→ Kuuntele Spotifyssa

Kol HaBrit – Isä, kulje kanssani

Joskus rukous on vain huokaus. Joskus se on kysymys, johon vastausta joutuu odottamaan: ”Missä olet, Isä?” Kol HaBritin Isä, kulje kanssani on kahdentoista laulun kokonaisuus, joka antaa äänen väsymykselle, kaipaukselle ja vähitellen vahvistuvalle luottamukselle.

Albumin matka alkaa hetkestä, jolloin tietä eteenpäin on vaikea nähdä. Laulujen äärellä saa tunnustaa, ettei jaksa olla vahva, ettei löydä rukoukseen sanoja ja ettei ymmärrä kaikkea elämässään tapahtuvaa. Adonain eteen saa tulla myös kysymysten kanssa.

Matkan varrella armo tulee lähelle arkisissa kohtaamisissa. Ystävä kuuntelee, pöytään katetaan yksi paikka lisää ja joku jää rinnalle pitkän yön ajaksi. Laulut muistuttavat, että Jumalan huolenpitoa voi kohdata myös lähimmäisen kautta — ja että avun vastaanottaminen kuuluu elämään yhtä lailla kuin sen antaminen.

Vähitellen oma rukous avautuu yhteiseksi matkaksi. Vastaanotettu hyvä rohkaisee avaamaan kädet auttamiseen, huomaamaan yksinäisen ja odottamaan sitä, jonka askel on hidastunut. Yeshuaan liittyvät laulujen kuvat kutsuvat pysähtymään ihmisen luo, kuuntelemaan hänen tarpeitaan ja tekemään hänelle tilaa.

Päätöslaulu Tänäänkin Sinun kanssasi kokoaa albumin sanoman: kaikki kysymykset eivät ole ratkenneet, mutta uuteen päivään voi astua luottaen. Isältä saa pyytää tämän päivän voimaa ja rohkeutta seuraavaan askeleeseen.

Isä, kulje kanssani kutsuu kuuntelemaan, rukoilemaan ja laulamaan mukana. Se on musiikillinen kumppani hetkiin, jolloin kaipaa lepoa, läheisyyttä ja muistutusta siitä, että saa kulkea yhdessä.

Kun en näe tietä →

Ilta laskee, talo hiljenee,
samat huolet valvovat kanssani.
Päivän sanat jäivät painamaan,
en osannut niistä irrottaa.
Isä, tässä olen sellaisenaan,
en jaksa vahvaa esittää.
Jos rukous jää vain huokaukseen,
kuuletko senkin pimeään?

Kun en näe tietä, kulje kanssani,
kun en löydä sanoja, kuule hiljaisuus.
Adonai, anna tämän päivän voima,
huomisesta en vielä tiedä.
En pyydä nähdä koko matkaa,
vain rohkeutta ottaa askel uus.
Isä, Sinun luonasi on tilaa
myös sille, joka väsyneenä saapuu.

Olen etsinyt Sinua vastauksista,
joita en vieläkään saanut.
Mutta ystävä jäi viereeni,
kun kaikki sanat olivat loppuneet.
Leipä pöydällä, aamu ikkunassa,
jonkun käsi kädessäni —
ehkä armo tuli aivan lähelle,
ja minä katsoin kauemmas.

Hiljaa alan jälleen laulaa,
ääni murtuu, silti jatkan.
Sävel kantaa rukousta,
jota yksin kantaa en.
Vierelläni toinen laulaa,
hänen tarinaansa en tunne.
Saman armon varaan jäämme,
saman Isän eteen tulemme.

Avaa sydämeni vastaanottamaan,
avaa käteni myös antamaan.
Etten kulkisi kivun ohi,
kun joku toinen apua odottaa.
Vaikka minussa on vielä haavoja,
voin jonkun kanssa matkaa jatkaa.
Sinun hyvyytesi saa kulkea
meidän pienten tekojemme kautta.

Kun en näe tietä, kulje kanssani,
kun en löydä sanoja, kuule hiljaisuus.
Adonai, anna tämän päivän voima,
huomisesta en vielä tiedä.
En pyydä nähdä koko matkaa,
nyt uskallan ottaa askeleen.
Isä, Sinun luonasi on tilaa,
ja Sinun kanssasi kuljen eteenpäin.

Aamu saapuu, avaan oven,
kaikki ei ole selvinnyt.
Mutta kuiskaan: Isä, tässä olen.
Kulje kanssani tänäänkin.

