Rakkautesi kantaa minut →

Kun ovi sulkeutui hiljaa,
jäin tyhjään huoneeseen.
Ne sanat, joihin luotin,
nyt palaavat mieleen.

Kyselen yön keskellä,
miksi yksin jäädä sain.
Adonai, Sinä kuulet
myös huokauksen vain.

En uskalla vielä luvata,
että luotan uudelleen.
Mut tuon sen, mikä särkyi,
Sinun käsiisi kokonaan.

Et vaadi peittämään haavaa,
et kiirehdi suruani.
Sinä istut vierelläni
ja tunnet nimeni.

Adonai, rakkautesi kantaa minut,
kun en jaksa huomiseen.
Sinun liittosi on luja,
siihen painan sydämen.

Yeshua, loista minun yöhöni,
johda askel kerrallaan.
Vaikka pelkään vielä lähtöä,
Sinun luonasi levätä saan.

En tahdo sulkea sydäntä,
vaikka pelko vartioi.
Opeta, kuinka rakkaus
sekä kuulla että puhua voi.

Anna rohkeus olla totta,
anna lempeä, vakaa mieli.
Etten sitoisi toista pelkoon,
vaan kulkisin rinnalla.

Adonai, rakkautesi kantaa minut,
kun en jaksa huomiseen.
Sinun liittosi on luja,
siihen painan sydämen.

Yeshua, loista minun yöhöni,
johda askel kerrallaan.
Vaikka pelkään vielä lähtöä,
Sinun luonasi levätä saan.

Vaikka äiti voisi unohtaa,
Sinä et unohda lastasi.
Niin kuin Siionia muistat,
muistat myös kyyneleeni.

Särjettyä ruokoa et katkaise,
hiipuvaa liekkiä et sammuta.
Siinä, missä toivo väsyy,
Sinä jaksat odottaa.

Ehkä jonain hiljaisena aamuna
huomaan pelon hellittäneen.
Uskallan katsoa silmiin,
antaa käteni käteen.

Silloin kiitän Sinua, Isä,
myös matkasta keskeneräisestä.
Sinun armosi varassa
opin jälleen rakastamaan.

Adonai, rakkautesi kantaa minut,
tänään sekä huomiseen.
Sinun liittosi on luja,
siihen painan sydämen.

Yeshua, loista meidän tiellemme,
anna armoa rakastaa.
Kun me horjumme ja väsymme,
Sinun uskollisuutesi kantaa.

En tiedä vielä huomista,
mutta kuulen kutsusi.
Askel kerrallaan kohti aamua,
Sinun kädessäsi käteni.

Raamatullinen pohja: Psalmi 34:19; Psalmi 147:3; Jesaja 42:3; Jesaja 49:14–16; Jeremia 31:3, 31–34; Johannes 8:12; 1. Korinttilaiskirje 13:4–7.

Uskallan rakastaa jälleen →

Olen oppinut varomaan
sanoja kauniita.
Olen jäänyt oven taakse
odottamaan aamua.

Kun joku tulee lähelle,
otan askeleen pois.
Vaikka kaipaan toisen kättä,
pelkään, että se katoaa.

Adonai, Sinä tunnet
sen, mitä en sano ääneen.
Kaikki lähtöjen jättämät jäljet
tuon tänään eteesi.

Et käännä katsettasi,
kun kerron pelostani.
Sinun armosi suojassa
saan olla kokonaan minä.

Sinun kanssasi uskallan
rakastaa jälleen.
Avata hiljaa sydämeni,
antaa tilaa toiselle.

Adonai, opeta minua
kulkemaan totuudessa.
Yeshua, anna rakkautesi
näkyä myös minussa.

Rakkaus kuuntelee loppuun,
ei kiirehdi vastaamaan.
Se antaa toiselle tilaa
ja tahtoo ymmärtää.

Se ei etsi omaa voittoa,
ei muista pahaa loputtomiin.
Se iloitsee siitä, mikä on totta,
ja tarttuu toivoon uudelleen.

Sinun kanssasi uskallan
rakastaa jälleen.
Avata hiljaa sydämeni,
antaa tilaa toiselle.

Adonai, opeta minua
kulkemaan totuudessa.
Yeshua, anna rakkautesi
näkyä myös minussa.

