Nosta kätesi iloon →

Nouse ylös, jätä murhe,
ota jälleen askel uus.
Vaikka varjo peittää tietä,
sinussa on mahdollisuus.
Anna laulun syttyä,
anna jalkojen jo kuljettaa.
Joskus sydän löytää ilon,
kun sen uskaltaa vain aloittaa.

Älä kysy, mistä ilo tulee,
älä odota, että kaikki muuttuu.
Kun sävel kohoaa ja kädet lyövät tahtia,
sydän valoon avautuu.

Nosta kätesi iloon,
lyö käsiäsi yhteen!
Anna laulun nousta
korkealle taivaaseen.
Kun me laulamme ja tanssimme,
raskaat kahleet katkeavat.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
vain Adonai hallitsee!

Vaikka kaikki näyttää nurin,
vaikka päivä pimenee,
nosta katse, vaihda suunta,
armo tietä valaisee.
Se, minkä tänään näet taakkana,
voi huomenna siunaukseksi vaihtua.
Adonai voi kivun keskeltäkin
uuden ilon esiin kasvattaa.

Älä anna murheen sanoa,
että valo olisi sammunut.
Kun sävel kohoaa ja kädet lyövät tahtia,
toivo sinussa on herännyt.

Nosta kätesi iloon,
lyö käsiäsi yhteen!
Anna laulun nousta
korkealle taivaaseen.
Kun me laulamme ja tanssimme,
raskaat kahleet katkeavat.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
vain Adonai hallitsee!

Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado!
Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado!

Hän kääntää yönkin aamuksi,
hän avaa suljetun tien.
Hän antaa tanssin murheen sijaan,
vie meidät iloon jälleen!

Soita kovempaa,
laula rohkeammin!
Lyö käsiäsi yhteen,
tanssi vapaammin!
Ilo virtaa sydämeen,
toivo palaa uudelleen.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
vain Adonai hallitsee!

Nosta kätesi iloon,
lyö käsiäsi yhteen!
Anna kiitoksen nyt nousta
korkealle taivaaseen.
Vaikka kaikki olisi toisin
kuin me tänään toivomme,
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
häneen aina luotamme!

Ein od milvado,
Ein od milvado.
Laula, tanssi, iloitse –
Adonai hallitsee!

Kaikki kääntyy hyväksi →

Aamu nousi pilvien takaa,
enkä vielä tietä nää.
Eilisen niin raskaat varjot
tahtoisivat viivyttää.
Mutta jostain kuulen laulun,
se kutsuu jälleen kulkemaan:
”Älä jää nyt murheen vangiksi,
Adonai on kanssasi ainiaan.”

Ota askel, vaikka pieni,
anna toivon johdattaa.
Se, mikä tänään näyttää pimeältä,
voi jo huomenna valon saada.

Kaikki kääntyy hyväksi,
vaikken vielä ymmärrä.
Adonai ei hylkää minua,
hänen kätensä kantavat.
Kaikki kääntyy hyväksi,
siksi laulan matkalla.
Vaikka kyynel silmään nousee,
ilo asuu syvemmällä.

En voi hallita huomista,
enkä kaikkea korjata.
Mutta voin jo tässä hetkessä
Sinun hyvyytesi muistaa.
Jokainen uusi kiitoksen sana
avaa ikkunan valoon päin.
Kun alan luottaa lupauksiisi,
en olekaan pelkoni vanki näin.

Otan askeleen ja laulan,
annan sydämen rohkaistua.
Se, mikä tänään tuntuu raskaalta,
voi siunaukseksi muuttua.

Kaikki kääntyy hyväksi,
vaikken vielä ymmärrä.
Adonai ei hylkää minua,
hänen kätensä kantavat.
Kaikki kääntyy hyväksi,
siksi laulan matkalla.
Vaikka kyynel silmään nousee,
ilo asuu syvemmällä.

Sinä näet koko tien,
minä vain tämän askeleen.
Sinä tunnet huomisen,
minä turvaan lupaukseen.
Minkä vihollinen tarkoitti pahaksi,
Sinä voit sen hyväksi kääntää.
Erämaankin keskeltä
Sinä saat uuden laulun heräämään.