Kuulet myös hiljaisuuden →

Suljen oven, istun tähän,
annan päivän painon laskeutua.
Monta kertaa aloin puhua,
joka kerta sanat katosivat.
En osaa kertoa kaikkea,
en tiedä mistä aloittaisin.
Isä, Sinä tunnet minut,
ennen kuin mitään sanoisin.

Sinä kuulet myös hiljaisuuden,
rukouksen ilman sanoja.
Kun vain istun tässä edessäsi,
minun ei tarvitse selittää.
Adonai, luoksesi saan tulla,
vaikka ääneni ei kanna.
Sinä kuulet myös hiljaisuuden,
tässä olen — ota vastaan.

Muiden rukous virtaa helposti,
minä etsin yhtä lausetta.
Onko uskoni vain näin pieni,
kun en löydä edes sanoja?
Sitten muistan: Sinä kutsuit
väsyneetkin luoksesi.
En tarvitse kaunista puhetta,
että saisin jäädä lähellesi.

Kaikki huolet ovat vielä täällä,
mutta hengitän jo vapaammin.
En ole niiden kanssa yksin,
saan jättää ne myös Sinulle.
Kyynel vierii pitkin poskea,
annan sen nyt pudota.
Sinun edessäsi, Isä,
ei tarvitse sitä piilottaa.

Jos tänään sanon vain: ”Auta”,
sekin saa olla rukous.
Jos huuliltani tulee ”Kiitos”,
annan sen nousta hiljaa.
Ja jos en sano kumpaakaan,
saan silti viipyä tässä.
Sinä et sulje oveasi,
kun lapsesi on väsynyt.

Viivyn vielä hetken tässä,
aamuun on aikaa.
Isä, Sinä tunnet minut.
Tänään tämä on rukoukseni.

En jaksa olla vahva →

Kun minulta kysytään, vastaan:
kyllä minä pärjään vielä.
Hymyilen ja jatkan matkaa,
vaikka askel painaa tiellä.
Olen luvannut niin paljon,
etten tiedä mistä luopuisin.
Nyt kun viimein olen yksin,
Isä, tämän tunnustan.

En jaksa olla vahva,
en tänään omin voimin.
Isä, ota minut vastaan,
kun tyhjin käsin tulen.
Adonai, saanhan levätä,
saanhan pyytää apua?
Minun ei tarvitse ansaita
paikkaani Sinun luonasi.

Olen kuunnellut niin monta,
kantanut toisten huolia.
Omistani olen vaiennut,
etten ketään kuormittaisi.
Mutta ystäväni kysyi:
”Saanko jäädä vierellesi?”
Ensimmäistä kertaa pitkään
vastasin vain: ”Tarvitsen sinua.”

En jaksa olla vahva,
en tänään omin voimin.
Isä, ota minut vastaan,
kun tyhjin käsin tulen.
Adonai, saanhan levätä,
saanhan pyytää apua?
Minun ei tarvitse ansaita
paikkaani Sinun luonasi.

Pöydän ääreen minut kutsuit,
ennen kuin sain mitään valmiiksi.
Leipä tuoksui, joku kuunteli,
sain kertoa myös pelostani.
Ehkä näin Sinä minua autat,
kun en itse jaksa nousta:
annat jonkun tulla lähelle,
annat rohkeutta ottaa vastaan.

Opeta minua sanomaan:
tämä on liikaa minulle.
Opeta minua luottamaan,
kun annan toisen auttaa.
Kaikki ei jää minun varaani,
kaikkea en pysty kantamaan.
Sinä tunnet myös rajani,
saan ne viimein tunnustaa.

En jaksa olla vahva,
en tänään omin voimin.
Isä, kiitos, että vastaan
minut tyhjin käsin otat.
Adonai, nyt saan levätä,
nyt saan pyytää apua.
Minun ei tarvitse ansaita
paikkaani Sinun luonasi.

Tänään jätän kesken työn,
suljen silmäni hetkeksi.
Isä, pidä minusta huolta.
Huomenna saan alkaa uudelleen.

Missä olet, Isä? →

Tänä yönä uni ei tule,
kuuntelen sateen ääntä.
Olen rukoillut niin kauan,
ettei mikään tunnu muuttuvan.
Pöydällä on avoin kirja,
samat sanat luen uudelleen.
Niissä lupaat olla lähellä —
miksi en nyt tunne sitä?