Anna rohkeus puhua,
kun jokin satuttaa.
Anna nöyryys pyytää anteeksi,
kun itse haavoitan.

Anna viisaus nähdä,
mikä rakentaa elämää.
Anna kädet, jotka auttavat,
ja sydän, joka kuuntelee.

Sinä rakastit ensin,
ennen vastaustani.
Siitä lähteestä saan ammentaa
myös silloin, kun väsyn.

Ehkä tänään pieni askel
on kaikki, minkä voin.
Istun hetken vierelläsi,
annan sinun kertoa.

Kaikkea en vielä tiedä,
mutta tahdon oppia.
Kuinka arjen pienet teot
voivat kantaa rakkautta.

Sinun kanssasi uskallan
rakastaa jälleen.
Avata hiljaa sydämeni,
antaa tilaa toiselle.

Adonai, opeta meitä
kulkemaan totuudessa.
Yeshua, anna rakkautesi
näkyä myös meissä.

Tänään avaan oven,
otan askeleen.
Sinun armosi varassa
uskallan rakastaa jälleen.

Raamatullinen pohja: Psalmi 139:1–3; 1. Korinttilaiskirje 13:4–7; Efesolaiskirje 4:15, 32; 1. Johanneksen kirje 4:10–11, 19.

Pysy vierelläni →

Kun ilta laskee pihalle
ja päivän äänet hiljenee,
en kaipaa suurta lupausta,
vain että jäät tähän hetkeksi.

Saat nähdä minut väsyneenä,
ei kaikkeen löydy vastausta.
Jos istut tässä vierelläni,
on helpompi taas hengittää.

Olen kantanut niin kauan
sen, mitä en osannut kertoa.
Hymyillyt, kun joku kysyi,
vaikka sisälläni oli yö.

Nyt opettelen sanomaan:
tänään tarvitsen ystävää.
Adonai, anna rohkeutta
myös apua vastaanottaa.

Pysy vierelläni hetki,
kulje kanssani tämä tie.
Kun minun askeleeni horjuu,
anna kätesi tuekseni.

Adonai on meidän turvamme,
Hänen armonsa kantaa.
Yeshua, opeta meitä
toistemme kuormia kantamaan.

Kun sinun päiväsi on raskas,
minä tahdon kuunnella.
En kiirehdi suruasi,
en peitä sitä sanoilla.

Voin tuoda leivän pöytään,
voin jäädä kanssasi valvomaan.
Ja kun et itse jaksa rukoilla,
vien nimesi Adonain eteen.

Pysy vierelläni hetki,
kulje kanssani tämä tie.
Kun minun askeleeni horjuu,
anna kätesi tuekseni.

Adonai on meidän turvamme,
Hänen armonsa kantaa.
Yeshua, opeta meitä
toistemme kuormia kantamaan.

Kaksi voi nostaa toisensa,
kun toinen matkalla kaatuu.
Yhdessä saamme etsiä
sen, mikä rakentaa rauhaa.

Emme kanna kaikkea yksin,
saamme myös levähtää.
Isä tuntee voimamme,
Hän muistaa meidät tomuksi.

Hänen luonaan on lähde,
josta rakkaus virtaa.
Kun omat kätemme väsyvät,
Hän antaa voimaa jatkaa.

Ehkä huomenna jo nauramme
saman pöydän äärellä.
Ehkä vielä kuljemme hiljaa,
surun kanssa rinnakkain.

Mutta tänään jaamme leivän,
tänään kuulemme toisiamme.
Siinä pienessä uskollisuudessa
toivo alkaa juurtua.

Pysyn vierelläsi hetken,
kuljen kanssasi tämän tien.
Kun sinun askeleesi horjuu,
annan käteni tueksesi.

Adonai on meidän turvamme,
Hänen armonsa kantaa.
Yeshua, opeta meitä
toistemme kuormia kantamaan.

Ilta laskee pihalle,
valo jää ikkunaan.
Jaamme hiljaisuuden,
saamme hetken levähtää.

Raamatullinen pohja: Saarnaaja 4:9–10; Psalmi 103:13–14; Roomalaiskirje 12:15; Galatalaiskirje 6:2; 1. Johanneksen kirje 3:18.

Armo avaa aamun →

Ennen kuin piha herää,
istun hiljaa portailla.
Yön viimeiset varjot
viipyvät oliivipuissa.