Nyt minä nousen,
nyt minä laulan!
Sinun hyvyytesi varaan
elämäni annan.
Nyt minä tanssin,
vaikka en kaikkea nää.
Adonai on kanssani –
mitä voisin pelätä?

Kaikki kääntyy hyväksi,
vaikken vielä ymmärrä.
Adonai ei hylkää minua,
hänen kätensä kantavat.
Kaikki kääntyy hyväksi,
tämän sydämeni tietää saa.
Vaikka yö vielä ympäröisi,
aamu odottaa jo tulollaan.

Kaikki kääntyy hyväksi,
hänen käsissään.
Kaikki kääntyy hyväksi –
Adonai ei jätä milloinkaan.

Ilo on minun voimani →

Kun aamun valo ikkunaani
piirtää uuden lupauksen,
minä nousen, avaan sydämeni,
otan vastaan kiitoksen.
En tiedä, mitä päivä kantaa,
mutta yhden asian tiedän:
Adonai on vierelläni,
hänen armossaan mä elän.

En odota, että kaikki
olisi ensin kohdallaan.
Minä laulan tässä hetkessä
ja saan jälleen voimaa.

Ilo on minun voimani,
Adonai on turvani.
Vaikka vuoret järkkyisivät,
hän ei päästä kädestäni.
Ilo on minun voimani,
laulu täyttää sydämeni.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonai on Kuninkaani!

Joskus murhe koputtaa
ja pyytää päästä asumaan.
Mutta minä avaan oven
kiitokselle suurempaan.
Lyön käsiäni yhteen,
annan jalkojenkin liikkua.
Kun muistelen Adonain tekoja,
en voi enää vaieta.

En kiellä yön pimeyttä,
mutta aamun valitsen.
Keskelläkin koettelemusten
hänen hyvyyttään mä ylistän.

Ilo on minun voimani,
Adonai on turvani.
Vaikka vuoret järkkyisivät,
hän ei päästä kädestäni.
Ilo on minun voimani,
laulu täyttää sydämeni.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonai on Kuninkaani!

Kun minä laulan, pelko väistyy.
Kun minä kiitän, toivo herää.
Kun nostan kädet taivasta kohti,
sydän muistaa, kuka hallitsee.

Ei murhe saa viimeistä sanaa,
ei yö voi aamua estää.
Adonain ilo täyttää kansansa,
ja hänen valonsa pimeyden lävistää!

Hei! Nosta kädet!
Hei! Anna laulun soida!
Hei! Ota askel!
Hänen edessään saa iloita!

Hei! Lyö käsiä!
Hei! Anna sydämen vastata!
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
koko maa saa sen tunnustaa!

Ilo on minun voimani,
Adonai on turvani.
Vaikka kaikki ympärillä muuttuu,
hän on aina uskollinen.
Ilo on minun voimani,
laulu täyttää sydämeni.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonai on Kuninkaani!

Ilo on minun voimani,
ilo on minun lauluni.
Adonai on Kuninkaani –
hänessä on vapauteni!

Murhe ei jää asumaan →

Murhe tuli ovelleni
ja sanoi: ”Tänne jään.”
Se levitti yönsä huoneeseen
ja peitti päivän pimeään.
Mutta sytytin kiitoksen liekin,
avasin ikkunan aamulle.
Sanoin: ”Tämä sydän kuuluu
Israelin Jumalalle.”

Minä muistan, kuka kantoi,
kun en itse jaksanut.
Minä muistan kaikki kerrat,
kun Adonai on auttanut.

Murhe ei jää asumaan,
pelko ei saa hallita.
Adonain ilo täyttää huoneen,
pimeys saa väistyä.
Murhe ei jää asumaan,
minä avaan oven valolle.
Laulan, kunnes sydän muistaa:
olen rakas Jumalalle.

Joskus eilinen tuo mukanaan
sanat, jotka haavoittivat.
Joskus huomisen kysymykset
rauhani jo varastavat.
Mutta tässä hetkessä saan jälleen
hänen hyvyyteensä luottaa.
Adonai ei hylkää lastaan,
hän voi erämaassa juottaa.

Minä muistan, kuka kuuli
hiljaisimmat rukoukset.
Minä muistan, kuka antoi
yöhön uudet lupaukset.