Missä olet, Isä,
kun huudan pimeään?
Kun en löydä vastausta,
saanko silti kysyä?
Adonai, Sinulle tuon
myös tämän epäilyksen.
Vaikka en tiedä missä olet,
Sinua minä kaipaan.

Muistan päivät, jolloin kiitos
nousi helposti huuliltani.
Katsoin eteenpäin ja uskoin,
että kyllä kaikki järjestyy.
Nyt en osaa nähdä kauas,
vain tämän huoneen seinät näen.
Jos olet tässä kanssani,
auta minua luottamaan.

Missä olet, Isä,
kun huudan pimeään?
Kun en löydä vastausta,
saanko silti kysyä?
Adonai, Sinulle tuon
myös tämän epäilyksen.
Vaikka en tiedä missä olet,
Sinua minä kaipaan.

Vanhan psalmin sanat löydän:
joku kysyi ennen minua.
Hänkin odotti ja itki,
hänkin etsi kasvojasi.
En siis ensimmäisenä kulje
tätä vaikeaa taivalta.
Hänen rukoukseensa liityn:
Isä, älä jää kauas.

En osaa sanoa,
miksi tämä tapahtui.
En löydä selitystä,
joka poistaisi suruni.
Mutta kaiken tämän keskeltä
käännyn vielä puoleesi.
Kuule minua, Adonai,
älä anna toivon sammua.

Missä olet, Isä?
Yö alkaa jo väistyä.
Vaikka vastausta odotan,
saan yhä Sinua etsiä.
Adonai, Sinulle tuon
myös tämän uuden päivän.
Vaikka en tunne läheisyyttäsi,
tahdon luottaa lupaukseesi.

Sade lakkaa, aamu valkenee,
nousen avaamaan verhot.
Kysymys jää, ja rukous jää:
Isä, ole kanssani.

Armo tuli lähelle →

Odotin suurta vastausta,
jotain varmaa, näkyvää.
Katsoin taivaan kaukaisuuteen,
kysyin, kuka minut näkee.
Sitten oveen joku koputti,
ystäväni siinä seisoi.
Hän toi leipää, laittoi kahvin,
kysyi: ”Saanko tulla sisään?”

Armo tuli lähelle,
istui samaan pöytään.
Kuunteli mun tarinani,
antoi rauhassa sen kertoa.
Isä, ehkä näin Sinä vastaat,
ihmisen tuot vierelleni.
Armo tuli lähelle,
ja minä uskalsin sen päästää.

Hän ei tiennyt vastauksia,
eikä yrittänyt selittää.
Kun en osannut enää puhua,
hän ei lähtenyt pois.
Ikkunasta valo lankesi
kahden kupin väliin.
Pitkästä aikaa huomasin:
en kanna kaikkea yksin.

Seuraavana aamuna
puhelimeen tuli viesti:
”Miten jaksoit tämän yön?
Voinko tänään tulla käymään?”
Kaikki huolet eivät poistuneet,
mutta jokin minussa muuttui.
Sain taas odottaa huomista,
joku tulisi luokseni.

Adonai, avaa silmäni
näkemään tämäkin lahja:
käsi, joka auttaa kantamaan,
ääni, joka kysyy vointia.
Opeta ottamaan vastaan,
kun omat voimani loppuvat.
Anna minun kiittää siitä,
että joku jää rinnalleni.

Armo tuli lähelle,
istui samaan pöytään.
Kuunteli mun tarinani,
antoi rauhassa sen kertoa.
Isä, kiitos ystävästä,
jonka toit mun vierelleni.
Armo tuli lähelle,
ja minä uskalsin sen päästää.

Kaksi kuppia pöydällä,
leivänmurut liinalla.
Isä, kaiken keskellä
sain tänään ottaa vastaan.

Anna voima tähän päivään →

Aamu odottaa ikkunassa,
minä valvon huomisen huolia.
Mielessäni käyn jo matkaa,
jolle en ole lähtenyt.
Isä, kutsu minut takaisin
tähän hetkeen, tähän aamuun.
Anna nähdä, mitä tänään
minun kuuluu tehdä.

Anna voima tähän päivään,
anna leipä pöydälleni.
Anna viisautta valita,
mihin tänään tartun.
Adonai, kulje kanssani,
kun otan yhden askeleen.
Huominen on vielä tulossa,
tänään turvaudun Sinuun.

