Spotify: Kaikki laulut (Original) →

Kuninkaan koti

Rukouksesta ylistykseen – matka Kuninkaan läsnäoloon

Kuninkaan koti on kahdentoista laulun muodostama hengellinen matka, jonka keskiössä ovat kuuluminen, johdatus, luottamus ja kotiin palaaminen. Albumin lauluissa ihminen lähtee liikkeelle yksinkertaisesta rukouksesta: Hineni – tässä minä olen. Matkan edetessä hän alkaa ymmärtää, ettei koti ole vain paikka, jota kohti kuljetaan. Syvin koti löytyy sieltä, missä Kuningas on läsnä.

Ensimmäisissä lauluissa ihminen tulee Adonain eteen sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse todistaa arvoaan eikä rakentaa identiteettiään omien saavutustensa varaan. Hän saa sanoa: Minä kuulun Kuninkaalle. Tästä varmuudesta alkaa vaellus. Kuninkaan lapsi opettelee kulkemaan Kuninkaan tietä, tekemään oikein, rakastamaan laupeutta ja vaeltamaan nöyrästi Jumalansa kanssa.

Matkan horisontissa näkyy Jerusalem ja Siionin lupaus. Kuninkaan koti ei kuitenkaan kuvaa Jerusalemia vain maantieteellisenä päämääränä. Jerusalem muistuttaa Jumalan lupauksista, Israelista, ennalleenasettamisesta ja siitä tulevaisuuden toivosta, jolloin Kuningas asuu kansansa keskellä ja Hänen rauhansa ulottuu maan ääriin. Koti on lopulta siellä, missä Adonain läsnäolo on.

Kun Kuningas tulee keskellemme, myös ihmisen sisäinen kaipaus alkaa saada vastauksen. Silloin rukous ei ole enää pelkästään puhumista Jumalalle, vaan myös kuuntelemista. Maailmassa on paljon ääniä, mutta hyvä Paimen kutsuu omansa nimeltä. Hänen äänensä opitaan tuntemaan, ja kuuleminen johtaa vähitellen kuuliaisuuteen: Puhu, Adonai, minä kuuntelen.

Kun kutsu kuuluu, siihen vastataan: Hineni – tässä minä olen. Lähetä minut. Kutsumus ei tarkoita oman nimen tekemistä suureksi, vaan palvelemista. Se voi olla leivän jakamista nälkäiselle, väsyneen rohkaisemista, yksinäisen rinnalle pysähtymistä tai toivon kantamista sinne, missä se on kadonnut. Pienikin uskollisuus voi Kuninkaan käsissä saada merkityksen, jota ihminen itse ei koskaan kokonaan näe.

Kutsuun vastaaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko tie avautuisi kerralla. Joskus edessä näkyy vain seuraava askel. Silloin on opittava luottamaan siihen, että Adonai kulkee edellä. Sama Jumala, joka johti Israelia erämaan halki, tuntee tien myös silloin, kun ihminen itse ei näe huomista. Usko ei aina ole varmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se on luottamusta Häneen, joka tietää.

Matkan varrella tulee myös hetkiä, jolloin omat voimat loppuvat. Silloin yksi albumin tärkeimmistä teemoista nousee esiin: Jumala ei ainoastaan näytä tietä, vaan Hän myös kantaa. Kun ihminen myöhemmin katsoo kulkemaansa matkaa taaksepäin, hän saattaa huomata, että kaikkein vaikeimmissa kohdissa hän ei selviytynytkään oman voimansa avulla. Adonai oli lähempänä kuin hän silloin ymmärsi.

Tästä oivalluksesta syntyy lepo. Ihmisen ei tarvitse kantaa huomista ennen kuin huominen saapuu. Shabbatin rauha muistuttaa, että elämä ei perustu jatkuvaan tekemiseen. On lupa pysähtyä, laskea keskeneräiset asiat Jumalan käsiin ja tunnustaa: Sinä olet Jumala – minun ei tarvitse olla. Kuninkaan kodissa ei tarvitse ansaita paikkaansa. Siellä saa levätä.

Levosta kasvaa kiitollisuus. Kun mennyttä katsoo Jumalan uskollisuuden valossa, sydän alkaa nähdä armon sielläkin, missä se aikaisemmin näki vain vaikeuksia. Silloin syntyy Toda, Adonai – kiitos kaikesta. Ei siksi, että kaikki elämässä olisi ollut helppoa, vaan siksi, että Jumala on pysynyt uskollisena kaiken keskellä.

Lopulta kiitos muuttuu ylistykseksi, joka ei enää riipu olosuhteista. Ihminen voi sanoa: Vaikka vastausta en vielä näe, silti minä ylistän. Hän ei ylistä vain silloin, kun rukoukseen on tullut toivottu vastaus. Hän ylistää, koska Adonai on sama eilen, tänään ja huomenna. Kun kaikki muu horjuu, Kuningas pysyy.

Albumin raamatullisessa maisemassa kulkevat Abraham, Moshe, David, profeetat ja Israelin erämaavaellus. Sen sanoissa kuuluvat Hineni, Shema, Shalom ja Toda. Jerusalem ja Siion muistuttavat Jumalan liitosta ja lupauksista, ja kaiken keskellä Yeshua näyttäytyy hyvänä Paimenena, joka tuntee omansa, etsii kadonneen, kulkee edellä ja johdattaa Isän luo.

Kuninkaan koti on kertomus ihmisestä, joka lähtee etsimään tietä kotiin ja huomaa matkan aikana, että Kuningas on kulkenut hänen kanssaan koko ajan. Hän kutsui, johdatti, kantoi, antoi levon ja opetti kiittämään. Siksi albumin kotiinpaluussa ei ole kyse vain määränpäästä. Kyse on siitä, että ihminen löytää paikkansa Kuninkaan läheisyydessä.