Murhe ei jää asumaan,
pelko ei saa hallita.
Adonain ilo täyttää huoneen,
pimeys saa väistyä.
Murhe ei jää asumaan,
minä avaan oven valolle.
Laulan, kunnes sydän muistaa:
olen rakas Jumalalle.

Avaa ikkuna, päästä valo sisään!
Nosta katseesi taivasta kohti!
Lyö käsiä, anna kiitoksen nousta,
sillä Adonai ei sinua unohda!

Hän antaa tuhkan sijaan kauneuden,
murheen sijaan ilon öljyn.
Hän pukee ylle ylistyksen,
kun raskas henki painaa sydämen.

Murhe ulos, ilo sisään!
Anna uuden laulun virrata!
Pelko ulos, rauha sisään!
Adonai saa hallita!

Murhe ulos, ilo sisään!
Nyt me kädet kohotamme.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
hänen nimeään me laulamme!

Murhe ei jää asumaan,
pelko ei saa hallita.
Adonain ilo täyttää huoneen,
pimeys saa väistyä.
Murhe ei jää asumaan,
toivo alkaa versoa.
Laulan, kunnes koko sydän
uskaltaa taas iloita.

Murhe ei jää asumaan.
Valo täyttää tämän maan.
Ein od milvado –
Adonai saa hallita!

Tanssin kohti aamua →

Yö on pitkä, tie on hiljainen,
taivas vielä verhonaan.
Mutta jossain horisontin takana
uusi päivä odottaa.
En jää enää varjoja laskemaan,
enkä kysy, kauanko kestää.
Otan askeleen ja luotan siihen,
ettei mikään aamua voi estää.

Vaikka en vielä valoa näe,
kuulen kutsun sydämessäin.
Adonai on kulkenut edellä,
siksi lähden hänen jäljissään.

Tanssin kohti aamua,
läpi yön ja pimeän.
Jokaisella askeleella
pelon taakseni mä jätän.
Tanssin kohti aamua,
sillä valo lähestyy.
Adonai on uskollinen,
hänen armonsa ei pääty.

Kyyneleetkin voivat kastella
maata uuden kasvun alla.
Haavat voivat kertoa sen,
kuinka armo jaksoi kantaa.
En häpeä eilisen särkyneitä
enkä peitä heikkouttain.
Juuri siellä, missä kaaduin,
hänen kätensä nosti uudestaan.

Vaikka en vielä vastausta saa,
voin jo kiittää matkalla.
Adonai ei yhtäkään lupausta
jätä koskaan täyttämättä.

Tanssin kohti aamua,
läpi yön ja pimeän.
Jokaisella askeleella
pelon taakseni mä jätän.
Tanssin kohti aamua,
sillä valo lähestyy.
Adonai on uskollinen,
hänen armonsa ei pääty.

Yksi askel – toivo herää.
Toinen askel – pelko väistyy.
Kolmas askel – sydän muistaa,
että yökin kerran päättyy.

Nosta kädet, lyö ne yhteen,
anna kiitoksen nyt soida!
Siellä, missä ennen itkit,
saat vielä vapaana iloita!

Tanssi, tanssi kohti aamua!
Valo murtaa pimeän.
Laula, laula koko sydämestä,
Adonai käy edellä!

Tanssi, tanssi kohti aamua!
Uusi päivä avautuu.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
hänen voimassaan kaikki uudistuu!

Tanssin kohti aamua,
läpi yön ja pimeän.
Jokaisella askeleella
hänen hyvyyttään mä ylistän.
Tanssin kohti aamua,
näen valon syttyvän.
Adonai on uskollinen –
hänen kanssaan uskallan elää.

Tanssin kohti aamua,
aamua, joka saapuu varmasti.
Adonai käy edelläni –
minä seuraan iloiten.

Kun kiitos alkaa soida →

Kun huone täyttyy hiljaisuudesta
ja sanat katoavat,
kun sydän kantaa kysymyksiä,
joihin vastaukset vaikenevat,
minä otan esiin vanhan laulun,
jonka jo isäni tunsi niin.
Se kertoo Jumalan uskollisuudesta
ja nostaa katseeni taivaisiin.

En ehkä voi muuttaa eilistä,
enkä huomista vielä nää.
Mutta voin antaa kiitokseni
nousta tässä hetkessä.