Kaikkeen en voi vielä vastata,
kaikkiin oviin en voi koputtaa.
Yksi puhelu odottaa,
yhden työn voin aloittaa.
Anna malttia pysähtyä,
kun kiire alkaa johtaa.
Anna rohkeutta jatkaa,
kun pelko käskee luovuttaa.

Erämaassa kansa keräsi
aamun mannaa tarpeekseen.
Sinä tunsit heidän nälkänsä,
annoit ravinnon matkalle.
Opeta myös minua luottamaan,
kun en näe varastoja täynnä.
Anna minun tehdä osani
ja jättää loppu käsiisi.

Kun päivä kääntyy iltaan,
auta laskemaan kuormani.
Näkemään myös se, mikä valmistui,
kiittämään pienestäkin.
Ja siitä, mikä kesken jäi,
saan puhua Sinulle.
Anna rauha käydä levolle,
uusi aamu tulee ajallaan.

Avaan oven tähän päivään,
hengitän aamun ilmaa.
Isä, en tiedä kaikkea.
Tämän askeleen otan kanssasi.

Laulu kantaa rukousta →

Otan vanhan kitarani,
etsin tutun soinnun.
Päivä jäi mun hartioille,
vielä tunnen sen painon.
Ensimmäinen sävel särähtää,
sormet hakevat paikkaansa.
Hiljaa alan hyräillä,
uskallan taas hengittää.

Laulu kantaa rukousta,
kun en muuten osaa kertoa.
Isä, kuule tämä kaipaus,
joka sävelissä nousee.
Adonai, Sinulle laulan
senkin, mitä vielä pelkään.
Laulu kantaa rukousta,
ja minä saan laulaa sen.

Muistan laulun lapsuudesta,
jonka äiti lauloi illoin.
En ymmärtänyt joka sanaa,
mutta jäin sitä kuuntelemaan.
Nyt sen sävel palaa mieleen
tämän pitkän päivän jälkeen.
Laulan hiljaa saman laulun,
jonka äärellä sain levätä.

Vierelläni toinen aloittaa,
liityn hänen säveleensä.
Emme tunne samaa surua,
mutta laulamme yhdessä.
Kun mun ääneni hetkeksi murtuu,
toiset jatkavat laulua.
Kuuntelen ja löydän paikkani,
palaan mukaan kertosäkeeseen.

Joskus laulu on kysymys,
joskus kiitos avusta.
Joskus pyydän anteeksi,
joskus itken ikävää.
Sinulle saan kaiken tuoda,
mitään kaunistamatta.
Anna laulun tehdä tilaa
myös sen kuulla, joka vaikenee.

Laulu kantaa rukousta,
kun emme muuten osaa kertoa.
Isä, kuule tämä kaipaus,
joka sävelissä nousee.
Adonai, Sinulle laulamme,
toisiamme tukien.
Laulu kantaa rukousta,
ja yhdessä laulamme sen.

Viimeinenkin sointu hiljenee,
lasken kitaran vierelleni.
Isä, kiitos tästä laulusta.
Sain taas puhua Sinulle.

Sinun pöydässäsi on paikka →

Jäin seisomaan oven taakse,
kuulin sisältä puhetta.
Siellä toiset tunsivat toisensa,
minä etsin syytä lähteä.
Sitten joku katsoi minuun,
siirsi tuolin vierelleen:
”Tule tänne, tässä on tilaa,
odotimme sinuakin.”

Sinun pöydässäsi on paikka,
Isä, myös minulle.
Saan tulla pitkän matkan jälkeen,
saan istua ja levähtää.
Adonai, Sinä kutsut nimeltä,
tunnet sen, joka arastelee.
Sinun pöydässäsi on paikka,
minutkin otetaan vastaan.

Olin punninnut jo valmiiksi,
mitä voisin itsestäni kertoa.
Mitä peittäisin hymyyni,
ettei kukaan kysyisi enempää.
Mutta leipä ojennettiin,
joku kysyi nimeäni.
Ennen kuin sain tarinan alkuun,
olin yksi pöydän vieraista.

Muistan, kuinka Yeshua
näki miehen puun oksilla.
Kutsui hänet alas nimeltä,
tahtoi tulla hänen kotiinsa.
Toiset jäivät nurisemaan,
mutta vieras astui ovesta.
Sinun hyvyytesi kohdatessaan
mies sai uuden alun elämään.

