Sukkotin ilo – Jumala meidän keskellämme
Lehtimajan suojassa on tilaa kiitokselle, kaipaukselle ja yhteiselle ilolle.
Kol HaBritin Sukkotin ilo – Jumala meidän keskellämme on kahdentoista laulun matka lehtimajanjuhlan sanomaan. Laulut kuljettavat Jerusalemin juhlatunnelmasta erämaan poluille, sadonkorjuun runsaudesta sateen odotukseen ja henkilökohtaisesta rukouksesta kansojen yhteiseen juhlaan. Kaiken keskellä kuuluu lupaus: Adonai pitää huolta kansastaan.
Albumin lähtökohtana ovat Sukkotin raamatulliset teemat ja Yeshuan sanat juhlan keskellä. Elävä vesi, maailman valo ja Jumalan asuminen ihmisten keskellä saavat lauluissa henkilökohtaisen äänen. Janoinen tulee lähteelle, väsynyt löytää levähdyspaikan ja juhlan laidalle jäänyt kutsutaan pöytään.
Avauslaulu Janoinen saa tulla johdattaa Yeshuan kutsun äärelle. Lehtimajan alla muistuttaa elämän hauraudesta ja Jumalan läheisyydestä, kun taas Valosi juhlaan antaa kiitoksen kasvaa yhteiseksi iloksi. Lämmin Sinullekin on paikkaavaa pöydän sille, joka vielä epäröi portin luona.
Matkan varrella katsotaan myös taaksepäin. Muista tie, jota kuljit tunnistaa huolenpidon vaikeidenkin vuosien keskellä. Kun varastoni ovat täynnä kutsuu muistamaan lahjojen antajaa ja jakamaan omastaan. Pilven alla kuljen puolestaan sanoittaa luottamusta silloin, kun seuraava askel on vielä tuntematon.
Pelastuksen lähteillä puhkeaa iloksi ja kiitokseksi. Hoosianna, auta meitä tuo juhlan keskelle ihmisten hädän ja Jerusalemin rauhan kaipuun. Anna sateesi tulla on rukous kuivan maan ja uudistumista tarvitsevan sydämen puolesta. Kansat tulevat juhlaan avaa näkymän profeetalliseen lupaukseen kansoista, jotka saapuvat Jerusalemiin kumartamaan Kuningasta.
Päätöslaulussa Sinä jäät meidän luoksemme lehtimajan viimeinen lamppu sammutetaan ja juhlaväki lähtee kotiin. Laulu kantaa mukanaan toivoa, joka ulottuu arjen keskeltä Jumalan lupaamaan uuteen luomakuntaan: hänen asumuksensa on ihmisten keskellä.
Albumi antaa tilaa sekä riemulle että hiljaiselle rukoukselle. Sen äärellä saa kiittää sadosta, muistaa kuljettua tietä, kantaa huolensa Adonaille ja löytää uudelleen yhteyden toisiin. Laulut sopivat Sukkotin juhlahetkiin, yhteiseen kuunteluun ja omaan hiljentymiseen myös juhlan jälkeen.
Tule lehtimajan suojaan. Pöydässä on paikka sinullekin.
Janoinen saa tulla
Joh. 7:37–39; Jes. 55:1–3; 2. Moos. 17:1–6
Jerusalemin teillä
juhlakansa vaeltaa.
Syksyn sato käsissämme,
huulillamme kiitos soi.
Vettä kannetaan ja kansa
katsoo kohti alttaria.
Minä seison toisten luona,
jano sydämeni alla.
Olen kantanut niin kauan
sitä, mitä kukaan ei nää.
Olen täyttänyt mun päiväni,
silti jotain tyhjäksi jää.
Silloin yli juhlan äänten
kuulen kutsun lempeän:
joka janoaa, saa tulla,
hän saa juoda elämää.
Yeshua, minä tulen,
tyhjin käsin luoksesi.
Anna elävää vettä
kuivaan sydämeeni.
Sinä tunnet minun janon,
sinä kuulet huokauksen.
Anna Henkesi kuin virran
täyttää sisimpäni.
Erämaassa kansa kulki,
veden puutetta valitti.
Adonai sen huudon kuuli,
kalliosta vesi virtasi.
Minä muistan tämän tänään,
kun en löydä lähdettä.