Kun kiitos alkaa soida,
sydän löytää valon taas.
Kun kädet lyövät tahtia,
toivo herää uudestaan.
Kun kiitos alkaa soida,
pelon ääni hiljenee.
Adonai on keskellämme,
hänen rauhansa laskeutuu.

Yksi ääni aloittaa hiljaa,
toinen liittyy laulamaan.
Pian koko huone hengittää
samaa iloa Jumalastaan.
Joku nostaa väsyneet kätensä,
joku ottaa askeleen.
Siinä, missä murhe hallitsi,
syntyy laulu kiitoksen.

Emme kiitä vain silloin,
kun kaikki kulkee hyvin päin.
Me kiitämme, koska Adonai
on uskollinen tänäänkin näin.

Kun kiitos alkaa soida,
sydän löytää valon taas.
Kun kädet lyövät tahtia,
toivo herää uudestaan.
Kun kiitos alkaa soida,
pelon ääni hiljenee.
Adonai on keskellämme,
hänen rauhansa laskeutuu.

Laulu laululta,
askel askeleelta,
raskas taakka putoaa.
Käsi kädessä,
sydän sydämeltä,
kansa alkaa iloita.

Hän oli hyvä eilen,
hän on hyvä tänään.
Hän pysyy uskollisena
myös huomiseen mentäessä!

Lyö käsiä – anna rytmin kantaa!
Nosta ääntä – anna kiitoksen nousta!
Ota askel – anna ilon virrata!
Adonai on keskellämme!

Lyö käsiä – koko huone laulaa!
Nosta kädet – koko kansa vastaa!
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonai on keskellämme!

Kun kiitos alkaa soida,
sydän löytää valon taas.
Kun kädet lyövät tahtia,
toivo herää uudestaan.
Kun kiitos alkaa soida,
yö ei meitä vangitse.
Adonai on keskellämme,
siksi yhdessä iloitsemme.

Kun kiitos alkaa soida,
kun kiitos alkaa soida,
sydän muistaa jälleen:
Adonai on uskollinen.

En odota huomiseen →

Olen joskus sanonut itselleni:
”Iloitsen, kun kaikki selviää,
kun tie on suora, taivas kirkas
eikä mikään mieltä painamaan jää.”
Mutta päivät kulkevat ohitseni,
jos täydellistä hetkeä odotan.
Siksi tässä, keskellä keskeneräisen,
Adonain hyvyyttä mä juhlin nyt.

En tarvitse kaikkia vastauksia,
en valmista huomista.
Minulla on tämä hetki
ja syy kiittää Jumalaa.

En odota huomiseen,
minä iloitsen jo tänään.
En odota, että myrsky päättyy,
ennen kuin käteni kohotan.
En odota huomiseen,
annan lauluni nyt nousta.
Adonai on ollut uskollinen –
siinä on jo syytä juhlaan!

Ehkä pöydässä on tyhjä paikka,
ehkä sydän kaipaa jotakin.
Ehkä rukous odottaa vastausta
ja matka tuntuu pitkältä vieläkin.
Mutta armo hengittää ympärilläni,
uusi aamu annettiin.
Jokainen sydämenlyönti muistuttaa:
minua kannetaan tänäänkin.

En kiellä niitä kyyneleitä,
jotka vielä virtaavat.
Mutta niiden keskelläkin
Adonain lupaukset kantavat.

En odota huomiseen,
minä iloitsen jo tänään.
En odota, että myrsky päättyy,
ennen kuin käteni kohotan.
En odota huomiseen,
annan lauluni nyt nousta.
Adonai on ollut uskollinen –
siinä on jo syytä juhlaan!

Tämä päivä on lahja,
tämä hengitys on lahja.
Tämä hetki hänen kanssaan
on enemmän kuin ymmärrän.

Niin kauan kuin sydän lyö,
niin kauan kuin ääni soi,
minä kiitän Israelin Jumalaa,
joka kaiken uudeksi luoda voi!

Tänään minä laulan!
Tänään minä tanssin!
Tänään nostan käteni
ja hänen hyvyyttään julistan!

Tänään minä luotan!
Tänään minä kiitän!
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonaille kunnian annan!