Mietin eilisiä sanoja,
niitä, jotka satuttivat.
Kunpa voisin palata hetkeen,
jossa käänsin katseeni pois.

Adonai, edessäsi
en tarvitse puolustusta.
Sinä tunnet sydämeni,
myös sen, minkä tahdon salata.

Anna rohkeus tunnustaa,
että minäkin haavoitan.
Pese pois se, mikä estää
minua lähelle tulemasta.

Armo avaa aamun,
valo koskettaa maata.
Adonai, Sinun laupeutesi
on uusi tänäänkin.

Armo avaa aamun,
saan aloittaa uudelleen.
Yeshua, johda minut
totuuteen ja rakkauteen.

Kun palaat tähän pöytään,
tahdon katsoa silmiisi.
Sanoa ilman selityksiä:
anteeksi, että satutin.

En voi määrätä hetkeä,
jolloin kipusi hellittää.
Voin kuunnella ja antaa aikaa,
oppia toimimaan toisin.

Armo avaa aamun,
valo koskettaa maata.
Adonai, Sinun laupeutesi
on uusi tänäänkin.

Armo avaa aamun,
saan aloittaa uudelleen.
Yeshua, johda minut
totuuteen ja rakkauteen.

Luo minuun puhdas sydän,
uudista henkeni.
Anna sanoilleni lempeyttä,
anna teoilleni suunta.

Kun ylpeys sulkee oven,
kutsu minut palaamaan.
Kun häpeä painaa maahan,
auta armoon luottamaan.

Sinun luonasi on anteeksianto,
Sinun luonasi saan kasvaa.
Se, minkä tänään tunnustan,
ei jää Sinulta kuulematta.

Aurinko nousee hitaasti,
piha täyttyy elämästä.
Laitan leivän pöydälle,
avaan ikkunan aamulle.

Tänään tahdon pitää huolta
siitä, mikä meille annettiin.
Pienin teoin, päivä kerrallaan,
annan rakkaudelle tilaa.

Armo avaa aamun,
valo koskettaa maata.
Adonai, Sinun laupeutesi
on uusi tänäänkin.

Armo avaa aamun,
saamme kasvaa uudelleen.
Yeshua, johda meitä
totuuteen ja rakkauteen.

Tässä olen, Adonai,
tämän päivän alussa.
Anna armon tulla näkyviin
siinä, kuinka rakastan.

Raamatullinen pohja: Valitusvirret 3:22–23; Psalmi 51:12; Psalmi 130:3–4; Sananlaskut 28:13; Efesolaiskirje 4:32; 1. Johanneksen kirje 1:9.

Rauha meidän välillemme →

Sama pöytä, kaksi mieltä,
sanat jäivät ilmaan.
Kumpikin niin varma siitä,
ettei toinen ymmärrä.

Ikkunassa ilta tummuu,
kuppi jäähtyy kädessä.
Miten löytäisimme jälleen
tien toistemme lähelle?

Adonai, kuule meitä,
kun on vaikea kuunnella.
Anna malttia olla hiljaa,
anna rohkeus kysyä.

Mitä kannat sydämessä,
mitä minä en vielä näe?
Auta laskemaan puolustus,
että kuulisin vastauksen.

Anna rauha meidän välillemme,
shalom tähän huoneeseen.
Opeta meitä puhumaan
niin, että rakkaus rakentaa.

Yeshua, johda askeleemme,
kun on vaikea kohdata.
Anna rauha meidän välillemme,
auta sovintoa etsimään.

En voi ottaa pois eilistä,
mutta voin sen tunnustaa.
Voin sanoa: olin väärässä,
olisin saanut kuunnella.

Sinun haavasi on todellinen,
vaikka en sitä tarkoittanut.
Tahdon kantaa oman osani,
tehdä totta lupaukseni.

Anna rauha meidän välillemme,
shalom tähän huoneeseen.
Opeta meitä puhumaan
niin, että rakkaus rakentaa.

Yeshua, johda askeleemme,
kun on vaikea kohdata.
Anna rauha meidän välillemme,
auta sovintoa etsimään.

Shalom, eheyttä elämään,
turvaa puhua totta.
Tilaa kuulla myös se ääni,
joka hiljenee niin helposti.