Matka alkaa sanoista:

Hineni – tässä minä olen.

Matkan varrella sydän oppii sanomaan:

Minä kuulun Kuninkaalle.

Ja lopulta se ymmärtää:

Sinä olet kotini, Adonai. Kun Kuningas on keskellämme, olemme viimein kotona.

Kuninkaan koti on matka rukouksesta ylistykseen, etsimisestä löytämiseen ja omasta voimasta Jumalan uskollisuuden varaan – matka kotiin Kuninkaan läsnäoloon.
Rukouksesta ylistykseen – matka Kuninkaan läsnäolossa.

Kuninkaan lapsi – Koko olemukseni on rukous →

Kun sanat eivät enää kanna,
kun en tiedä, mitä rukoilisin,
nostan silmäni kohti taivasta,
Sinä tunnet sydämeni kuitenkin.

En tuo eteesi suuria tekoja,
en mitään, millä voisin ansaita.
Tulen luoksesi sellaisena kuin olen,
sillä Sinun armosi saa minut jäämään.

Koko olemukseni on rukous,
koko sydämeni huutaa Sinua.
Adonai, kuule hiljainen ääneni,
anna valosi kulkea kanssani.
Minä olen Kuninkaan lapsi,
Sinun kädessäsi turvassa.
Vaikka maailma ympärillä horjuu,
Sinun liittosi ei horju milloinkaan.

Kun tie katoaa yön varjoihin
enkä näe huomista edessäni,
Sinä olet lamppu askelilleni,
Sinun Sanasi valaisee tieni.

Abrahamille annoit lupauksen,
Israelia et ole unohtanut.
Sukupolvesta sukupolveen
Sinun uskollisuutesi pysyy.

Ja kun voimani käyvät vähiin,
Yeshua, Sinä kuljet vierelläni.
Sinä tunnet jokaisen kyyneleen,
jokaisen kaipauksen sisälläni.

Sinussa saan lähestyä Isää,
Sinussa löydän tien takaisin.
En ole matkalla ilman päämäärää,
Sinä kutsut minut lähemmäksi.
Minä olen Kuninkaan lapsi,
en siksi, että olisin vahva.
Minä olen Kuninkaan lapsi,
koska Sinun armosi kantaa.
Minä olen Kuninkaan lapsi,
Sinun nimesi on turvani.
Ja koko elämäni olkoon rukous:
”Adonai, tässä minä olen.”

Shema Yisrael, Adonai Eloheinu,
Adonai Echad.
Kuule sydämeni rukous,
johdata minut totuuteesi.
Kun Jerusalem jälleen iloitsee
ja Siionista kuuluu rauhan ääni,
kansat tulevat Sinun valoosi,
ja Kuningas tunnetaan maan ääriin.

Koko olemukseni on rukous,
koko sydämeni kuuluu Sinulle.
Adonai, ota päiväni ja tieni,
johdata minut tahtosi mukaan.
Minä olen Kuninkaan lapsi,
Yeshua on toivoni.
Tänään, huomenna ja ikuisesti
Sinun uskollisuutesi kantaa minut.

Koko olemukseni on rukous.
Koko elämäni olkoon ylistys.
Kuninkaan lapsena kuljen kotiin,
Sinun läsnäoloosi, Adonai.

Hineni – tässä minä olen.

Minä kuulun Kuninkaalle →

Aamun hiljaisuudessa kuulen,
kuinka kutsut minua nimeltä.
Ennen kuin ehdin mitään sanoa,
Sinä tunnet sydämeni kokonaan.

Monet äänet kertovat maailmassa,
mitä minun pitäisi olla.
Mutta yksi ääni käy niitä syvemmälle:
”Sinä olet minun, älä pelkää.”

Minä kuulun Kuninkaalle,
olen Hänen lapsensa.
En maailman sanojen tähden,
vaan Hänen rakkautensa.
Kun kaikki muu ympäriltä katoaa,
yksi totuus jää:
minä kuulun Kuninkaalle,
ja Kuningas tuntee minut nimeltä.

Kun kuljen halki kuivan maan
enkä tunne voimaa askelissani,
Sinä annat mannan päiväksi,
et jätä huomista kannettavakseni.

Pilvi kulkee edellä päivällä,
tulen valo loistaa yössä.
Sama käsi, joka johti Israelia,
pitää minutkin tiellä.

Minun nimeni ei ole pelko,
minun nimeni ei ole yksinäisyys.
Minun nimeni ei ole eilinen,
eikä haavani kerro, kuka olen.

Minut on kutsuttu kulkemaan valossa,
pitämään kiinni lupauksesta.
Yeshua, Sinussa löydän tieni,
Sinussa löydän paikkani.

Abrahamin Jumala,
Yitzhakin Jumala,
Ya’akovin Jumala,
Sinä et muutu koskaan.
Sukupolvet tulevat,
sukupolvet lähtevät,
mutta liittosi pysyy
ja Sanasi seisoo ikuisesti.

Kun Jerusalem vielä kuulee
rauhan laulun porteillaan,
kun kansat nostavat katseensa
kohti Siionin Kuningasta,

minäkin tahdon olla siellä,
sydän avoinna edessäsi.
En kruunua itselleni pyydä,
vain että saan kulkea kanssasi.