Sinä olet tässä lähellä,
minun ei jäädä tarvitse.
Yeshua, minä tulen,
tyhjin käsin luoksesi.
Anna elävää vettä
kuivaan sydämeeni.
Sinä tunnet minun janon,
sinä kuulet huokauksen.
Anna Henkesi kuin virran
täyttää sisimpäni.
En voi vettä itse tehdä,
en voi sadetta käskeä.
Voin vain avata mun käteni
ja sinuun turvautua.
Anna sen, minkä lahjaksi saan,
myös toista virvoittaa.
Tee minusta lähimmäinen,
joka vettä ojentaa.
Yeshua, minä tulen,
tyhjin käsin luoksesi.
Anna elävää vettä
kuivaan sydämeeni.
Sukkotin juhlan keskellä
kutsusi yhä soi:
janoinen saa tulla,
janoinen juoda voi.
Janoinen saa tulla.
Minä tulen luoksesi.
Lehtimajan alla
3. Moos. 23:39–43; Joh. 1:14; Matt. 1:23
Oksat katoksi me nostimme,
pöydän kannoimme paikoilleen.
Illan viileys koskee käsiin,
leivän tuoksu jää vaatteisiin.
Lapsi katsoo harvaa kattoa,
kysyy: miksi nukumme näin?
Kerron kansasta erämaassa,
jota Adonai vei eteenpäin.
Heillä polku jatkui kauas,
eikä määränpäätä näkynyt.
Silti joka aamu koitti,
ja sen mukana lahja löytyi.
Nyt kun oman pöydän ääreen
saamme yhdessä istahtaa,
muistamme, keneltä tulee
leipä, jonka käsi murtaa.
Lehtimajan alla
olen sinun varassasi.
Tähtitaivaan alla
saan levätä lähelläsi.
Adonai, sinä kannat,
vaikka huomista en nää.
Tämän hauraan katon alla
kiitokseni sulle jää.
Sana tuli ihmiseksi,
meidän keskellämme eli.
Kulki pölyisiä teitä,
meidän surumme hän näki.
Yeshua, sinussa kohtaan
Jumalan, joka lähelle käy.
Immanu El, olet kanssamme,
silloinkin kun tietä ei näy.
Lehtimajan alla
olen sinun varassasi.
Tähtitaivaan alla
saan levätä lähelläsi.
Adonai, sinä kannat,
vaikka huomista en nää.
Tämän hauraan katon alla
kiitokseni sulle jää.
Muistan pöydästämme heitä,
joiden paikka tyhjä on.
Muistan kesken jääneet matkat,
muistan pitkän odotuksen.
Sinun eteesi ne tuomme
yhdessä kiitoksen kanssa.
Ole lähellä tänä iltana,
anna meidän levätä.
Lehtimajan alla
olen sinun varassasi.
Tähtitaivaan alla
saan levätä lähelläsi.
Adonai, sinä kannat,
joka askeleen sä näät.
Kun me puramme tämän majan,
sinä meidän kanssamme jäät.
Immanu El,
Jumala kanssamme.
Täällä lehtimajan alla
sinua kiitämme.
Valosi juhlaan
Joh. 8:12; 5. Moos. 16:13–15; Ps. 118:24
Ilta saapuu Jerusalemiin,
kivi päivän lämpöä kantaa.
Askeleet käyvät kohti juhlaa,
joku alkaa jo laulamaan.
Valot nousevat pimeään,
soitto kutsuu liittymään.
Minä tulen huolineni,
sinun eteesi tänään jään.
Kaikki ei ole valmista,
kaikkeen en vastausta saa.
Silti avaan huuleni,
tahdon sinua kiittää.
Yeshua, maailman valo,
valaise askeleeni.
Kutsu minut juhlan iloon,
ota minut lähellesi.
Adonai, hyvä olet,
uskollinen ainiaan.
Sukkotin ilon keskellä
sinun nimeäsi lauletaan.
Tuomme pöytään pellon lahjat,
hedelmät ja tuoreen leivän.
Tuomme myös ne vuodet, jolloin
sato jäi niin vähäiseksi.
Sama käsi meitä kantoi,
sama armo yhä jää.
Siksi tämän illan laulun
annan kiitokseksi elää.