Tee meistä rauhantekijöitä
omassa kodissamme.
Anna lempeys vastaukseen,
kun viha etsii sanoja.

Sinä näet meidät molemmat,
kummankin kyyneleet.
Sinun armosi äärellä
saamme opetella uudelleen.

Aamulla ei kaikki ratkea,
mutta jotain muuttua voi.
Kun kysyn, kuinka voit tänään,
ja jään kuulemaan.

Yhteinen tie voi alkaa
yhdestä pienestä teosta.
Siitä, että pidän sanani,
siitä, että annan aikaa.

Anna rauha meidän välillemme,
shalom tähän huoneeseen.
Opeta meitä puhumaan
niin, että rakkaus rakentaa.

Yeshua, johda askeleemme,
anna viisaus rakastaa.
Anna rauha meidän välillemme,
auta sovintoa vaalimaan.

Sama pöytä, kaksi mieltä,
nyt myös tilaa kuunnella.
Adonai, siunaa meitä,
anna meille rauhasi.

Raamatullinen pohja: 4. Mooseksen kirja 6:24–26; Sananlaskut 15:1; Matteus 5:9; Roomalaiskirje 12:18; Efesolaiskirje 4:25–32; Jaakobin kirje 1:19–20.

Rakkaus juurtuu hiljaa →

Pihan vanhan oliivipuun
juuret kulkevat syvällä.
Olemme nähneet sen oksat,
emme kaikkea maan sisällä.

Samoin meidän välillämme
jotain kasvaa hiljalleen.
Jokainen pidetty lupaus
antaa juurilleen vettä.

Alussa etsin varmuutta
jokaisesta sanastasi.
Nyt opin tuntemaan sinua
myös tavassa, jolla jäät.

Kun kysyt, miten päivä meni,
ja kuuntelet vastauksen,
sydämeni oppii hiljaa:
tässä saan tulla nähdyksi.

Rakkaus juurtuu hiljaa,
päivä päivän jälkeen.
Yhteisissä pienissä teoissa,
siinä, että kuuntelemme.

Adonai, ravitse juuria,
anna kasvulle aikaa.
Yeshua, opeta meitä
uskollisesti rakastamaan.

Tulee päiviä, jolloin väsymme,
sanat eivät löydä tietään.
Silloin voimme hetken levätä
ja palata puhumaan.

Emme tunne kaikkia tuulia,
jotka vielä kohtaamme.
Mutta tänään voimme päättää,
että pidämme toisistamme huolta.

Rakkaus juurtuu hiljaa,
päivä päivän jälkeen.
Yhteisissä pienissä teoissa,
siinä, että kuuntelemme.

Adonai, ravitse juuria,
anna kasvulle aikaa.
Yeshua, opeta meitä
uskollisesti rakastamaan.

Sinä olet viinipuu,
me olemme oksasi.
Ilman Sinua kuivumme,
Sinussa saamme elää.

Anna meihin Henkesi hedelmä:
rakkaus, ilo ja rauha.
Kärsivällisyys ja lempeys,
uskollisuus arkeemme.

Kun omat voimamme ehtyvät,
kutsut luoksesi lepäämään.
Sinun rakkaudestasi
saamme jälleen ammentaa.

Eräänä tavallisena aamuna
katson sinua ja huomaan:
en enää odota lähtöä
jokaisen hiljaisuuden takaa.

Kaikki haavat eivät kadonneet,
mutta pelko on hellittänyt.
Olemme oppineet palaamaan
toistemme ja Sinun luoksesi.

Rakkaus juurtuu hiljaa,
päivä päivän jälkeen.
Yhteisissä pienissä teoissa,
siinä, että kuuntelemme.

Adonai, ravitse juuria,
anna kasvulle aikaa.
Yeshua, Sinussa pysyen
saamme kantaa hyvää hedelmää.

Pihan vanhan oliivipuun
varjossa istumme hetken.
Kiitän tästä päivästä,
kiitän, että olet tässä.

Raamatullinen pohja: Johannes 15:4–5, 9–12; Galatalaiskirje 5:22–23; Kolossalaiskirje 2:6–7; 1. Johanneksen kirje 3:18.

Kun sanat eivät riitä →

Näen katseestasi tänään,
että jokin painaa sinua.
Lasket avaimet pöydälle,
jäät seisomaan hiljaa.