Minä kuulun Kuninkaalle,
olen Hänen lapsensa.
Hänen nimensä on turvani,
Hänen Sanansa kallioni.
Vaikka yö vielä ympäröisi,
aamu varmasti koittaa.
Minä kuulun Kuninkaalle,
enkä enää kulje yksin.
Minä kuulun Kuninkaalle.
Minä kuulun Kuninkaalle.
Yeshua kulkee kanssani,
Adonai pitää minusta kiinni.

Ja jos en muuta osaisi rukoilla,
sanon vain tämän hiljaa:

Avinu, tässä minä olen.
Hineni.
Minä olen Sinun.

Kuljen Kuninkaan tietä →

Sinä kutsuit minut nimeltä,
nostit katseeni maasta.
Annoit sydämeeni uuden laulun,
sytytit lampun pimeään.

Nyt en kysy vain, kuka olen,
vaan kuinka eläisin Sinulle.
Jos olen Kuninkaan lapsi,
opeta minut kulkemaan Kuninkaan tietä.

Kuljen Kuninkaan tietä,
askel kerrallaan.
Sinun Sanasi on lamppu,
joka näyttää suunnan.
Tahdon tehdä oikein,
rakastaa laupeutta
ja vaeltaa nöyrästi
Sinun kanssasi, Adonai.

Kun maailma käskee ottamaan,
Sinä opetat minua antamaan.
Kun maailma sanoo: ”Nosta itsesi”,
Sinä kutsut palvelemaan.

Kun viha vaatii vastaamaan,
anna sydämeeni shalom.
Kun vierelläni toinen kaatuu,
älä anna minun kulkea ohi.

Kuljen Kuninkaan tietä,
askel kerrallaan.
Sinun Sanasi on lamppu,
joka näyttää suunnan.
Tahdon tehdä oikein,
rakastaa laupeutta
ja vaeltaa nöyrästi
Sinun kanssasi, Adonai.

Yeshua, Sinä näytit tien,
et tullut palveltavaksi.
Kumarruit särkyneen rinnalle,
etsit kadonneen takaisin.

Opeta minulle sama sydän,
kädet, jotka auttavat.
Silmät, jotka näkevät yksinäisen,
korvat, jotka kuulevat hiljaisen.

En tahdo vain laulaa Sinusta,
tahdon elämäni laulavan.
En tahdo vain puhua valosta,
tahdon kantaa sitä mukanani.
Kirjoita Sanasi sydämeeni,
anna totuutesi näkyä minussa.
Kun ihmiset kohtaavat minut,
anna heidän nähdä hyvyytesi.

Avraham lähti, kun Sinä kutsuit,
Moshe nousi, vaikka pelkäsi.
David oppi luottamaan Sinuun,
profeetat puhuivat totuuttasi.

Minäkin vastaan kutsuusi:
Hineni – tässä minä olen.
En tiedä kaikkia huomisen teitä,
mutta tunnen Hänet, joka johtaa.

Kuljen Kuninkaan tietä,
vaikka tie olisi kapea.
Sinun uskollisuutesi kantaa,
Sinun kätesi ohjaa.
Tahdon tehdä oikein,
rakastaa laupeutta
ja vaeltaa nöyrästi
Sinun kanssasi, Adonai.

Ja kun saavun tieni päähän
enkä enää tarvitse lamppua,
Sinun valosi ympäröi minut,
ja saan nähdä Kuninkaan.

Silloin kaikki matkan askeleet
saavat viimeisen merkityksen:
Kuninkaan lapsi palasi kotiin,
mutta koko matkan hän kulki Isänsä kanssa.

Minä kuulun Kuninkaalle.
Siksi kuljen Kuninkaan tietä.
Sinun Sanasi sydämessäni,
Sinun rauhasi askelissani.

Hineni, Adonai.
Tässä minä olen.
Johdata minua.
Minä seuraan.

Kuninkaan koti →

Kauan olen kulkenut teitä,
joiden päätä en voinut nähdä.
Monen oven luona pysähdyin,
mutta sydän jatkoi etsimistään.

Jokin minussa kaipasi kotiin,
vaikken tiennyt, missä koti on.
Sitten kuulin hiljaisen kutsun:
”Palaa luokseni, sinä olet minun.”

Minä kuljen kohti Kuninkaan kotia,
sinne missä rauha asuu.
Kohti Siionia nostan katseeni,
sieltä aamun valo nousee.
Kuninkaan koti kutsuu minua,
sen portit odottavat.
En ole enää eksynyt matkalla,
Kuningas johdattaa kotiin.

Avraham lähti tuntemattomaan,
sillä Sinä sanoit: ”Lähde.”
Ya’akov kantoi lupausta,
vaikka kulki vieraalla maalla.

Israel itki Babylonissa,
muisti Siionin lauluissaan.
Sukupolvet katsoivat itään
ja kuiskasivat: ”Ensi vuonna Jerusalemissa.”

Jerusalem, rauhan kaupunki,
kuinka paljon oletkaan itkenyt.
Kivissäsi elävät rukoukset,
porteillasi sukupolvien kaipaus.

Vielä kerran kuuluu laulu,
vielä vanhus istuu aukioilla.
Lapset leikkivät kaduillasi,
eikä kukaan enää heitä pelota.

Shalom sinun muureillesi,
shalom sinun porteillesi.
Shalom Israelin kansalle,
shalom kaikille, jotka etsivät Sinua.
Adonai, kokoa hajallaan olevat,
paranna särkyneet sydämet.
Anna autiomaan jälleen kukkia,
anna kansojen nähdä valosi.

Yeshua, Sinä sanoit palaavasi,
siksi odotan enkä luovu.
Vaikka yö näyttäisi pitkältä,
aamu on jo matkalla.