Kun nyt näen oven luona
jonkun yksin odottavan,
anna minun nousta vastaan,
kysyä, tahtooko hän seuraa.
Opeta minua kuuntelemaan,
anna aikaa tutustua.
Niin kuin minut kerran kutsuttiin,
tahdon tehdä hänelle tilaa.

Sinun pöydässäsi on paikka,
Isä, meille jokaiselle.
Saamme tulla pitkän matkan jälkeen,
saamme istua ja levähtää.
Adonai, Sinä kutsut nimeltä,
tunnet sen, joka arastelee.
Sinun pöydässäsi on paikka,
me otamme toisemme vastaan.

Siirrän tuolin vierelleni,
nostan katseeni tulijaan:
”Tule tänne, tässä on tilaa.
On hyvä, että saavuit.”

Avaa käteni auttamaan →

Muistan, kuinka joku saapui,
kun en jaksanut nousta.
Kantoi kassit keittiööni,
kysyi, mitä tarvitsisin.
Nyt mä huomaan tutut kasvot,
katseen väsyneen ja aran.
Isä, auta pysähtymään,
anna aikaa kuunnella.

Avaa käteni auttamaan,
avaa silmäni huomaamaan.
Anna minun kysyä:
mitä voin tehdä tänään?
Adonai, opeta kuulemaan,
anna rohkeutta lähestyä.
Armon, jonka sain vastaanottaa,
tahdon jakaa eteenpäin.

Ehkä voin vain laittaa ruokaa,
ehkä soittaa illalla.
Ehkä lähteä mukaan matkalle,
joka yksin pelottaa.
En voi tietää toisen tarpeita,
ellen malta kuunnella.
Anna hänen itse kertoa,
mikä häntä auttaisi.

Yeshua, Sinä pysähdyit,
kun tien varrelta huudettiin.
Kysyit, mitä mies tahtoi,
kuulit hänen pyyntönsä.
Opeta myös minua
näkemään ihminen edessäni.
Hänen nimensä ja tarinansa
ovat enemmän kuin arvaan.

Anna viisautta luvata
se, minkä voin myös tehdä.
Anna nöyryyttä tunnustaa,
kun tarvitsen muita mukaan.
Meitä on niin monta,
jokaisella jotain annettavaa.
Yhdessä voimme kantaa
sen, mihin yksi uupuisi.

Avaa kätemme auttamaan,
avaa silmämme huomaamaan.
Anna meidän kysyä:
mitä voimme tehdä tänään?
Adonai, opeta kuulemaan,
anna rohkeutta lähestyä.
Armon, jonka saimme vastaanottaa,
tahdomme jakaa eteenpäin.

Tänään voin jo ottaa yhteyttä,
kysyä, kuinka voit.
Isä, auta kuuntelemaan
ja tekemään se, minkä lupaan.

Odotan kanssasi aamua →

Soitit myöhään, ääni murtui,
kysyit, olenko vielä hereillä.
Sanoit: ”Tämä yö on liian pitkä,
voisitko tulla hetkeksi?”
Vedän takin hartioille,
kuljen hiljaista katua.
Kun sä avaat oven mulle,
annan sinun halata.

Odotan kanssasi aamua,
istun tässä vierelläsi.
Kaikkeen en löydä vastausta,
mutta tahdon kuulla sinua.
Adonai, ole lähellämme
tämän pitkän yön keskellä.
Kun et itse jaksa toivoa,
odotan kanssasi aamua.

Kello käy ja tee jo jäähtyy,
kerrot saman muiston uudelleen.
Joka kerta jokin siinä
saa sun äänesi hiljenemään.
Annan aikaa, annan rauhaa,
voit myös olla puhumatta.
Kysyn, tahdotko että rukoilen,
nyökkäät hiljaa vastaukseksi.

Isä, Sinä tunnet surun,
jonka äärellä nyt olemme.
Anna lepoa ystävälle,
anna voimaa hengittää.
Kuule sekin rukous,
joka jää vain huokaukseksi.
Anna meidän ottaa vastaan
apu, jota tarvitsemme.

Aamu ei vie kaikkea kipua,
tiedän sen, ja tiedät sinäkin.
Mutta voimme katsoa yhdessä,
mitä tämä päivä tarvitsee.
Kenelle nyt voisi soittaa,
kuka tulisi rinnallesi?
Sovitaan myös uusi hetki,
jolloin kuulen sinusta.

Odotan kanssasi aamua,
istun tässä vierelläsi.
Kaikkeen en löydä vastausta,
mutta tahdon kuulla sinua.
Adonai, ole lähellämme,
kun uusi päivä avautuu.
Kun et itse jaksa toivoa,
odotan kanssasi aamua.