En tiedä, mitä sanoisin,
miten voisin lohduttaa.
Siirrän tuolin lähemmäksi,
saat tähän istahtaa.

Kaikkeen ei löydy vastausta,
kaikkea emme ymmärrä.
Suru kulkee omat tiensä,
sitä emme kiirehdi.

Adonai, tässä olemme,
avoimina edessäsi.
Sinä kuulet senkin rukouksen,
joka jää huokaukseksi.

Kun sanat eivät riitä,
anna rakkauden näkyä.
Kädessä, joka auttaa,
ajassa, jonka annamme.

Yeshua, Sinä tunnet
myös hiljaisen kaipauksen.
Opeta meitä olemaan lähellä,
kun sanat eivät riitä.

Laitan veden lämpenemään,
tuon viltin harteillesi.
Saat kertoa, jos tahdot,
saat myös olla hiljaa.

Kun kyyneleet viimein tulevat,
minä jään vierellesi.
Tänään minun ei tarvitse
osata selittää suruasi.

Kun sanat eivät riitä,
anna rakkauden näkyä.
Kädessä, joka auttaa,
ajassa, jonka annamme.

Yeshua, Sinä tunnet
myös hiljaisen kaipauksen.
Opeta meitä olemaan lähellä,
kun sanat eivät riitä.

Sinäkin itkit, Yeshua,
rakkaasi haudan äärellä.
Näit surevien kasvot,
et kulkenut ohitse.

Sinun Hengessäsi on apumme,
kun emme osaa rukoilla.
Isä tuntee sydämemme,
kuulee syvimmän huokauksen.

Anna meille lempeät kädet,
anna kuunteleva mieli.
Että lähimmäinen löytäisi
luotamme paikan hengittää.

Kun ilta vaihtuu yöksi,
kysyn, tahdotko minun jäävän.
Jos tarvitset omaa rauhaa,
voin palata huomenna.

Jätän lampun ikkunalle,
nostan kupit pöydältä.
Muistan sinua rukouksessa,
vaikka emme nyt puhu enempää.

Kun sanat eivät riitä,
anna rakkauden näkyä.
Leivässä, jonka jaamme,
kuormassa, jonka kannamme.

Yeshua, Sinä tunnet
myös hiljaisen kaipauksen.
Opeta meitä olemaan lähellä,
kun sanat eivät riitä.

Adonai, kuule huokauksemme,
ota vastaan tämä hetki.
Anna meidän rakastaa
myös hiljaisuuden keskellä.

Raamatullinen pohja: Johannes 11:33–36; Roomalaiskirje 8:26–27; Roomalaiskirje 12:15; Galatalaiskirje 6:2; 1. Johanneksen kirje 3:18.

Ilo palaa kotiin →

Tänään avasit ikkunan,
annoit tuulen tulla sisään.
Jostain kantautui lasten ääni,
pihan puu jo vihertää.

Kun käännyit minuun päin,
näin hymyn kasvoillasi.
Se tuli aivan huomaamatta,
ja minä hymyilin myös.

Olemme kulkeneet hitaasti,
antaneet surulle aikaa.
Adonai on kuullut rukoukset,
joita kuiskasimme yöllä.

Vieläkin on arkoja kohtia,
vielä kaipaamme lohtua.
Mutta tänään tämän kaiken keskellä
saamme iloita yhdessä.

Ilo palaa kotiin,
hiljaa kynnyksen yli.
Kiitos, Adonai,
tästä uudesta päivästä.

Ilo palaa kotiin,
saa jo nauraa ja hengittää.
Yeshua, Sinun rakkaudessasi
toivo saa jälleen herätä.

Laitat leivän pöydälle,
minä tuon kupit viereen.
Kerrot pienen sattumuksen,
nauru katkaisee lauseen.

Kuinka paljon olen kaivannut
juuri tätä tavallista:
että voimme olla yhdessä
ja päivän lahjan vastaanottaa.

Ilo palaa kotiin,
hiljaa kynnyksen yli.
Kiitos, Adonai,
tästä uudesta päivästä.

Ilo palaa kotiin,
saa jo nauraa ja hengittää.
Yeshua, Sinun rakkaudessasi
toivo saa jälleen herätä.