Sinä et unohda lupaustasi,
et hylkää sitä, minkä aloitit.
Kuningas palaa kaupunkiinsa,
ja Siion saa nähdä Kuninkaansa.

Minä kuljen kohti Kuninkaan kotia,
mutta nyt ymmärrän enemmän:
koti alkaa siellä,
missä saan olla Sinun kanssasi.
Kuninkaan koti ei ole vain kaupunki,
ei vain muurit eikä maa.
Kun Sinä olet keskellämme,
olemme viimein kotona.

Silloin miekat taotaan auroiksi,
eikä kansa nouse kansaa vastaan.
Susi ja karitsa lepäävät rauhassa,
maa täyttyy Adonain tuntemisesta.

Jerusalemista lähtee opetus,
Siionista Kuninkaan Sana.
Kansat kulkevat Hänen valossaan
ja rauha virtaa kuin joki.

Tule, Kuningas.
Tule ja hallitse.
Tule, Yeshua,
tuo rauhasi maan päälle.

Kokoa omasi,
nosta Siion.
Kuivaa kyyneleet,
tee kaikki uudeksi.

Ja kun matkani kerran päättyy,
en kysy enää, missä koti on.
Näen Kuninkaan kasvoista kasvoihin
ja kuulen äänen, jonka aina tunsin:

”Tule lähemmäksi,
matkasi on päättynyt.
Olet kulkenut pitkän tien.
Nyt olet kotona.”

Minä kuulun Kuninkaalle.
Minä kuljen Kuninkaan tietä.
Koko olemukseni on rukous,
ja sydämeni kaipaa kotiin.

Hineni, Adonai,
tässä minä olen.
Kuninkaan lapsi
on tullut kotiin.

Kun Kuningas on keskellämme →

Olemme kulkeneet pitkän matkan,
kantaneet pölyä vaatteissamme.
Olemme etsineet rauhan paikkaa,
kaivanneet kotiin sydämessämme.

Mutta kaiken kaipauksen takana
oli kaipaus Sinun luoksesi.
Ei muurit tee kodista kotia,
vaan se, että Sinä olet siellä.

Kun Kuningas on keskellämme,
pelko menettää valtansa.
Kun Kuningas on keskellämme,
särkyneet saavat levätä.
Ei tarvita muuta valoa,
kun kasvosi loistavat meille.
Adonai, jää keskellemme,
Sinun läsnäolosi on kotimme.

Erämaassa teltta seisoi
Israelin leirin keskellä.
Pilvi peitti pyhän paikan,
kirkkaus täytti asumuksen.

Sinä tahdoit asua kansasi luona,
et kaukaisena taivaassa.
Pyhä Jumala tuli lähelle,
keskelle kansansa vaellusta.

Kun Kuningas on keskellämme,
erämaakin muuttuu tieksi.
Kun Kuningas on keskellämme,
yökin kantaa valoa.
Ei matkan pituus ratkaise,
eikä huomisen tunteminen.
Kun Sinä kuljet kanssamme,
meillä on kaikki mitä tarvitsemme.

David kaipasi yhtä asiaa:
saada viipyä edessäsi,
katsella Adonain hyvyyttä
ja etsiä Sinua pyhäkössäsi.

Minäkin pyydän yhtä asiaa,
enemmän kuin vastauksia:
älä anna minun tyytyä lahjoihisi,
jos sydämeni unohtaa Antajan.

Sinua minä etsin,
en vain Sinun siunaustasi.
Sinua minä kaipaan,
en vain Sinun lahjojasi.
Jos saan koko maailman,
mutta kadotan läheisyytesi,
olen köyhä kaiken keskellä.
Adonai, Sinä olet aarteeni.

Yeshua, Sinussa Jumala tuli lähelle,
kulki ihmisten keskellä.
Kosketit sairasta ja yksinäistä,
istuit hylätyn vierelle.

Sinussa näimme Isän sydämen,
armon, joka etsii kadonnutta.
Sinussa taivaan valtakunta
astui keskelle pölyistä tietä.

Kun Kuningas on keskellämme,
armo saa viimeisen sanan.
Kun Kuningas on keskellämme,
vihollisetkin voivat löytää rauhan.
Sydämet kääntyvät toistensa puoleen,
haavat alkavat parantua.
Kun Sinun rauhasi hallitsee,
meistä tulee yksi kansa edessäsi.

Vielä tulee päivä,
jolloin et enää kätke kasvojasi.
Kyyneleet pyyhitään silmistä,
eikä kuolemaa enää ole.

Ei aurinkoa tarvita valoksi,
ei lamppua pimeään yöhön,
sillä Adonain kirkkaus loistaa
ja Karitsa on kaupungin valo.

Kansat tuovat kunniansa,
elämän virta kulkee kirkkaana.
Puun lehdet ovat parantumiseksi,
ja kirous on poissa ikuisesti.

Katso, Jumalan asumus
on ihmisten keskellä.
Hän asuu heidän luonaan,
ja he kuuluvat Hänelle.
Se, mitä sydän aina kaipasi,
on viimein tullut täydelliseksi:
Kuningas on keskellämme,
emmekä enää koskaan eroa.

Jerusalem, nosta katseesi,
sinun Kuninkaasi tulee.
Siion, valmista laulusi,
rauha astuu porteistasi.

Israel, muista lupaus:
Hän, joka kutsui, on uskollinen.
Kansat, tulkaa Hänen valoansa kohti,
ylistäkää yhdessä Adonaita.
Kun Kuningas on keskellämme,
Siion täyttyy laulusta.

Kun Kuningas on keskellämme,
kansat kulkevat valossa.
Toora lähtee Siionista,
Adonain Sana Jerusalemista,
ja rauha virtaa yli maan
kuin joki, joka ei kuivu.