Kaikki ei ole valmista,
kaikkeen en vastausta saa.
Silti avaan huuleni,
tahdon sinua kiittää.
Yeshua, maailman valo,
valaise askeleeni.
Kutsu minut juhlan iloon,
ota minut lähellesi.
Adonai, hyvä olet,
uskollinen ainiaan.
Sukkotin ilon keskellä
sinun nimeäsi lauletaan.
Tule pöytään, väsynyt,
sinulle on paikka tässä.
Tule mukaan, yksinäinen,
kuljetaan nyt lähekkäin.
Jaetaan se leipä, jonka
olemme lahjaksi saaneet.
Annetaan myös hiljaiselle
aikaa kertoa kaipauksensa.
Yeshua, maailman valo,
valaise askeleemme.
Kutsu meidät juhlan iloon,
kulje meidän keskellämme.
Adonai, hyvä olet,
uskollinen ainiaan.
Sukkotin ilon keskellä
sinun nimeäsi lauletaan.
Kun juhlan valot sammuvat
ja kotimatka alkaa,
sinun sanasi kulkee kanssamme,
sen valossa saamme vaeltaa.
Sinullekin on paikka
5. Moos. 16:13–15; 3. Moos. 19:33–34; Luuk. 14:12–14
Seisoit hetken portin luona,
kuulit laulun sisältä.
Valo lankesi sun kasvoilles,
mutta jäit vielä hämärään.
Ehkä mietit, kuka tuntis,
kuka pyytäis astumaan.
Silloin joku nousi pöydästä,
tuli sinut hakemaan.
Tule lähemmäksi vain,
tässä leipää murretaan.
Siirrän tuolin vierelleni,
sinua odotetaan.
Sinullekin on paikka
lehtimajan suojassa.
Sinullekin on leipää,
tule meidän kanssa jakamaan.
Adonain hyvyyttä
saamme yhdessä maistaa.
Sinullekin on paikka,
tänä iltana jää.
Katossamme lehvät liikkuu,
ilta tuoksuu hedelmiltä.
Pöydän ääreen mahtuu tarinoita
monen pitkän matkan päästä.
Joku kantaa suurta iloa,
toinen hiljaa ikävää.
Saman katon alla tänään
kumpikin saa levähtää.
Saat myös olla vaiti vain,
emme kiirehdi sua.
Kun on aika kertoa,
tahdomme kuunnella.
Sinullekin on paikka
lehtimajan suojassa.
Sinullekin on leipää,
tule meidän kanssa jakamaan.
Adonain hyvyyttä
saamme yhdessä maistaa.
Sinullekin on paikka,
tänä iltana jää.
Mekin olimme kerran vieraat,
muistamme sen tänäänkin.
Adonai kuuli kansan huudon,
johdatti sen vapauteen.
Siksi pidämme portin auki,
siksi pöytää jatketaan.
Se, minkä saimme hänen kädestään,
annetaan nyt kiertämään.
Yeshua, sä näit sen ihmisen,
jonka ohi muut jo kulki.
Pysähdyit ja kutsuit nimeltä,
oven hänen eteensä avasit.
Anna meille sinun silmäsi,
että näkisimme hänet,
joka seisoo juhlan laidalla
ja odottaa kutsua.
Sinullekin on paikka,
tule aivan lähelle.
Sinullekin on leipää,
ojennan sen sinulle.
Saman taivaan alla
saamme armosta elää.
Sinullekin on paikka,
tänä iltana jää.
Sinullekin on paikka
lehtimajan suojassa.
Sinullekin on leipää,
tule meidän kanssa jakamaan.
Adonain hyvyyttä
saamme yhdessä maistaa.
Sinullekin on paikka,
tänä iltana jää.
Kun taas joku portin luona
katsoo juhlaa hämärästä,
sinä nouset, menet vastaan:
tule, paikka on tässä.
Sukkot – Muista tie, jota kuljit
5. Moos. 8:2–10; 2. Moos. 16:13–18; Ps. 77:12–15
Lehtimajan oksain alta
katson illan taivaaseen.
Muistan lähtöaamun, jolloin
suljin oven hiljalleen.
En tiennyt, missä yöni vietän,
kuka kulkee rinnallain.
Otin yhden askeleen,
muuhun voimat riitti vain.