Yön itku on Sinulle tuttu,
aamun riemukin tulee luotasi.
Sinä kohtaat meidät molemmissa,
pidät meistä huolen.

Anna ilon tehdä tilaa
myös sille, joka vielä suree.
Auta meitä jakamaan
se hyvä, jonka saimme.

Sinun ilosi on voimamme,
kun askeleemme väsyvät.
Sinun armosi varassa
saamme nostaa katseemme.

Kutsumme ystävän kylään,
teemme pöytään yhden paikan.
Kuuntelemme hänen päiväänsä,
jaamme leivän ja ajan.

Se, mikä meitä lohdutti,
voi nyt rohkaista toista.
Kiitos, Isä, että kodissamme
on taas tilaa elämälle.

Ilo palaa kotiin,
hiljaa kynnyksen yli.
Kiitos, Adonai,
tästä uudesta päivästä.

Ilo palaa kotiin,
saamme hyvääsi jakaa.
Yeshua, Sinun rakkaudessasi
toivo kasvaa keskellämme.

Ikkuna jää avoimeksi,
tuuli liikkuu huoneessa.
Katson sinua ja kiitän:
olemme tässä yhdessä.

Raamatullinen pohja: Psalmi 30:6, 12–13; Nehemia 8:10; Johannes 15:9–11; Roomalaiskirje 12:15; 2. Korinttilaiskirje 1:3–4.

Rakkaus tekee tilaa →

Pöydän päässä tyhjä tuoli,
oven takaa kuuluu askel.
Joku seisoo kynnyksellä,
katsoo, saako tulla sisään.

Nousen häntä vastaan,
kysyn hiljaa nimeä.
Siirrän tuolin lähemmäksi,
tänään syömme yhdessä.

Muistan, kuinka itse kerran
etsin paikkaa levähtää.
Joku avasi minulle oven,
antoi aikaa hengittää.

Adonai, älä anna minun
unohtaa sitä hyvyyttä.
Se, minkä sain lahjaksi,
saakoon kulkea eteenpäin.

Rakkaus tekee tilaa,
avaa oven toiselle.
Jakaa leivän, jakaa ajan,
antaa paikan pöydässä.

Yeshua, opeta meitä
näkemään niin kuin Sinä.
Adonai, anna rakkautesi
kasvaa keskellämme.

Sinun tarinasi kulkee
eri teitä kuin minun.
En voi tuntea sitä vielä,
mutta tahdon kuunnella.

Saat puhua omalla äänellä,
saat myös olla vaiti.
Sinun ei tarvitse ansaita
paikkaasi tässä hetkessä.

Rakkaus tekee tilaa,
avaa oven toiselle.
Jakaa leivän, jakaa ajan,
antaa paikan pöydässä.

Yeshua, opeta meitä
näkemään niin kuin Sinä.
Adonai, anna rakkautesi
kasvaa keskellämme.

Muista vierasta keskelläsi,
muista Egyptin päivät.
Niin Sinä opetit Israelia:
rakasta myös muukalaista.

Sinä annat leivän ja vaatteen,
näet yksinäisen ihmisen.
Anna meidänkin huomata
hänet, joka jää syrjään.

Yeshua, Sinä otit vastaan,
kutsuit ihmisiä lähelle.
Sinun armosi äärellä
mekin opimme avaamaan oven.

Ilta kulkee ikkunoissa,
leipä kiertää kädestä käteen.
Vieras kertoo kotiseudustaan,
me kuuntelemme yhdessä.

Kun hän nousee lähteäkseen,
saatan hänet ovelle.
Kysyn, tahtoisiko hän tulla
toistekin luoksemme.

Rakkaus tekee tilaa,
avaa oven toiselle.
Jakaa leivän, jakaa ajan,
antaa paikan pöydässä.

Yeshua, johda meitä
vieraan rinnalla kulkemaan.
Adonai, anna rakkautesi
tulla teoissamme näkyviin.

Pöydän päässä yksi tuoli,
tänään siinä istui joku.
Kiitos, Isä, kohtaamisesta,
kiitos yhteisestä leivästä.

Raamatullinen pohja: 3. Mooseksen kirja 19:33–34; 5. Mooseksen kirja 10:18–19; Matteus 25:35; Roomalaiskirje 12:13; Roomalaiskirje 15:7; Heprealaiskirje 13:2.

