Valikko Sulje

Valaise tieni

Valaise tieni

Valvoin halki yön ja kysyin hiljaa,
miksi taivas vaikenee.
Kuljin ajatusteni varjoissa,
enkä nähnyt huomiseen.
Vaikka silmäni eivät Sinua löydä,
Sinä et ole kaukana.
Jokaisessa henkäyksessä
armo kantaa minua.

Anna tuulen nostaa siipeni,
kun omat voimani väsyvät.
Avaa silmäni näkemään
ihmeet, jotka ympäröivät.

Adonai, valaise tieni,
anna minun ymmärtää,
mitä tahdot tässä hetkessä,
mihin suuntaan lähdetään.
Vaikken aina tunne kättäsi,
Sinä varjelet minua.
Koko elämäni on rukous:
Isä, johdata minua.

Kun en löydä oikeita sanoja,
otan laulun syliini.
Kielten yllä syntyy rukous,
joka nousee taivaisiin.
Sävel kantaa yli murheiden,
toivo syttyy uudelleen.
Sinä tunnet kaikki haavani
ja kosketat sydämeen.

Avaa minussa suljetut ovet,
päästä valosi sisimpään.
Ota pois se, mikä erottaa,
vedä lähemmäksi Sinua.

Adonai, valaise tieni,
anna minun ymmärtää,
mitä tahdot tässä hetkessä,
mihin suuntaan lähdetään.
Vaikken aina tunne kättäsi,
Sinä varjelet minua.
Koko elämäni on rukous:
Isä, johdata minua.

Isä, kutsu minut jälleen kotiin,
sinne, mistä lähdin pois.
Sana, jonka nuorena jo kuulin,
vieläkin kuin tuli soi.
Tooran valo näyttää polun,
vaikka yö on ympärillä.
Jokaiselle valmistit tien,
jota saamme kulkea.

Avaa huuleni, niin laulan.
Avaa sydämeni, niin kuulen.
Avaa silmäni, niin huomaan:
en kulkenutkaan yksin.

Sinä olit aamun valossa,
Sinä olit pimeässä.
Sinä olit joka askeleella,
hiljaa aivan vierellä.

Adonai, valaise tieni,
anna minun ymmärtää,
että silloinkin kun en näe,
Sinun armosi jää.
Kaikki ympärillä todistaa:
Sinä varjelet minua.
Koko olemukseni on rukous:
Isä, vie minut kotiin.

Valaise tieni, Adonai.
Puhu, minä kuuntelen.
Valaise tieni, Adonai.
Hineni – tässä minä olen.

Vaikka en Sinua näe

Aamu saapuu hiljaisena,
mutta mieli kyselee.
Miksi taivas pysyy vaiti,
miksi sydän vaikenee?
Etsin merkkiä Sinusta,
jotain, mihin tarttua.
Silti jokainen uusi päivä
kertoo uskollisuutta.

Ehkä olet lähempänä
kuin uskallan ymmärtää.
Ehkä kannat juuri silloin,
kun en tunne kantajaa.

Vaikka en Sinua näe,
Sinä näet minut yhä.
Vaikka en kuule vastausta,
olet läsnä hiljaisuudessa.
Kun en löydä kätesi jälkiä,
armos ympäröi minua.
Vaikka en Sinua näe,
Sinä et lakkaa näkemästä minua.

Monta kertaa pelko kuiskaa:
“Olet jäänyt yksin taas.”
Mutta pienet armon merkit
syttyvät kuin tähdet maailmaan.
Ystävän lempeä sana,
leipä pöydän äärellä,
voima nousta vielä kerran –
Sinä olet kaikessa.

Ihme ei käy aina äänekkäästi,
eikä valo häikäise.
Joskus Sinun suurin tekosi
on se, että sydän kestää.

Vaikka en Sinua näe,
Sinä näet minut yhä.
Vaikka en kuule vastausta,
olet läsnä hiljaisuudessa.
Kun en löydä kätesi jälkiä,
armos ympäröi minua.
Vaikka en Sinua näe,
Sinä et lakkaa näkemästä minua.

Kunpa muistaisin ne päivät,
joina avasitkin tien.
Kun ei ollut ulospääsyä,
Sinä kuljit edelläni.
Sama käsi, joka kantoi
minut eilisenkin läpi,
pitää kiinni tänäänkin,
vaikka yö on ympärilläni.

Sinä olet hengityksessä,
jokaisessa askeleessa.
Sinä olet kyynelissä,
joita kukaan muu ei huomaa.

Sinä olet oven takana,
jonka luulin suljetuksi.
Sinä olet uusi laulu,
joka syntyy sydämeeni.

Adonai, avaa silmäni
näkemään, mitä olet tehnyt.
Avaa sydämeni uskomaan:
en ole koskaan ollut yksin.

Vaikka en Sinua näe,
Sinä näet minut yhä.
Vaikka en tunne kätesi voimaa,
olen turvassa käsissäsi.
Koko maailmani voi horjua,
mutta Sinä et muutu koskaan.
Vaikka en Sinua näe,
Sinä et lakkaa rakastamasta.