En odota huomiseen,
minä iloitsen jo tänään.
Vaikka vastaus on matkalla,
hänen rauhassaan nyt levätä saan.
En odota huomiseen,
annan lauluni nyt nousta.
Adonai on ollut uskollinen –
siinä on jo syytä juhlaan!

En odota huomiseen,
tämä päivä häneltä on.
Minä iloitsen jo tänään –
Adonai on uskollinen.

Sydän seuraa askelia →

En aina tunne rohkeutta,
kun uusi tie eteeni jää.
En aina kuule sydämessäni
laulua, joka eteenpäin vie.
Mutta voin ottaa ensimmäisen askeleen,
vaikka epävarma olisinkin.
Kun lähden kulkemaan kohti valoa,
sydän seuraa jäljessäni.

Kaiken ei tarvitse alkaa tunteesta,
joskus päätös näyttää tien.
Kun nostan käteni kiitokseen,
sydän liittyy lauluun myöhemmin.

Sydän seuraa askelia,
kun mä lähden kulkemaan.
Toivo kasvaa matkalla,
ilo syttyy laulamaan.
Sydän seuraa askelia,
Adonai käy edellä.
Vaikka tunne vielä viipyisi,
minä luotan häneen.

Kun ajatukset kiertävät kehää
ja huolet tahtovat hallita,
otan rytmin, lyön kädet yhteen,
annan jalkojenkin vastata.
En pakene niitä kysymyksiä,
mutten anna niiden pysäyttää.
Jokainen kiitoksen pieni teko
avaa sydäntä elämälle.

Kaiken ei tarvitse olla valmista,
kun kutsu pyytää lähtemään.
Kun otan yhden askeleen,
Adonai antaa voimaa enempään.

Sydän seuraa askelia,
kun mä lähden kulkemaan.
Toivo kasvaa matkalla,
ilo syttyy laulamaan.
Sydän seuraa askelia,
Adonai käy edellä.
Vaikka tunne vielä viipyisi,
minä luotan häneen.

Yksi askel kohti rauhaa,
yksi askel kohti valoa.
Yksi sana täynnä kiitosta,
yksi sävel täynnä toivoa.

Pienestä voi alkaa virta,
kipinästä tuli syttyä.
Kun annan elämäni Adonaille,
sydän alkaa uudistua.

Ota askel – sydän seuraa!
Lyö käsiä – ilo herää!
Nosta kädet – toivo nousee!
Adonai käy edellä!

Ota askel – älä pelkää!
Koko taivas tietä näyttää!
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
hänen kanssaan sydän elää!

Sydän seuraa askelia,
kun mä lähden kulkemaan.
Toivo kasvaa matkalla,
ilo syttyy laulamaan.
Sydän seuraa askelia,
Adonai käy edellä.
Vaikka en vielä kaikkea tunne,
hänen tiellään pysyn.

Otan askeleen,
sydän seuraa perässä.
Adonai käy edellä –
minä kuljen luottaen.

Ei ole ketään muuta →

Kun mieleni rakentaa muureja
ja pelko suurentaa varjot,
kun huominen näyttää vuorelta
enkä löydä oikeita sanoja,
minä palaan siihen totuuteen,
joka pysyy halki aikojen:
taivas ja maa ovat käsissäsi,
Adonai, ikuinen.

Mikään ei synny katseeltasi salassa,
mikään ei riistä minua kädestäsi.
Sinä olit ennen ensimmäistä aamua,
Sinä pysyt ikuisesti.

Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado.
Sinä yksin hallitset,
Sinä kannat kaiken.
Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado.
Siksi sydän rauhoittuu:
Adonai on Jumala.

Kun ovet näyttävät suljetuilta
ja tie päättyy silmissäni,
Sinä voit avata meren halki
polun jalkojeni alle.
Kun erämaa on kuiva ympärillä
eikä lähdettä missään näy,
Sinun sanasi kutsuu vedet esiin,
eikä lupauksesi tyhjäksi jää.

Yksikään valtakunta ei kestä ikuisesti,
yksikään voima ei yllä valtaistuimellesi.
Sinä olit Israelin turva eilen,
Sinä olet sitä tänäänkin.

Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado.
Sinä yksin hallitset,
Sinä kannat kaiken.
Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado.
Siksi sydän rauhoittuu:
Adonai on Jumala.