Myös harmaiden päivien läpi →

Tänään taivas on harmaa,
sade kulkee ikkunaan.
Meillä kummallakin on kiire,
monta asiaa mielessä.

Sanot jotakin keittiöstä,
vastaan katsomatta sinuun.
Vasta oven luona huomaan:
emme vielä kohdanneet.

Lasken laukun hetkeksi,
käännyn sinua kohti.
Kysyn, mitä tahdoit kertoa,
annan kiireeni odottaa.

Joskus rakkaus tarvitsee
vain tämän pienen pysähdyksen.
Että kaiken keskellä muistan:
sinä olet tässä myös.

Myös harmaiden päivien läpi
tahdon kulkea kanssasi.
Kun ei kuulu suuria sanoja,
pidän huolta pienistä.

Adonai, anna meille
kärsivällinen sydän.
Yeshua, opeta rakastamaan
myös tavallisen päivän keskellä.

Kun palaan illan tullen,
olet väsynyt niin kuin minä.
Pöydällä on eilinen leipä,
tuolilla taittamaton paita.

Laitan veden lämpenemään,
sinä raivaat pöytään tilaa.
Jaamme päivän tapahtumat,
annamme toisillemme aikaa.

Myös harmaiden päivien läpi
tahdon kulkea kanssasi.
Kun ei kuulu suuria sanoja,
pidän huolta pienistä.

Adonai, anna meille
kärsivällinen sydän.
Yeshua, opeta rakastamaan
myös tavallisen päivän keskellä.

Älä anna meidän väsyä
tekemään toisillemme hyvää.
Kun kaipaan vain omaa rauhaa,
auta näkemään myös sinut.

Anna viisautta levätä,
antaa tilaa ja kuunnella.
Anna lempeyttä pyytää:
voisitko auttaa minua?

Pue meidät laupeuteen,
hyvyyteen ja nöyryyteen.
Sido meidät rakkaudella,
johda meidät rauhaasi.

Kaikki päivät eivät loista,
kaikki hetket eivät jää mieleen.
Silti juuri niiden keskellä
yhteinen elämämme kasvaa.

Siinä, että tulet vastaan,
siinä, että minä kuuntelen.
Siinä, että pidämme huolta
siitä, minkä meille annoit.

Myös harmaiden päivien läpi
saamme kulkea yhdessä.
Kun ei kuulu suuria sanoja,
rakkaus näkyköön pienissä.

Adonai, anna meille
kärsivällinen sydän.
Yeshua, Sinun kanssasi
saamme tänäänkin rakastaa.

Sade hiljenee ikkunassa,
ilta laskeutuu kotiin.
Kiitos tästä päivästä,
kiitos, että jaoimme sen.

Raamatullinen pohja: Galatalaiskirje 6:9–10; Kolossalaiskirje 3:12–15; Filippiläiskirje 2:3–4; 1. Korinttilaiskirje 13:4–7.

Jätän huomisen Sinulle →

Ilta laskee kukkuloille,
suljen päivän oven.
Pöydän ääreen jäävät asiat,
joita en saanut valmiiksi.

Katson sinua ja mietin,
mitä vielä kohtaamme.
Kuinka tahtoisinkaan tietää,
että kaikki hyvin käy.

En voi luvata sinulle
pelkkiä kirkkaita päiviä.
Voin luvata puhua totta,
pyytää apua tarvittaessa.

Voin pitää kädestäsi
tämän illan hiljaisuudessa.
Ja sen, mihin emme yllä,
saamme tuoda Adonaille.

Jätän huomisen Sinulle,
Adonai, Isäni.
Anna tälle päivälle
sen tarvitsema armo.

Yeshua, johda meitä,
näytä seuraava askel.
Sinun käsiisi jätän sen,
mitä en vielä näe.

Pihan linnut käyvät lepoon,
tuuli hiljenee oksissa.
Sinä tunnet niiden tarpeet,
näet myös meidän elämämme.

Auta etsimään valtakuntaasi
kaiken tämän keskellä.
Anna rohkeus tehdä tänään
se hyvä, jonka voimme tehdä.

Jätän huomisen Sinulle,
Adonai, Isäni.
Anna tälle päivälle
sen tarvitsema armo.