Oli päiviä kuin hiekkaa,
tuuli peitti jäljetkin.
Kysyin, olitko sä kuullut,
kun sua yössä huutelin.
Nyt mä muistan oven, joka
avautui mun edessäin,
sekä käden olkapäällä:
et jää yksin, kuljen näin.
Muista tie, jota kuljit,
muista, kuka kantoi sua.
Muista leipä joka aamu,
vesi keskellä kuivuutta.
Adonai, sinun hyvyytesi
kulki hiljaa rinnallain.
Tässä lehtimajan alla
kiitän siitä, minkä sain.
Isät kulki erämaassa,
taakse jäi jo Egypti.
Vapaus vei outoon maahan,
nälkä uskoa koetteli.
Aamun tullen manna peitti
maan kuin lahja taivaasta.
Joka päivä saivat oppia:
elämä on sinulta.
Muista tie, jota kuljit,
muista, kuka kantoi sua.
Muista leipä joka aamu,
vesi keskellä kuivuutta.
Adonai, sinun hyvyytesi
kulki hiljaa rinnallain.
Tässä lehtimajan alla
kiitän siitä, minkä sain.
Vielä kaikkea en ymmärrä,
jokin muisto kipeää.
Tuon sen tähän eteesi,
anna minun hengähtää.
Sinä tunnet koko matkan,
myös sen, mistä vaikenen.
Ole lähelläni siinä,
mihin vielä koske en.
Lapsi kysyy pöydän ääressä:
miksi täällä asumme?
Kerron kansan pitkästä tiestä,
kerron sinun teoistasi.
Sitten kerron siitä kädestä,
joka tarttui käteeni,
kun en itse enää jaksanut.
Siinä näin sun hyvyytesi.
Muista tie, jota kuljit,
muista, kuka kantoi sua.
Muista leipä joka aamu,
vesi keskellä kuivuutta.
Adonai, sinun hyvyytesi
kantaa tästä eteenpäin.
Tässä lehtimajan alla
kiitän, että lähelle jäit.
Kun taas aamulla on aika
ottaa askel seuraava,
muistan tien, jota kuljin.
Sinä kuljet mukana.
Sukkot – Kun varastoni ovat täynnä
5. Moos. 8:10–18; 5. Moos. 24:19–22; 3. Moos. 23:39–43
Aamun valo osuu peltoon,
viimein sato korjataan.
Kannan raskaan korin kotiin,
lasken taakan ovensuuhun.
Käsissäni tuntuu työ,
pitkä kesä harteilla.
Pöydän ääreen istuessani
tahdon sinua muistaa.
Minä kylvin, minä kastelin,
odotin ja valvoin öin.
Sinä annoit maahan sateen,
aamun valon pellon ylle.
Sinulta sain nämä kädet,
voiman nousta uudestaan.
Jokaisessa leivänpalassa
on niin paljon kiitettävää.
Kun varastoni ovat täynnä,
älä anna unohtaa,
kenen kädestä sain kaiken,
kuka kasvattaa maan.
Adonai, sinua kiitän,
sinulta tulee leipäni.
Pidä sydämeni avoinna,
kun täytät käteni.
Lehtimajaan kannan pöydän,
oksat ylle kaartuvat.
Täällä muistan erämaata,
jossa kansa vaelsi.
Aamun manna riitti päivään,
huominen jäi sinulle.
Opeta myös runsaudessa
samaa luottamusta minulle.
Kun varastoni ovat täynnä,
älä anna unohtaa,
kenen kädestä sain kaiken,
kuka kasvattaa maan.
Adonai, sinua kiitän,
sinulta tulee leipäni.
Pidä sydämeni avoinna,
kun täytät käteni.
Varjele mua sanomasta:
tämän kaiken itse tein.
Muistuta, kun suljen oven
ja vain omat lahjat näen.
Joku odottaa nyt leipää,
jonkun pelto kuivui pois.
Näytä, mitä voisin jakaa,
että toinen iloita vois.
Otan hyllyltäni korin,
siihen parhaan leivän jaan.
Täytän astian öljyllä,
lähden naapuriin sen kanssa.
Istun hetkeksi hänen luokseen,
kuulen, mitä kuuluu nyt.
Kotimatkallani huomaan:
oma ilonikin lisääntyi.