Ylhäällä taivaissa,
alhaalla maan päällä,
ei ole toista nimeä,
johon voisin turvata.

Kun ymmärrän – Sinä olet.
Kun en ymmärrä – Sinä olet.
Kun minä laulan, kun minä vaikenen,
Sinä olet aina sama.

Ein od milvado!
Laula koko sydämestä!
Ein od milvado!
Lyö käsiä ja iloitse!

Ein od milvado!
Koko kansa tunnustaa:
Adonai Echad – Adonai on yksi,
hän yksin hallitsee!

Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado.
Sinä yksin hallitset,
Sinä kannat kaiken.
Ei ole ketään muuta,
Ein od milvado.
Siksi nostan käteni:
Adonai on Jumala!

Ein od milvado,
Ein od milvado.
Adonai Echad –
ei ole ketään muuta.

Koko maa saa iloita →

Auringon noustessa Juudan vuorille
uusi laulu herää maan.
Oliivipuiden lehdet tuulessa
kuin kädet yhtyvät kiittämään.
Jerusalemin kivikaduilla
askeleet löytävät yhteisen tahdin.
Vanhat ja nuoret, läheltä ja kaukaa
saapuvat laulamaan yhdessä.

Sillä Adonai on hyvä,
hänen armonsa pysyy ainiaan.
Sukupolvesta sukupolveen
hänen uskollisuuttaan julistetaan.

Koko maa saa iloita,
koko kansa laulaa!
Nostakaa nyt kätenne,
antakaa kiitoksen raikaa!
Koko maa saa iloita,
sillä Adonai hallitsee.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
hänen valonsa ei himmene!

Laaksoista kuuluu paimenen laulu,
mereltä tuuli sen kuljettaa.
Pohjoisen vuorilta etelän hiekkaan
sama kutsu yhdistää.
Jokainen kansa ja jokainen kieli
saa kuulla rauhan sävelen.
Siionista nousee toivon sanoma:
Adonai on uskollinen.

Hän kokoaa särkyneet sydämet,
hän nostaa maahan painetut.
Hänen edessään saa tanssia
myös se, joka kauan on itkenyt.

Koko maa saa iloita,
koko kansa laulaa!
Nostakaa nyt kätenne,
antakaa kiitoksen raikaa!
Koko maa saa iloita,
sillä Adonai hallitsee.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
hänen valonsa ei himmene!

Shalom yli Jerusalemin,
shalom jokaiseen sydämeen.
Shalom yli Israelin,
shalom kansojen keskelle.

Tulkoon oikeus kuin virta,
vanhurskaus kuin lähde maan.
Tulkoon päivä, jolloin kaikki
Adonain hyvyyden tunnustaa!

Soita shofaria – ääni kantaa!
Lyö käsiä – koko kaupunki vastaa!
Ota askel – anna ilon virrata!
Koko maa saa iloita!

Soita kovempaa – anna laulun nousta!
Tanssi vapaana – anna toivon loistaa!
Adonai Echad – Adonai on yksi,
koko maa saa sen tunnustaa!

Koko maa saa iloita,
kaikki kansat laulaa!
Nostakaa nyt kätenne,
antakaa kiitoksen raikaa!
Koko maa saa iloita,
sillä Adonai hallitsee.
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
hänen valtansa ei pääty koskaan!

Koko maa saa iloita,
koko maa saa laulaa.
Adonai Echad –
hänen armonsa pysyy ainiaan.

Valitsen ilon →

Tänä aamuna huolet heräsivät
ennen kuin ehdin silmäni avata.
Ne toivat eilisen pöydälleni
ja tahtoivat huomisen varastaa.
Mutta minä nousin, avasin ikkunan,
annoin päivän kasvoilleni.
Sanoin: ”Adonai, Sinä olet tässä,
siksi rauha kuuluu minulle.”

En voi aina valita tietä,
jonka elämä eteeni tuo.
Mutta voin valita, kenen käsiin
kaikki kysymykseni annan.

Minä valitsen ilon,
vaikka kyynel vielä jää.
Valitsen luottamuksen,
vaikken kaikkea ymmärrä.
Minä valitsen ilon,
sillä Adonai on hyvä.
Hänen armonsa on suurempi
kuin yksikään pimeä päivä.