Yeshua, johda meitä,
näytä seuraava askel.
Sinun käsiisi jätän sen,
mitä en vielä näe.

Kun huoli herättää yöllä,
saan kertoa sen Sinulle.
Myös sen saman kysymyksen,
jonka eilen eteesi toin.

Sinä et väsy kuulemaan,
et käännä minua pois.
Anna rauhasi vartioida
sydäntä ja ajatuksia.

Opeta meitä luottamaan,
opeta myös toimimaan.
Anna viisaus valmistautua
ja levätä ajallaan.

Huomenna avaamme ikkunan,
otamme päivän vastaan.
Ehkä jokin suunnitelma muuttuu,
ehkä saamme uuden tehtävän.

Tahdon kuunnella sinua,
tahdon kulkea rinnallasi.
Adonain armoa pyytäen
saamme jatkaa matkaamme.

Jätämme huomisen Sinulle,
Adonai, Isämme.
Anna tälle päivälle
sen tarvitsema armo.

Yeshua, johda meitä,
näytä seuraava askel.
Sinun käsiisi jätämme sen,
mitä emme vielä näe.

Ilta laskee kukkuloille,
nyt on aika levähtää.
Sinä valvot, Adonai,
Sinun rauhaasi jäämme.

Raamatullinen pohja: Psalmi 121:3–4; Matteus 6:25–34; Filippiläiskirje 4:6–7; Jaakobin kirje 4:13–15; 1. Pietarin kirje 5:7.

Sinun rakkautesi pysyy →

Muistan illan, jolloin luulin,
etten enää luottaisi.
Pidin sydämeni piilossa,
etten jälleen särkyisi.

Adonai, Sinä kuulit
rukouksen ilman sanoja.
Vähitellen opin tuomaan
myös pelkoni eteesi.

Matkan varrella oli päiviä,
joina rohkeus palasi.
Toisia, jolloin sama huoli
herätti minut uudelleen.

Sinä kohtasit minut niissä,
annoit armon sille päivälle.
Sain ottaa pienen askeleen,
sain pyytää toista lähelle.

Sinun rakkautesi pysyy,
Adonai, uskollinen.
Kun oma voimani vähenee,
Sinä olet lähellä.

Sinun liittosi kantaa,
Sinun sanasi pitää.
Yeshua, Sinun rakkaudestasi
saan voimaa rakastaa.

Nyt kun katselen sinua,
näen yhteisen matkamme.
Anteeksipyynnöt ja naurun,
hetket, jolloin kuuntelimme.

Emme oppineet kaikkea,
yhä tarvitsemme armoa.
Mutta tänään tahdon jälleen
pitää sinusta huolta.

Sinun rakkautesi pysyy,
Adonai, uskollinen.
Kun oma voimani vähenee,
Sinä olet lähellä.

Sinun liittosi kantaa,
Sinun sanasi pitää.
Yeshua, Sinun rakkaudestasi
saan voimaa rakastaa.

Vuoret voivat järkkyä,
kukkulatkin horjua.
Sinun rauhanliittosi
ei väisty kansasi luota.

Sinä muistat Israelia,
et peruuta kutsuasi.
Isiemme saama lupaus
todistaa uskollisuudestasi.

Yeshua, Sinussa saamme
lähestyä Isää yhdessä.
Sinun armosi äärellä
opimme elämään rakkaudessa.

Kun vuodet muuttavat meitä,
kun askel käy hitaammaksi,
anna meille kuulevat korvat,
anna lempeät sanat.

Siunaa yhteistä pöytää,
anna tilaa myös toisille.
Se rakkaus, jolla meitä kannat,
saakoon tulla näkyviin.

Sinun rakkautesi pysyy,
Adonai, uskollinen.
Kaikkien päiviemme läpi
Sinä olet lähellä.

Sinun liittosi kantaa,
Sinun sanasi pitää.
Yeshua, Sinun rakkaudessasi
saamme kasvaa ja rakastaa.

Aamu nousee oliivipihalle,
avaamme oven päivään.
Kiitos, että olet kanssamme.
Sinun rakkautesi pysyy.

Raamatullinen pohja: Jesaja 54:10; Jeremia 31:3, 35–37; Roomalaiskirje 11:28–29; Efesolaiskirje 2:18; Johannes 15:9–12.