Kun varastoni ovat täynnä,
älä anna unohtaa,
kenen kädestä sain kaiken,
kuka kasvattaa maan.
Adonai, sinua kiitän,
sinulta tulee leipäni.
Anna lahjojesi kulkea
eteenpäin käsistäni.
Kun on paljon, opeta jakamaan.
Kun on vähän, sinuun luottamaan.
Joka päivä, kaiken keskellä,
anna minun sinua muistaa.
Sukkot – Pilven alla kuljen
4. Moos. 9:15–23; 2. Moos. 13:21–22; Joh. 10:27
Aamun hiljaisuus on yllä,
leiri vielä levähtää.
Teltan ovella mä katson,
pilvi paikoilleen nyt jää.
Tahtoisin jo tietää suunnan,
nähdä määränpään.
Sinä annat tämän päivän,
opetat mua viipymään.
Kun se kohoaa, me lähdemme,
teltat jälleen puretaan.
Kannan sen, minkä jaksan,
liityn toisten kulkijain.
Edessä on avoin erämaa,
polku vasta syntymässä.
Sinä tunnet veden paikat,
olet jo meitä vastassa.
Pilven alla kuljen,
sinun kanssasi, Adonai.
Kun sä johdatat, mä lähden,
kun sä viivyt, odotan.
Päivän halki, yönkin läpi
sinun luonasi olla saan.
Pilven alla kuljen,
askel kerrallaan.
Illan tullen hiekka jäähtyy,
vuoret peittyy pimeään.
Tuli loistaa leirin yllä,
sen valossa hengähdän.
Lapsi nukahtaa mun viereen,
hetken häntä katselen.
Niin kuin hän nyt syliin luottaa,
sinun hoitoosi jään itsekin.
Pilven alla kuljen,
sinun kanssasi, Adonai.
Kun sä johdatat, mä lähden,
kun sä viivyt, odotan.
Päivän halki, yönkin läpi
sinun luonasi olla saan.
Pilven alla kuljen,
askel kerrallaan.
Joskus vaikeinta on jäädä,
kun jo tahtoisin mä pois.
Joskus vaikeinta on lähteä,
kunpa vielä viipyä vois.
Anna rauha odotukseen,
anna lähtöön rohkeutta.
Pidä minut lähelläsi,
opeta mua kuulemaan.
Lehtimajan lehvien alta
katson tänään taivaaseen.
Sama kaipaus nousee yhä:
kuka näyttää huomiseen?
Yeshua, sä kutsut seuraamaan,
sinun äänesi tunnen.
Vaikka koko tietä vielä en nää,
tänään luoksesi tulen.
Pilven alla kuljen,
sinun kanssasi, Adonai.
Kun sä johdatat, mä lähden,
kun sä viivyt, odotan.
Päivän halki, yönkin läpi
sinun luonasi olla saan.
Pilven alla kuljen,
askel kerrallaan.
Tämän yön saan levätä,
aamun ottaa vastaan.
Sinä olet meidän kanssamme
myös seuraavalla matkalla.
Sukkot – Pelastuksen lähteillä
Jes. 12:2–6; Joh. 7:37–39
Aamun valo kultaa muurit,
portit avautuvat taas.
Tänään kuljen toisten kanssa,
laulu kantaa askeleet.
Kauan kannoin tyhjää ruukkua,
etsin vettä janooni.
Nyt on kiitos huulillani:
sinä kuulit huutoni.
Adonai, sä olet voimani,
sinun turvissasi oon.
Siitä, mitä olet tehnyt,
tahdon kertoa maailmalle.
Ilolla me vettä ammennamme
pelastuksen lähteistä.
Adonai, me sinua kiitämme,
sinä annat elämää.
Laulu soikoon, kansa riemuitkoon,
hyvyyttäsi julistetaan.
Ilolla me vettä ammennamme,
sinun luonasi juoda saan.
Muistan kuivan, pitkän ajan,
sanat, jotka vaikenin.
Muistan illan, jolloin viimein
tyhjät kädet avasin.
Yeshua, sä kutsuit luokses,
sain mä tulla janoisena.
Annoit toivon sydämeeni,
kiitos alkoi versoa.
Adonai, sä olet voimani,
sinun turvissasi oon.
Siitä, mitä olet tehnyt,
tahdon kertoa maailmalle.