Minä olin matkalla kotiin,
kunnes viimein ymmärsin:
Sinä olit kanssani matkalla,
Sinä olit kotini alusta asti.

Kun rukoilin – Sinä kuulit.
Kun eksyin – Sinä kutsuit.
Kun kaaduin – Sinä nostit.
Kun pelkäsin – Sinä jäit.

Nyt sydämeni tietää:
Minä kuulun Kuninkaalle.
Minä kuljen Kuninkaan tietä.
Minä kaipaan Kuninkaan kotiin,
mutta Sinä olet kotini, Adonai.

Hineni.
Tässä minä olen.
En pyydä enää ensimmäiseksi:
”Anna minulle.”

Minä pyydän:
”Ole kanssamme.”
Sh’khinah, täytä tämä paikka.
Shalom, täytä sydämemme.
Yeshua, johdata meitä.
Adonai, asu keskellämme.

Kun Kuningas on keskellämme,
olemme viimein kotona.

Minä tunnen Kuninkaan äänen →

Maailma on täynnä ääniä,
jokainen kutsuu seuraamaan.
Toinen lupaa helpon tien,
toinen käskee pelkäämään.

Mutta kaiken melun keskellä
kuulen äänen hiljaisen.
Se ei pakota eikä murskaa,
silti sydämeni tuntee sen.

Sinä kutsut minua nimeltä,
niin kuin Paimen kutsuu omiaan.
Ja vaikka en näkisi huomista,
Sinun äänesi riittää johtamaan.

Minä tunnen Kuninkaan äänen,
se kutsuu minua nimeltä.
Minä tunnen Paimenen äänen,
enkä tahdo kulkea kauas Hänestä.
Kun Hän sanoo: ”Tule”, minä seuraan.
Kun Hän sanoo: ”Odota”, minä jään.
Kun en tiedä, minne tie vie,
Kuninkaan ääni näyttää tien.

Samuel kuuli yön hiljaisuudessa:
”Samuel, Samuel.”
Hän ei vielä tuntenut ääntä,
mutta oppi vastaamaan:

”Puhu, Adonai,
palvelijasi kuulee.”

Anna minulle sama sydän,
joka ei kiirehdi edellesi.
Opeta minut olemaan hiljaa,
kun Sinä tahdot puhua.

Puhu, Adonai,
minä kuuntelen.
Puhu, Adonai,
sydämeni odottaa.
En tahdo vain pyytää Sinulta,
tahdon myös kuulla Sinua.
Kirjoita Sanasi sisimpääni,
johdata minut totuuteesi.

Elia odotti vuorella,
tuuli repi kallioita.
Maa järisi hänen allaan,
tuli kulki hänen ohitseen.

Mutta Sinä et ollut melussa.
Sitten tuli hiljainen ääni,
ja profeetta peitti kasvonsa.
Hän tiesi:
Adonai oli tullut lähelle.

Kun elämä ympärillä myrskyää,
minäkin helposti etsin Sinua
vain suurista merkeistä.

Mutta ehkä kuiskaat:
”Minä olen tässä.”

Minä tunnen Kuninkaan äänen,
sen rauhasta keskellä myrskyn.
Se ei johda minua pelkoon,
vaan takaisin Sinun luoksesi.
Kun monet äänet kilpailevat,
anna Sanasi erottaa ne.
Sinun äänesi ei eksytä,
Sinun totuutesi tekee vapaaksi.

Yeshua, hyvä Paimen,
Sinä tunnet jokaisen omasi.
Sinä kuljet lauman edellä,
etkä jätä ketään yksin.

Kadonneen Sinä etsit,
haavoittuneen kannat kotiin.
Et sammuta savuavaa kynttilää,
etkä muserra särkynyttä.

Kun minä harhaudun,
kutsu vielä kerran nimeltä.

Kun minä väsyin,
anna minun kuulla:
”Älä pelkää.
Minä olen kanssasi.
Sinä olet minun.
Seuraa minua.”

Silloin nousen jälleen.
Sinun äänesi on tutumpi
kuin pelkoni ääni.
Sinun lupauksesi on vahvempi
kuin epäilykseni.
Sinun Sanasi on kallio,
kun tunteeni muuttuvat.
Taivas ja maa voivat kadota,
mutta Sinun Sanasi pysyy.

Shema Yisrael,
Adonai Eloheinu,
Adonai Echad.
Kuule, Israel.
Mutta tänään minä ymmärrän:
Shema ei ole vain kuulemista.
Se on kuulemista,
joka muuttuu kuuliaisuudeksi.
Se on sydän, joka sanoo:
”Olen kuullut.
Siksi seuraan.”

Minä tunnen Kuninkaan äänen,
ja tahdon seurata Häntä.
Vaikka tie kulkisi erämaan halki,
Paimen ei menetä tietään.
Vaikka yö peittäisi maiseman,
Hänen äänensä kulkee edellä.
Minun ei tarvitse nähdä kaikkea,
kun tunnen Hänet, jota seuraan.

Ja jos joskus tulee päivä,
jolloin en kuule mitään,
enkä tunne Sinun läheisyyttäsi,
opeta minua silti luottamaan.

Sillä hiljaisuutesi ei tarkoita,
että olisit lähtenyt pois.

Paimen voi olla hiljaa
ja silti kulkea vierellä.

Silloin tartun Sanaasi
ja odotan.

Puhu tai ole hiljaa,
minä pysyn lähelläsi.
Johdata tai käske odottaa,
minä kuulun Sinulle.
Valossa tai pimeässä,
vuorella tai laaksossa,
Sinä olet minun Paimeneni,
enkä minä mitään puutu.