Verhon takaa valo saapuu,
laitan uuden veden kiehumaan.
Kysyn: ”Tahtoisitko leipää?”
Ja sä vastaat hiljaa: ”Joo.”

En kulje yksin →

Pitkään pidin kaiken sisällä,
vastasin: ”Kyllä tämä tästä.”
Ajattelin, että muiden joukkoon
tulisin, kun voin jo paremmin.
Mutta joku soitti ja sanoi:
”Tule mukaan sellaisena kuin olet.”
Lähdin, vaikka vielä epäröin,
oven luona minut tunnettiin.

En kulje yksin,
Sinä olet kanssani.
Adonai, annat rinnalleni
ihmisiä matkalleni.
Jos mun askeleeni hidastuu,
joku malttaa odottaa.
En kulje yksin,
yhdessä jatkamme matkaa.

Saman pöydän ääreen istuimme,
jokaisella oma tarina.
Joku iloitsi uudesta alusta,
toinen suri menetystään.
Kun mun vuoroni viimein tuli,
sain kertoa sen, mikä painoi.
Kukaan ei kiirehtinyt pois,
joku pyysi: ”Saanko rukoilla?”

En kulje yksin,
Sinä olet kanssani.
Adonai, annat rinnalleni
ihmisiä matkalleni.
Jos mun askeleeni hidastuu,
joku malttaa odottaa.
En kulje yksin,
yhdessä jatkamme matkaa.

Tänään ystäväni viestissä
oli vain: ”Nyt tarvitsen seuraa.”
Muistin, kuinka itse pelkäsin
olla toiselle vaivaksi.
Soitin hänelle ja kysyin:
”Sopisiko, että tulen?”
Sain nyt vuorostani kuunnella,
olla lähellä hetken aikaa.

Yeshua, opeta meitä
kantamaan toistemme kuormia.
Anna nöyryyttä ottaa vastaan,
anna uskollisuutta auttaa.
Kun emme tiedä, kuinka jatkaa,
saamme yhdessä rukoilla.
Sinun luoksesi tulemme,
jokainen omine huolineen.

Emme kulje yksin,
Sinä olet kanssamme.
Adonai, kutsut meidät yhteen,
annat voimaa matkalle.
Jos jonkun askel hidastuu,
meillä on aikaa odottaa.
Emme kulje yksin,
yhdessä jatkamme matkaa.

Kun taas kokoonnumme yhteen,
kysyn, kuinka olet jaksanut.
Minäkin saan kertoa.
Tätä matkaa kuljemme yhdessä.

Tänäänkin Sinun kanssasi →

Aamun valo osuu lattiaan,
nostan verhot ikkunalta.
Samat kysymykset ovat täällä,
mutta nousen uuteen päivään.
Pöydän ääressä hetken viivyn,
ennen kuin on aika lähteä.
Isä, tämän aamun annan
kaikkine huolineen Sinulle.

Tänäänkin Sinun kanssasi,
askel kerrallaan.
Isä, kulje kanssani,
opeta luottamaan.
Kun tie on helppo, muistan kiittää,
kun se on raskas, apua pyytää.
Adonai, minne päivä viekin,
tänäänkin Sinun kanssasi.

Olen pyytänyt ja odottanut,
joskus laulanut vain hiljaa.
Olen saanut ystävän rinnalle,
oppinut kertomaan suruni.
Kaikki haavat eivät ole poissa,
vielä jokin koskettaa.
Mutta enää niitä peittämättä
saan myös toisen kohdata.

Ehkä tänään joku tarvitsee
sitä, mitä minä kerran sain:
kuuntelijan, paikan pöydän ääressä,
ystävän, joka viipyy hetken.
Anna aikaa nähdä hänet,
malttia kuulla loppuun asti.
Anna minun jakaa hyvää
niillä voimilla, jotka annoit.

Sinä olit siellä silloinkin,
kun en osannut kuin kysyä.
Sinulle sain tuoda väsymyksen,
Sinun edessäsi levätä.
Tätä matkaa vielä opettelen,
välillä mun täytyy pysähtyä.
Silloinkin saan kääntyä puoleesi:
Isä, auta jatkamaan.

Otan avaimet ja avaan oven,
aamun ilma koskee kasvoja.
Hiljaa lausun tutun rukouksen:
Isä, kulje kanssani.