Ilolla me vettä ammennamme
pelastuksen lähteistä.
Adonai, me sinua kiitämme,
sinä annat elämää.
Laulu soikoon, kansa riemuitkoon,
hyvyyttäsi julistetaan.
Ilolla me vettä ammennamme,
sinun luonasi juoda saan.
Lehvät liikkuu juhlan yllä,
rummut kutsuu tanssimaan.
Vanhat, nuoret rinnatusten
yhtyvät nyt laulamaan.
Joku laulaa kyynel silmässä,
toinen nauraa riemuiten.
Sinä tunnet meidät kaikki,
kuulet kiitoksen jokaisen.
Nosta katseesi, Siion,
anna laulusi kuulua!
Pyhä on keskelläsi,
hänen teoistaan kerrotaan.
Kantakaa viesti kauas,
yli maiden ja merien:
Adonai on uskollinen,
hänen armonsa on ikuinen!
Anna Henkesi virrata,
anna rakkauden uudistaa.
Siellä, missä toivo kuivuu,
auta meitä palvelemaan.
Niin kuin meille vettä annoit,
anna meidänkin jakaa.
Vielä moni kulkee janoissaan,
auta heidät kohtaamaan.
Ilolla me vettä ammennamme
pelastuksen lähteistä.
Adonai, me sinua kiitämme,
sinä annat elämää.
Laulu soikoon, kansa riemuitkoon,
hyvyyttäsi julistetaan.
Ilolla me vettä ammennamme,
sinun luonasi juoda saan.
Sinä olet minun voimani,
sinä olet lauluni.
Pelastuksen lähteillä
ilo täyttää sydämeni.
Sukkot – Hoosianna, auta meitä
Ps. 118:22–29; Ps. 122:6–9; Matt. 21:9
Lehvät kohoavat ilmaan,
laulu täyttää kaupungin.
Minä kuljen juhlan keskellä,
kannan monta rukousta.
Niiden nimet, joita rakastan,
hiljaa tuon sun eteesi.
Sinä tunnet joka kodin,
kuulet huolen sanoittakin.
Kaiken ilon, kaiken kaipuun
samaan lauluun liitämme.
Kädet avoimina tänään
sinun puoleesi käännymme.
Hoosianna, auta meitä,
Adonai, nyt pelasta.
Kuule kansasi rukous,
anna rauha, armahda.
Yeshua, siunattu olet,
tulet Herran nimessä.
Hoosianna, auta meitä,
pidä meidät lähellä.
Muista äiti, joka valvoo,
muista lapsi peloissaan.
Muista hänet, joka odottaa
rakkaintaan jo palaamaan.
Anna väsyneelle voimaa,
yksinäiselle ystävä.
Tee myös meistä vastaus
jonkun hiljaiseen pyyntöön.
Hoosianna, auta meitä,
Adonai, nyt pelasta.
Kuule kansasi rukous,
anna rauha, armahda.
Yeshua, siunattu olet,
tulet Herran nimessä.
Hoosianna, auta meitä,
pidä meidät lähellä.
Jerusalem, sun porteillasi
rauhan päivää odotan.
Kuuluis lasten nauru jälleen
joka kodin pihalta.
Anna viisaus niille, jotka
kantaa suurta vastuuta.
Katkaise jo vihan kierre,
avaa tie sovintoon.
Kivi, jonka rakentajat
siirsivät syrjään tieltään,
on nyt tullut kulmakiveksi —
sinun tekosi hämmästyttää.
Sinä avaat toivon oven,
kun me näemme pelkkää seinää.
Tähän päivään, jonka annoit,
tuomme koko elämämme.
Jos ei ääni enää kanna,
kuulet silti huokauksen.
Jos en löydä oikeita sanoja,
tunnet pyynnön sydämen.
Tässä olen, tässä olemme,
sinun apuasi tarvitsemme.
Hoosianna, auta meitä,
sinun armoosi turvaamme.
Hoosianna, auta meitä,
Adonai, nyt pelasta.
Kuule kansasi rukous,
anna rauha, armahda.
Yeshua, siunattu olet,
tulet Herran nimessä.
Hoosianna, auta meitä,
pidä meidät lähellä.
Lehvät laskeutuvat hiljaa,
rukous jää elämään.
