Parshat Bereshit, 1. Moos. 1:1–6:8, aloittaa Tooran kertomuksen luomisesta, ihmisen kutsumuksesta ja synnin leviämisestä. Nimi tarkoittaa: alussa. Maailman ja ihmiskunnan historia alkaa Jumalasta, joka luo, antaa elämän ja puhuttelee ihmistä.
Adonai luo sanallaan. Valo, maa, meri ja elävät olennot saavat paikkansa hänen hyvässä luomakunnassaan. Aurinko ja kuu ovat hänen luomiaan taivaankappaleita. Kaikki elämä on riippuvaista Luojasta, ja luomakunnan hyvyys kutsuu kiitollisuuteen.
Ihminen, mies ja nainen, luodaan Jumalan kuvaksi. Tämä antaa jokaiselle ihmiselle arvon, joka edeltää saavutuksia, varallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa. Jumalan kuvan kantajina saamme tehtävän edustaa hänen hyvyyttään luomakunnassa. Vastuu maasta ja eläimistä edellyttää viisautta, huolenpitoa ja itsehillintää.
Ihmiselle annetaan puutarha viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Työ kuuluu hyvään luomiseen jo ennen syntiinlankeemusta. Samoin lepo kuuluu elämän alkuperäiseen rytmiin. Adonai siunaa seitsemännen päivän ja pyhittää sen. Sapatti muistuttaa, että elämä on lahja ja että saamme pysähtyä Luojan yhteyteen.
Kertomuksessa todetaan myös, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Nainen annetaan miehelle häntä vastaavaksi avuksi ja kumppaniksi. Yhteys rakentuu yhteiselle ihmisarvolle, luottamukselle ja vastuulle. Toisen läheisyys on lahja, jota tulee vaalia.
Puutarhassa vapauteen liittyy raja. Hyvän ja pahan tiedon puusta ei saa syödä. Käärme horjuttaa luottamusta Jumalan sanaan ja hyvyyteen. Kiusauksen ytimessä on epäilys: pidättääkö Jumala ihmiseltä jotakin välttämätöntä? Ihminen tarttuu mahdollisuuteen ottaa itselleen Jumalalle kuuluva määräysvalta.
Tunnistamme tämän myös omassa elämässämme. Jumalan antama raja voi tuntua esteeltä juuri silloin, kun haluamme jotakin voimakkaasti. Luottamus joutuu koetukselle: uskommeko hänen tarkoittavan meille hyvää myös silloin, kun hän kieltää?
Synnin jälkeen tulevat häpeä, piiloutuminen ja syyttely. Ihmisten keskinäinen yhteys ja suhde Jumalaan rikkoutuvat. Adonai kuitenkin etsii ihmistä ja kysyy: missä olet? Kysymys kutsuu esiin piilosta, tunnistamaan oman tilanteen ja vastaamaan teoistaan.
Tuomion keskellä näkyy myös huolenpito. Jumala vaatettaa ihmisen. Käärmeelle lausutussa sanassa naisen jälkeläinen murskaa sen pään, vaikka käärme iskee hänen kantapäähänsä. Messiaanisessa luennassa tässä nähdään varhainen lupaus pahasta saatavasta voitosta, joka avautuu Yeshuan työn kautta. Hän kohtaa synnin ja kuoleman sekä tuo toivon uudesta elämästä.
Kainin ja Abelin kertomuksessa synti etenee veljesten väliseen väkivaltaan. Ennen murhaa Adonai varoittaa Kainia: synti väijyy ovella, ja hänen tulee hallita sitä. Loukkaantumista ja kateutta on käsiteltävä ennen kuin ne muuttuvat vahingoksi.
Kainin kysymys veljensä vartioimisesta koskettaa meitä kaikkia. Lähimmäisen elämä kuuluu vastuullemme. Siksi sovintoa kannattaa etsiä ajoissa, vihaa tunnustaa ja apua pyytää. Yeshua kutsuu seuraajiaan käsittelemään myös sydämen vihaa ja tavoittelemaan sovintoa (Matt. 5:21–24).
Lukujakson lopussa ihmiskunnan pahuus kuvataan syväksi ja laajaksi. Silti kertomukseen jää toivon ikkuna: Noach löytää armon Adonain silmissä. Jumalan armo avaa mahdollisuuden jatkoon maailmassa, jonka ihminen on rikkonut.
Bereshit kutsuu muistamaan alkuperämme ja tehtävämme. Olemme Jumalan luomia, hänen kuvansa kantajia ja vastuussa toisistamme. Saamme tulla piilosta hänen eteensä, tunnustaa syntimme ja tarttua Yeshuassa annettuun armoon. Tänään voimme viljellä hyvää, varjella elämää ja opetella elämään Luojamme yhteydessä.