa, tuli alkaa vähitellen sammua.
Toiminta jatkuu.
Mutta sydän kylmenee.
Liittotietoisuus synnyttää identiteetin
Erämaassa Israel oppi yhden tärkeän asian:
He eivät olleet joukko vapautettuja orjia.
He olivat Jumalan kansa.
Tämä identiteetti muutti kaiken.
Raamatun ihmiset eivät määritelleet itseään ensisijaisesti ammattinsa, asemansa tai saavutustensa kautta.
He määrittelivät itsensä suhteensa kautta Jumalaan.
Sama pätee nykyään.
Yhteisö, joka tietää kuuluvansa Jumalalle, löytää myös tarkoituksensa.
Se ei tarvitse jatkuvasti uusia trendejä tai menetelmiä.
Sen voima syntyy siitä, että se tietää, kenen se on.
Uusi liitto ja sama Jumalan sydän
Jeremia ennusti päivää, jolloin Jumala tekisi uuden liiton.
Monet tulkitsevat tämän tarkoittavan vanhan liiton korvaamista.
Tuomme esille juutalaisen näkökulman, jossa uusi liitto ei kumoa Jumalan aiempia lupauksia vaan vie ne syvemmälle.
Jeremia kirjoittaa:
”Minä panen Toorani heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä.”
Tämä on ratkaisevaa.
Ongelma ei ollut Toorassa.
Ongelma oli ihmisen sydämessä.
Uuden liiton tarkoituksena ei ollut poistaa Jumalan tahtoa vaan kirjoittaa se sydämeen.
Siksi myös Uudessa testamentissa tuli liittyy liittoon.
Shavuotin päivänä Pyhä Henki tuli antamaan voiman elää siinä yhteydessä, johon Jumala oli kutsunut kansansa.
Kuinka yhteisö voi palauttaa liittotietoisuuden?
Tämä kysymys on tärkeä monille nykyajan yhteisöille.
Liittotietoisuus vahvistuu, kun yhteisö:
- opiskelee Raamattua kokonaisuutena
- ymmärtää Israelin historian merkityksen
- arvostaa Jumalan uskollisuutta
- viettää Herran juhlia
- rakentaa yhteyttä sukupolvien välille
- muistuttaa jatkuvasti Jumalan lupauksista
Liittotietoisuus ei synny hetkessä.
Se rakentuu muistamisen kautta.
Siksi Jumala käski Israelia muistamaan.
Muistamaan Egyptin.
Muistamaan Siinain.
Muistamaan liiton.
Muistamaan Herran teot.
Muistaminen pitää sydämen lämpimänä.
Liitto on tulen todellinen polttoaine
Kun tarkastelemme Raamatun suuria hengellisen uudistumisen hetkiä, yksi asia nousee jatkuvasti esiin.
Tuli yksin ei riittänyt.
Ihmeet yksin eivät riittäneet.
Kokemukset yksin eivät riittäneet.
Kaiken täytyi rakentua liiton varaan.
Liitto antoi tulelle suunnan.
Liitto antoi yhteisölle identiteetin.
Liitto antoi tarkoituksen.
Ilman liittoa tuli muuttui helposti hetkelliseksi kokemukseksi.
Liiton kautta siitä tuli elämänmuutos.
Pohdittavaksi
Mikä pitää yhteisösi hengellistä elämää yllä?
Toiminta vai suhde?
Tavat vai liitto?
Ohjelmat vai Jumalan läsnäolo?
Siinain vuori muistuttaa meitä siitä, että Jumala ei etsi vain kuuliaisia ihmisiä.
Hän etsii kansaa, joka tuntee kuuluvansa Hänelle.
Kun liitto sytyttää sydämen, kuuliaisuus ei enää tunnu raskaalta.
Se muuttuu vastaukseksi Jumalan rakkauteen.
Ja juuri silloin tuli alkaa palaa kestävällä tavalla.