Hoosianna, auta meitä
myös kun juhla taakse jää.
Sukkot – Anna sateesi tulla
Sak. 10:1; 5. Moos. 11:13–15; Jes. 55:10–11; Joh. 15:4–5
Kesän kuumuus viipyy maassa,
polku pölyää jalkoihin.
Oliivipuun alla seison,
katson taivaan pilviin.
Siemen odottaa jo kylvöä,
pelto ensimmäistä sadetta.
Minä nostan kasvot ylös,
tuon mun pyyntöni sinulle.
Sinä tunnet tämän maan,
joka vettä odottaa.
Sinä tunnet sydämeni,
auta sitä avautumaan.
Anna sateesi tulla, Adonai,
anna kuivan maan taas juoda.
Anna toivon nousta uudestaan,
anna uuden kasvun alkaa.
Niin kuin sade pehmentää maan,
pehmennä myös sydämeni.
Anna sateesi tulla, Adonai,
sinun puoleesi käännyn.
Lehtimajan pöydän ääressä
kiitän menneen kesän sadosta.
Samaan aikaan tulevat päivät
ovat vielä salassa.
En voi käskeä pilviä,
en voi kasvua valmistaa.
Voin vain kylvää ajallansa,
sinun lahjaasi odottaa.
Anna sateesi tulla, Adonai,
anna kuivan maan taas juoda.
Anna toivon nousta uudestaan,
anna uuden kasvun alkaa.
Niin kuin sade pehmentää maan,
pehmennä myös sydämeni.
Anna sateesi tulla, Adonai,
sinun puoleesi käännyn.
Olen joskus sulkenut suuni,
vaikka anteeksi pyytää piti.
Olen kulkenut toisen ohi,
hänen huolensa sivuuttanut.
Avaa minussa tilaa kuulla,
anna rohkeus palata.
Siellä, missä rakkaus kuivui,
auta jälleen rakastamaan.
Ensin pisara lehden päällä,
sitten toinen vierellään.
Märän mullan tuoksu nousee,
hiljaa hengitän syvään.
Kaikki ei vielä viherrä,
silti maa jo vettä saa.
Opeta mua luottamaan siihen,
mikä vasta alkaa kasvaa.
Yeshua, sun sanojesi ääreen
tulen jälleen lepäämään.
Anna niiden juurtua syvään,
kantaa hedelmää elämään.
Lähetä mut kuuntelemaan,
anna kädet auttamaan.
Se, mitä minussa kasvatat,
tulkoon toistenkin hyväksi.
Anna sateesi tulla, Adonai,
anna kuivan maan taas juoda.
Anna toivon nousta uudestaan,
anna uuden kasvun alkaa.
Niin kuin sade pehmentää maan,
pehmennä myös sydämeni.
Anna sateesi tulla, Adonai,
sinun puoleesi käännyn.
Pisarat lehtimajan katolla,
kiitos hiljaa huulillani.
Maa saa levätä sateessa,
minä sinun huolenpidossasi.
Sukkot – Kansat tulevat juhlaan
Sak. 14:9, 16–19; Jes. 2:2–4
Vuorten takaa päivä nousee,
valo kohtaa kaupungin.
Tietä pitkin saapuu kansaa,
laulu kantaa porteille.
Monin kielin tervehditään,
pitkän matkan pölyssä.
Sama toivo silmissämme
käymme kohti Kuningasta.
Profeetan lupaus soi,
se kantaa huomiseen:
vielä kansat saapuvat
sinua kumartamaan.
Kansat tulevat juhlaan,
Jerusalemin porteille.
Adonai, sinä olet Kuningas,
sinun eteesi polvistumme.
Sukkotin ilo täyttää maan,
monet kielet kiitoksen.
Kansat tulevat juhlaan,
sinun nimeäsi laulamaan.
Lehtimajain oksat liikkuu,
pöydän ääreen istutaan.
Siinä kuullaan kertomuksia
maista, joista saavutaan.
Vieraan puheen sävelkulku
tulee vähitellen tutuksi.
Leipä kulkee kädestä käteen,
jokaiselle murretaan.
Kansat tulevat juhlaan,
Jerusalemin porteille.
Adonai, sinä olet Kuningas,
sinun eteesi polvistumme.