Kuninkaan lapsi tuntee Kuninkaansa.
Lammas tuntee Paimenensa.
Ja kun Hän kutsuu nimeltä,
sydän vastaa:

Hineni.
Tässä minä olen.
Puhu, Adonai,
palvelijasi kuulee.
Kutsu, Yeshua,
minä seuraan.
Sinun äänesi tunnen.
Sinun tietäsi kuljen.
Sinulle minä kuulun.

Lähetä minut, Kuningas →

Kuulin äänesi hiljaisuudessa,
Sinä kutsuit minua nimeltä.
En tiedä, minne tie vielä johtaa,
mutta tunnen Hänet, joka kutsuu.

Katson omia käsiäni,
niissä ei ole paljon annettavaa.
Mutta Sinä et kysy voimaani,
vain sydäntä, joka tahtoo seurata.

Hineni – tässä minä olen.
Lähetä minut, Kuningas.
Minne Sinä johdat,
sinne tahdon kulkea.
Anna käteni palvella,
anna suuni puhua totuutta.
Anna elämäni vastata kutsuusi:
Hineni – tässä minä olen.

Moshe kysyi: ”Kuka minä olen?”
Sinä vastasit: ”Olen kanssasi.”
Siinä on voimani matkalle,
siinä rohkeuteni huomiseen.

Jos joku itkee yksin,
lähetä minut hänen rinnalleen.
Jos joku on kadottanut toivon,
anna minun kantaa valoasi.

Lähetä minut sinne,
missä rakkautta tarvitaan.
Lähetä minut sinne,
missä rauha on kadonnut.
Leipää nälkäiselle,
toivoa väsyneelle,
rakkautta yksinäiselle –
Hineni, tässä minä olen.

Yeshua, opeta kulkemaan
nöyränä Sinun jäljissäsi.
En tahdo rakentaa omaa nimeäni,
vaan kantaa Kuninkaan hyvyyttä.

Jos tehtäväni jää piiloon
eikä kukaan näe työtäni,
riittää, että Sinä näet.
Opeta minut uskolliseksi.

En pyydä suurta nimeä,
pyydän uskollista sydäntä.
En pyydä helppoa tietä,
pyydän Sinun läsnäoloasi.
Kun Sinä kutsut, minä vastaan.
Kun Sinä johdat, minä seuraan.

Hineni – tässä minä olen.
Lähetä minut, Kuningas.
Anna elämäni kertoa,
että Sinä olet uskollinen.
Sinä kutsut –
minä kuulen.
Sinä johdat –
minä seuraan.
Hineni, Adonai.
Tässä minä olen.

Sinä kuljet edelläni →

Kun lähden tielle, jota en tunne,
enkä näe mutkan taakse,
Sinä et pyydä näkemään kaikkea,
vain ottamaan seuraavan askeleen.

Erämaassa kansasi oppi,
että päivä sai leipänsä ajallaan.
Pilvi kulki heidän edellään,
tulen valo vartioi yöllä.

Sinä kuljet edelläni,
minun ei tarvitse pelätä.
Sinä tunnet tien ja huomisen,
vaikka minä en niitä näe.
Kun polku katoaa pimeään,
Sinun Sanasi on valoni.
Sinä kuljet edelläni,
Adonai, minä seuraan.

Joskus pyydän Sinulta vastausta,
mutta saan vain odottaa.
Joskus et avaa ovea heti,
vaan opetat luottamaan.

Silloin muistan Avrahamin,
joka lähti tietämättä minne.
Hän ei tuntenut koko matkaa,
mutta tunsi Hänet, joka kutsui.

Minun ei tarvitse tietää kaikkea,
kun Sinä tiedät.
Minun ei tarvitse kantaa huomista,
kun Sinä kannat.
Minun ei tarvitse nähdä määränpäätä,
kun Sinä olet kanssani.
Yksi askel kerrallaan,
siinä on tämän päivän usko.

Yeshua, kulje edelläni,
kun tie käy kapeaksi.
Jos laakso ympäröi minut,
anna minun kuulla äänesi.

Kun pelko sanoo: ”Palaa takaisin”,
Sinä kuiskaat: ”Jatka vain.”
Kun voimani eivät enää riitä,
Sinun kätesi pitää minut tiellä.

En pyydä tietä ilman koetuksia,
vaan sydäntä, joka luottaa.
En pyydä elämää ilman erämaata,
vaan läsnäoloasi erämaassa.

Ja kun kerran katson taakse,
ymmärrän ehkä enemmän:
niissäkin kohdissa, joissa luulin olevani yksin,
Sinä olit jo kulkenut edellä.

Hineni, tässä minä olen.
Askeleni kuuluvat Sinulle.
Minne johdat, sinne kuljen,
sillä Sinä tunnet tien.

Sinä kuljet edelläni.
Sinä kuljet vierelläni.
Sinä vartioit takanani.
Adonai,
minä seuraan.

Sinä kannoit minut →

Katson taakse kulkemaani tietä,
näen vuoret, näen laaksot.
Näen päivät täynnä valoa
ja yöt, joista luulin etten selviä.

Monesti kysyin: ”Missä olet?”
kun taivas tuntui vaikenevan.
Nyt ymmärrän – et ollut kaukana,
Sinä olit lähempänä kuin tiesinkään.

Sinä kannoit minut,
kun en jaksanut kulkea.
Sinä pidit kädestäni,
kun en nähnyt tietä.
Kun omat voimani loppuivat,
Sinun voimasi ei loppunut.
Adonai, nyt minä ymmärrän:
Sinä kannoit minut.