Kun en näe, minä luotan.
Kun en kuule, odotan.
Kun en tunne, pidän kiinni
sanastasi, Adonai.

Vaikka en Sinua näe,
Sinä olet lähellä.

Luulin, että lähdit

Valvoin jälleen läpi yön,
kuuntelin vain hiljaisuutta.
Kysyin, mikset vastaa minulle,
miksen tunne läsnäoloasi.
Sanoin: “Isä, missä olet,
kun en enää jaksa näin?”
Pimeydessä luulin hetken,
että olit lähtenyt pois.

Mutta hiljaisuus ei ollut tyhjä,
etkä kääntänyt kasvojasi.
Vaikka minä en kuullut ääntäsi,
Sinä kuulit jokaisen huokaukseni.

Luulin, että lähdit,
kun en tuntenut Sinua.
Luulin, että jätit,
kun yö ympäröi minua.
Mutta Sinä olit siinä,
kyynelteni keskellä.
Et luvannut yötä ilman pimeää,
mutta jäit kanssani valvomaan.

Yritin löytää oikeat sanat,
mutta rukous särkyi huulilleni.
Jäljelle jäi vain yksi kysymys:
“Vieläkö Sinä tunnet minut?”
Silloin jostain sydämeni alta
nousi hiljainen muisto:
kaikki ne tiet, joilta kannoit,
kaikki ovet, jotka aukaisit.

Sama Isä, joka silloin johdit,
et ole muuttunut tänäänkään.
Minä vain en nähnyt kätesi jälkiä,
kun kuljit niin lähellä.

Luulin, että lähdit,
kun en tuntenut Sinua.
Luulin, että jätit,
kun yö ympäröi minua.
Mutta Sinä olit siinä,
kyynelteni keskellä.
Et luvannut yötä ilman pimeää,
mutta jäit kanssani valvomaan.

Nyt ymmärrän vähän enemmän,
vaikken vielä kaikkea.
Rakkaus ei aina puhu ääneen,
eikä uskollisuus katoa.
Joskus Sinä varjelet hiljaa,
joskus kannat salassa.
Ja kun aamun valo saapuu,
näen: en ollutkaan yksin.

Sinä olit hengityksessä,
kun en jaksanut rukoilla.
Sinä olit kyyneleissä,
kun en osannut niitä selittää.

Sinä olit aivan lähellä,
kun luulin Sinun vaienneen.
Sinä pidit minusta kiinni,
kun oma uskoni horjui.

Adonai, anna anteeksi,
että epäilin rakkauttasi.
Ota tämä särkynyt sydän
ja opeta se luottamaan.

Luulin, että lähdit,
mutta Sinä et jättänyt.
Luulin, että vaikenit,
mutta puhuit syvällä minussa.
Sinä olit siinä,
kyynelteni keskellä.
Et poistanut heti pimeää,
mutta sytytit valon sydämeen.

Luulin, että lähdit,
mutta kannoit minua.
Kun en itse pitänyt kiinni,
Sinä et päästänyt irti.

Nyt vaikka yö taas saapuisi
enkä kuulisi ääntäsi,
muistan: hiljaisuus ei tarkoita,
että olisit lähtenyt pois.

Adonai, Sinä olet tässä.
Sinä olet yhä tässä.

Laulu kantaa minut

Kun sanat eivät kanna
enkä jaksa rukoilla,
istun hiljaa kitarani kanssa
ja annan käsien puhua.
Ensimmäinen sävel särkyy
kuin kyynel hiljaisuuteen,
mutta toinen löytää polun
suljettuun sydämeen.

Ehkä rukous ei aina tarvitse sanoja,
ehkä huokauskin kuullaan taivaassa.
Kun en itse löydä tietä luoksesi,
Sinun antamasi sävel löytää minut.

Laulu kantaa minut
yli yön ja murheiden.
Laulu nostaa minut,
kun en jaksa huomiseen.
Jokaisessa sävelessä
Sinun armosi soi.
Kun minä en enää pysty laulamaan,
laulu laulaa puolestani.

Muistan kaikki nekin päivät,
joina ilo täytti huoneen.
Sama sävel, joka silloin tanssi,
saapuu nytkin hiljaisuuteen.
Se ei kiellä minun kipuani
eikä käske unohtamaan.
Se vain sytyttää pienen valon
ja auttaa jälleen hengittämään.

Ehkä ihme alkaa hiljaa,
yhdestä ainoasta äänestä.
Ehkä särkyneestä sydämestä
nousee kaikkein aidoin ylistys.

Laulu kantaa minut
yli yön ja murheiden.
Laulu nostaa minut,
kun en jaksa huomiseen.
Jokaisessa sävelessä
Sinun armosi soi.
Kun minä en enää pysty laulamaan,
laulu laulaa puolestani.

Sinä annoit meille laulut,
jotta muistaisimme tien.
Sukupolvien läpi sama kaipaus
nousee kohti taivaita.
Laulu kertoo uskollisuudesta,
joka kestää halki vuosien.
Se muistuttaa: Sinä olet ollut,
Sinä olet, Sinä tulet olemaan.