Sukkotin ilo täyttää maan,
monet kielet kiitoksen.
Kansat tulevat juhlaan,
sinun nimeäsi laulamaan.
Vielä tänään kuulen uutiset,
joissa kansat riitelee.
Moni jättää oman kotinsa,
kantaa lasta sylissään.
Siksi pidän lupauksestas
kiinni keskellä pimeää.
Sinun valtakuntasi rauhaa
tahdon täällä rakentaa.
Riisu ylpeys sydämistämme,
opeta meitä kuulemaan.
Anna rohkeus pyytää anteeksi,
auta haavat tunnustamaan.
Yeshua, johda askeleemme,
kun me toisiamme kohtaamme.
Saakoon tulevan juhlan toivo
näkyä jo teoissamme.
Näen mielessäni päivän:
portit aamun valossa.
Kaukaa tullut matkalainen
pysähtyy ja hengähtää.
Kyynel vierähtää, kun viimein
hän saa nähdä kaupungin.
Hiljaa yhtyy hänen äänensä
ympärillä soivaan lauluun.
Kansat tulevat juhlaan,
Jerusalemin porteille.
Adonai, sinä olet Kuningas,
sinun eteesi polvistumme.
Sukkotin ilo täyttää maan,
monet kielet kiitoksen.
Kansat tulevat juhlaan,
sinun nimeäsi laulamaan.
Idästä ja lännestä,
kaukaa merten takaa,
saapuu kansa kiittämään.
Adonai, sinä olet Kuningas.
Sukkot – Sinä jäät meidän luoksemme
Joh. 1:14; Joh. 11:32–36; Matt. 28:20; Ilm. 21:1–4
Viimeinen ilta lehtimajassa,
lamppu vielä valaisee.
Pöydän ääreen jäämme hetkeksi,
kukaan nousta kiirehdi.
Lehvien välistä tähdet näkyy,
tuuli hiljaa koskettaa.
Huomenna me puramme majan,
tänään tahdon viipyä.
Tässä jaettiin leipää ja aikaa,
kuultiin monta tarinaa.
Joku löysi sanat surulleen,
toinen uskalsi naurahtaa.
Nyt kun kerään tyhjät astiat,
kiitos nousee sisälläin.
Kaiken tämän tahdon muistaa,
kun taas arkeen palaan päin.
Sinä jäät meidän luoksemme,
kun juhlan valot sammuvat.
Sinä kuljet meidän kanssamme,
kun kotitiet taas kutsuvat.
Adonai, sinun läsnäolosi
kantaa huomiseen.
Tämän majan me puramme,
sinun lupauksesi jää.
Yeshua, sä elit keskellämme,
meidän pöytäämme istuit.
Tunsit ystävyyden lämmön,
rakkaan haudalla itkit.
Siksi tuon myös oman kaipuuni
sinun käsiisi lepäämään.
Sinä tunnet, miten ikävä
jää ihmisen sydämeen.
Sinä jäät meidän luoksemme,
kun juhlan valot sammuvat.
Sinä kuljet meidän kanssamme,
kun kotitiet taas kutsuvat.
Adonai, sinun läsnäolosi
kantaa huomiseen.
Tämän majan me puramme,
sinun lupauksesi jää.
Vielä koittaa uusi taivas,
uusi maa ja uusi aamu.
Jumalan asumus on ihmisten luona,
hän on heidän keskellään.
Joka kyyneleen hän pyyhkii,
kuolemaa ei enää ole.
Suru, huuto, kipu väistyvät,
entinen on mennyt pois.
Siihen lupaukseen mä tartun,
kun on vaikea luopua.
Kun jää rakkaan paikka tyhjäksi,
enkä osaa jatkaa matkaa.
Ole tässä tänä iltana,
pidä toivo elossa.
Anna minun levätä siinä,
että sinä muistat meidät.
Sinä jäät meidän luoksemme,
kun juhlan valot sammuvat.
Sinä kuljet meidän kanssamme,
kun kotitiet taas kutsuvat.
Adonai, sinun läsnäolosi
kantaa huomiseen.
Kerran saamme nähdä kasvosi,
sinun luonasi levätä.
Viimeinen lamppu sammutetaan,
taivas vielä tähtiin jää.
Käsi kädessä kotiin kuljemme.
Sinä olet kanssamme.