Erämaan halki Israel kulki,
päivä päivältä Sinun varassasi.
Annoit veden kalliosta,
mannan aamun hiljaisuuteen.

Niin kuin kotka varjelee poikasiaan
ja kantaa niitä siivillään,
niin Sinä kannoit kansaasi
etkä unohtanut liittoasi.

Kun minä pelkäsin,
Sinä sanoit: ”Älä pelkää.”
Kun minä väsyin,
Sinä sanoit: ”Minä olen tässä.”
Kun minä kaaduin,
Sinä et kulkenut ohitseni.
Sinä kumarruit puoleeni
ja nostit minut jälleen.

Yeshua, hyvä Paimen,
Sinä et hylkää haavoittunutta.
Kun en itse löytänyt takaisin,
Sinä tulit etsimään minua.

Nostit minut harteillesi,
kannoit takaisin laumaan.
En palannut oman voimani tähden,
vaan koska Paimen löysi minut.

Sinä kannoit minut,
kun en jaksanut kulkea.
Sinä pidit kädestäni,
kun en nähnyt tietä.
Kun omat voimani loppuivat,
Sinun voimasi ei loppunut.
Adonai, nyt minä ymmärrän:
Sinä kannoit minut.

Ehkä huominen tuo uuden vuoren,
ehkä vielä kuljen laaksoon.
Mutta yksi asia on muuttunut:
minä tiedän, kuka kulkee kanssani.

En enää mittaa toivoani
omien voimieni mukaan.
Sinun uskollisuutesi on suurempi
kuin kaikki, mitä vastaan tulee.

Sinä kannoit eilen.
Sinä kannat tänään.
Sinä kannat huomennakin,
sillä Sinä et muutu.

Sukupolvesta sukupolveen
Sinä olet uskollinen.
Israelin Jumala,
Sinä et hylkää omiasi.

Ja kun kerran matkani päättyy,
katson koko tietä taaksepäin.
Silloin ehkä näen selvemmin,
kuinka vähän kuljin yksin.

Niissä kohdissa,
joissa näkyvät vain yhdet jäljet,
en ollut yksin.
Sinä kannoit minut.

Hineni, Adonai,
tässä minä olen.
En siksi, että olisin vahva,
vaan koska Sinä olet uskollinen.

Sinä kuljit edelläni.
Sinä pysyit vierelläni.
Kun en enää jaksanut kulkea –
Sinä kannoit minut.

Minä lepään Sinussa →

Olen kantanut huomista
ennen kuin päivä on alkanut.
Olen etsinyt vastauksia
kysymyksiin, joita ei vielä ole.

Mutta Sinä kutsut pysähtymään,
laskemaan taakkani eteesi.
Hiljaisuudessa kuulen jälleen:
”Minä olen tässä – lepää.”

Minä lepään Sinussa, Adonai,
Sinun kätesi kantaa minut.
Minun ei tarvitse hallita huomista,
sillä huominen kuuluu Sinulle.
Kun sydämeni käy levottomaksi,
Sinun shalomisi ympäröi minut.
Minä lepään Sinussa, Adonai,
Sinä olet turvani.

Shabbat saapuu illan hiljaisuudessa,
kynttilöiden valo syttyy.
Työ saa hetkeksi jäädä,
ja sydän muistaa Luojansa.

Sinä annoit levon lahjaksi,
et taakaksi kansallesi.
Opeta minuakin muistamaan:
minun arvoni ei synny tekemisestä.

Sinä olet Jumala,
minun ei tarvitse olla.
Sinä pidät maailman käsissäsi,
minun ei tarvitse pitää.
Sinä tunnet huomisen,
minun ei tarvitse tietää.
Sinä olet uskollinen –
siksi minä lepään.

Yeshua, kun myrsky nousi,
Sinä nukuit veneessä.
Opetuslapset näkivät aallot,
Sinä näit Isän uskollisuuden.

Kun omat myrskyni nousevat,
opeta samaan luottamukseen.
Älä aina poista aaltoja,
mutta anna rauhasi niiden keskelle.

Illan tullessa lasken käsistäni
kaiken, mitä en saanut valmiiksi.
Kaikki ihmiset, joita rakastan,
kaikki rukoukset ilman vastausta.
Annan ne Sinulle.

Sinä valvot,
kun minä nukun.
Sinä toimit,
kun minä odotan.
Sinä pysyt uskollisena,
kun minä en jaksa mitään.

Shalom sydämelleni.
Shalom kotiini.
Shalom Israelille.
Shalom Jerusalemiin.

Adonai, levitä rauhasi
kuin tallit hartioilleni.
Anna minun muistaa:
olen Kuninkaan lapsi,
enkä koskaan yksin.

Huomenna nousen jälleen,
jos Sinä annat uuden päivän.
Mutta tänä iltana en kanna huomista.
Tänä iltana sanon vain:

Toda, Adonai.
Olet kantanut tähän asti.
Kannat myös huomenna.
Minä kuulun Sinulle.

Minä luotan Sinuun.
Minä lepään Sinussa.
Shalom.
Shalom.
Shalom.

Sinä olet ollut uskollinen →

Kun katson taakse kuljettua tietä,
näen enemmän kuin silloin näin.
Jokaisessa mutkassa oli kätesi,
jokaisessa aamussa armosi.

Oli päiviä, jolloin lauloin,
oli öitä, jolloin vain odotin.
Mutta yksi ei koskaan muuttunut:
Sinä pysyit uskollisena.

Sinä olet ollut uskollinen,
sukupolvesta sukupolveen.
Sinä olet pitänyt lupauksesi,
Adonai, et ole muuttunut.
Kun minä horjuin, Sinä pysyit.
Kun minä väsyin, Sinä kannoit.
Siksi sydämeni laulaa tänään:
Sinä olet ollut uskollinen.