Ilo ei tarkoita sitä,
ettei sydän koskaan särkynyt.
Se on laulu, joka nousee paikasta,
jossa toivo ei ole sammunut.
Se on askel keskellä erämaata,
katse kohti luvattua maata.
Se on päätös muistaa uskollisuus,
kun en vielä vastausta saa.

En voi aina muuttaa tuulta,
mutta purjeeni voin avata.
Adonain Henki johdattaa,
enkä jää pelon satamaan.

Minä valitsen ilon,
vaikka kyynel vielä jää.
Valitsen luottamuksen,
vaikken kaikkea ymmärrä.
Minä valitsen ilon,
sillä Adonai on hyvä.
Hänen armonsa on suurempi
kuin yksikään pimeä päivä.

Tänään valitsen kiitoksen
valituksen sijaan.
Tänään valitsen toivon
epätoivon sijaan.
Tänään valitsen rauhan
pelkoni sijaan.
Tänään valitsen Adonain
kaiken muun sijaan!

Valitsen ilon – kädet kohoaa!
Valitsen ilon – sydän laulaa!
Valitsen ilon – jalat tanssivat!
Adonai on hyvä!

Valitsen ilon – kahle katkeaa!
Valitsen ilon – yö väistää!
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonai on hyvä!

Minä valitsen ilon,
vaikka tie on kesken vielä.
Valitsen luottamuksen,
sillä hän käy minun edellä.
Minä valitsen ilon,
sillä Adonai on hyvä.
Hänen armonsa on suurempi
kuin yksikään pimeä päivä.

Tänään valitsen ilon.
Tänään valitsen rauhan.
Tänään valitsen Adonain –
hän on hyvä ainiaan.

Kädet kohti taivasta →

Kun ajatukset painavat pään
ja tie katoaa sumuun,
kun eilisen äänet kutsuvat
takaisin vanhaan suruun,
minä pysähdyn ja hengitän,
annan sydämeni muistaa:
Adonai ei ole jättänyt,
hänen armonsa kantaa yhä.

En jää katsomaan vain maahan,
en anna pelon vangita.
Nostan katseeni korkeammalle,
sieltä apuni saapuu.

Kädet kohti taivasta,
sydän auki valolle!
Adonai, Sinä olet lähellä,
kun mä huudan nimeäsi.
Kädet kohti taivasta,
kiitos nousee huulilta.
Vaikka vielä kuljen laaksossa,
Sinä johdatat minut läpi.

Kun nostan kädet, en väitä,
että kaikki olisi hyvin.
Minä tunnustan, etten yksin
jaksa kantaa huomiseen.
Tyhjät käteni kertovat:
”Tarvitsen Sinua, Adonai.”
Ja juuri siinä heikkoudessa
Sinun voimasi täyttää minut.

En jää odottamaan tunnetta,
ennen kuin alan luottaa.
Nostan käteni lupauksellesi,
joka ei koskaan horju.

Kädet kohti taivasta,
sydän auki valolle!
Adonai, Sinä olet lähellä,
kun mä huudan nimeäsi.
Kädet kohti taivasta,
kiitos nousee huulilta.
Vaikka vielä kuljen laaksossa,
Sinä johdatat minut läpi.

Tyhjät kädet – Sinä täytät.
Väsyneet kädet – Sinä vahvistat.
Sidotut kädet – Sinä vapautat.
Kohotetut kädet – Sinä vastaanotat.

Minä luovutan huoleni,
minä luovutan pelkoni.
Minä annan koko huomisen
Sinun uskollisiin käsiisi.

Kädet ylös – sydän herää!
Kädet ylös – pelko väistyy!
Kädet ylös – laulu nousee!
Adonai on lähellä!

Kädet ylös – kansa vastaa!
Kädet ylös – kiitos raikaa!
Ein od milvado – ei ole ketään muuta,
Adonai on keskellämme!

Kädet kohti taivasta,
sydän auki valolle!
Adonai, Sinä olet lähellä,
etkä koskaan hylkää minua.
Kädet kohti taivasta,
koko elämä kiitoksena.
Vaikka vielä kuljen matkalla,
Sinä johdatat minut kotiin.

Kädet kohti taivasta,
sydän auki Sinulle.
Adonai, Sinä olet lähellä –
minä luotan Sinuun.