Avraham näki tähdet taivaalla,
ja uskoi sanaasi.
Israel kulki halki erämaan,
ja Sinä annoit leivän päiväksi.

Meri aukesi kansasi edessä,
Jordan väistyi heidän tieltään.
Ei siksi, että he olivat vahvoja,
vaan koska Sinä olit heidän kanssaan.

Toda, Adonai,
kaikesta mitä olet tehnyt.
Toda, Adonai,
myös siitä mitä en vielä ymmärrä.
Kiitän avoimista ovista,
kiitän myös suljetuista.
Sillä jälkeenpäin olen usein nähnyt:
Sinä tiesit paremmin kuin minä.

Yeshua, Sinussa näen
kuinka pitkälle armosi ulottuu.
Etsit kadonneen,
kosketit särkyneeseen.

Kun minäkin eksyin sivutielle,
et lakannut kutsumasta.
Kun palasin väsyneenä,
Sinun sylisi oli yhä avoinna.

Sinä olet ollut uskollinen,
sukupolvesta sukupolveen.
Israelin Jumala ei nuku,
Hän ei unohda liittoaan.
Taivas ja maa voivat muuttua,
mutta Sinun Sanasi pysyy.
Siksi sydämeni laulaa tänään:
Sinä olet ollut uskollinen.

En tiedä vielä huomisen tarinaa,
mutta tunnen eilisen Jumalan.
Hän, joka kantoi tähän asti,
ei jätä minua huomennakaan.

Siksi ennen kuin näen vastauksen,
voin jo nostaa kiitokseni.
En siksi, että kaikki olisi helppoa,
vaan koska Sinä olet hyvä.

Baruch Atah, Adonai,
siunattu olet Sinä.
Kaikki hyvä tulee kädestäsi,
jokainen päivä on lahjasi.

Toda al ha-kol –
kiitos kaikesta.
Hengityksestä,
elämästä,
toivosta,
Sinun läsnäolostasi.

Ja jos joskus unohdan,
muistuta minua matkasta.
Näytä jälleen ne paikat,
joissa kannoit minut yli.
Silloin sanon sydämelleni:
Muista.
Adonai oli uskollinen silloin.
Adonai on uskollinen tänään.
Adonai on uskollinen huomenna.

Sinä kuljit edelläni.
Sinä kannoit minut.
Sinussa minä lepäsin.
Nyt tahdon kiittää Sinua.

Toda, Adonai.
Toda, Adonai.

Sinä olet ollut uskollinen.
Ja uskollinen olet
ikuisesti.

Silti minä ylistän →

Kun aurinko nousee vuorten takaa
ja tie on helppo kulkea,
on helppo nostaa käteni
ja kiittää Sinua, Adonai.

Mutta jos päivä pimenee
enkä ymmärrä suunnitelmaasi,
tahdon muistaa, kuka olet,
enkä vain sitä, mitä näen.

Silti minä ylistän,
silti nostan ääneni.
Vaikka vastausta en vielä näe,
Sinä olet uskollinen.
Silti minä ylistän,
sillä Sinä et muutu.
Hyvänä päivänä, vaikeana yönä,
Adonai, Sinä olet Jumalani.

Habakuk katsoi tyhjiä peltoja,
viikunapuussa ei ollut hedelmää.
Lampaiden ääni oli vaiennut,
eikä sadosta ollut varmuutta.

Silti hänen sydämensä sanoi:
”Minä iloitsen Adonaissa.”
Ei siksi, että kaikki oli hyvin,
vaan koska Jumala oli yhä sama.

Jos käteni ovat tyhjät,
Sinä olet aarteeni.
Jos tie käy pimeäksi,
Sinä olet valoni.
Jos voimani loppuvat,
Sinä olet väkevyyteni.
Jos kaikki muu horjuu,
Sinun valtakuntasi pysyy.

David lauloi erämaassa,
kun viholliset ympäröivät.
Hän ei odottanut rauhallista päivää
ennen kuin alkoi ylistää.

Opeta minulle sama salaisuus:
ylistys ennen vastausta,
luottamus ennen näkyvää,
shalom keskellä myrskyä.

Yeshua, kun tie käy raskaaksi,
pidä sydämeni lähelläsi.
Älä anna pelon kirjoittaa
viimeistä sanaa tarinaani.

Sinä olet ollut uskollinen.
Sinä olet kantanut minut.
Siksi voin tämänkin päivän
antaa jälleen käsiisi.

Baruch Atah, Adonai,
siunattu olet Sinä.
Kadosh, kadosh, kadosh,
pyhä on Israelin Jumala.

Eilen Sinä olit Kuningas.
Tänään Sinä olet Kuningas.
Huomenna Sinä olet Kuningas.
Ikuisesti Sinä olet Kuningas.

En ylistä vain voiton hetkellä.
Ylistän myös odottaessani.
En ylistä vain silloin kun tunnen.
Ylistän, koska tunnen Sinut.

Ja jos minulla ei ole muuta
kuin yksi hiljainen sana,
annan sen Sinulle:
Toda.

Jos minulla ei ole voimaa laulaa,
annan Sinulle hengitykseni.
Jos minulla ei ole vastauksia,
annan Sinulle luottamukseni.

Silti minä ylistän.
Silti minä uskon.
Silti minä odotan.
Silti minä seuraan.

Adonai,
Sinä olet hyvä.

Adonai,
Sinä olet uskollinen.

Adonai,
Sinä olet Kuningas.
Ja siksi –
silti minä ylistän.