Kun sydän särkyy, minä laulan.
Kun toivo horjuu, minä laulan.
Kun en ymmärrä, minä laulan,
sillä Sinä kuuntelet.

Kun aamu koittaa, minä laulan.
Kun uusi tie aukeaa, minä laulan.
Kun jälleen löydän ilon, minä laulan
kiitosta Sinulle.

Adonai, ota kaikki sävelet,
myös ne, jotka syntyvät kyynelistä.
Tee niistä tie takaisin valoon,
tee niistä rukous Sinulle.

Laulu kantaa minut
yli yön ja murheiden.
Laulu nostaa minut
uuteen päivään luottaen.
Jokaisessa sävelessä
Sinun läsnäolosi soi.
Kun minä en enää pysty laulamaan,
Sinä laulat sydämessäni.

Laulu kantaa minut,
kunnes jälleen nähdä saan.
Laulu kantaa minut
Sinun lähellesi, Adonai.

Jos rukoukseni särkyy,
anna sävelen jäädä soimaan.
Kun omat sanani loppuvat,
Sinun laulusi ei vaikene.

Anna minulle myötätuuli

Tie ei avaudu valmiina,
enkä tunne huomista.
Näen edessäni risteyksen,
mutta en sen päätepistettä.
Olen oppinut, ettei elämä
saavu käteen annettuna.
Jokainen askel on otettava,
vaikka maa on tuntematon.

En pyydä tietä ilman vastusta,
enkä päivää ilman taakkaa.
Pyydän vain, että kuljet kanssani
ja annat voiman jatkaa.

Anna minulle myötätuuli,
kun askeleeni hidastuvat.
Anna rohkeutta lähteä,
kun tutut rannat katoavat.
Kun en tiedä, minne kuljen,
ole kompassini, Adonai.
En tarvitse nähdä koko matkaa –
näytä seuraava askel vain.

Joskus vastaan puhaltaa niin,
että sydän horjahtaa.
Jokainen suljettu ovi kysyy,
uskallanko vielä yrittää.
Mutta vastatuulessakin juuret
kasvavat vain syvemmälle.
Ehkä juuri vaikea tie
valmistaa minut kutsulleni.

En pyydä, että poistat vuoret,
joiden yli minun tulee käydä.
Pyydän uskoa, joka muistaa:
Sinä tunnet oikean tien.

Anna minulle myötätuuli,
kun askeleeni hidastuvat.
Anna rohkeutta lähteä,
kun tutut rannat katoavat.
Kun en tiedä, minne kuljen,
ole kompassini, Adonai.
En tarvitse nähdä koko matkaa –
näytä seuraava askel vain.

Jos suunnitelmasi on suurempi
kuin pystyn nyt ymmärtämään,
opeta minut luottamaan siihen,
mitä en vielä pysty näkemään.
Älä kerro kaikkea kerralla,
sydämeni ei kestäisi.
Anna tälle päivälle sen verran,
että uskallan sanoa: “Hineni.”

Puhalla elämääni, Ruach,
herätä se, mikä uupui.
Sytytä uudelleen kutsu,
joka pelon alle nukkui.

Puhalla purjeisiini voimaa,
irrota minut rannasta.
Jos Sinä olet tuuleni,
en pelkää tuntematonta.

Minä kuljen, vaikka hitaasti.
Minä nousen, vaikka vapisen.
Minä lähden, kun Sinä kutsut.
Tässä olen – minä seuraan.

Anna minulle myötätuuli,
kun voimani jo vähenevät.
Anna rohkeutta jatkaa,
kun silmäni eivät vielä näe.
Kun en tiedä, minne kuljen,
ole kompassini, Adonai.
En tarvitse nähdä koko matkaa –
Sinun läsnäolosi riittää vain.

Anna minulle myötätuuli,
mutta jos vastatuuli jää,
anna silloin vahvemmat juuret
ja sydän, joka kestää.

Näytä seuraava askel vain,
minä tahdon kulkea.
Puhu, Adonai, palvelijasi kuulee.
Hineni – tässä minä olen.

Avaa sydämeni

Olen suojannut sydämeni
kaikelta, mikä satuttaa.
Rakensin ympärille muurit,
ettei kukaan pääsisi koskettamaan.
Mutta muurit, jotka suojasivat,
sulkivat myös valon pois.
Nyt seison niiden varjossa
ja pyydän: tule lähelle.

En pyydä ensimmäiseksi
muuttamaan maailmaa ympärilläni.
Aloita Sinä minusta,
tee uutta sisimmässäni.

Avaa sydämeni, Adonai,
päästä valosi sisään.
Kosketa niitäkin huoneita,
joihin en uskalla yksin mennä.
Ota pois se, mikä erottaa,
sulata pelko sisältäni.
Avaa sydämeni, Adonai,
tee siitä jälleen elävä.

Kannoin eilisen pettymyksiä
kuin ne olisivat nimeni.
Annoin vanhojen haavojen kertoa,
kuka olen tänäänkin.
Mutta Sinä kutsut minua nimellä,
jonka rakkaudessa lausuit.
Et näe minua rikkinäisenä,
vaan lapsena, jota et hylännyt.

Sinun käsissäsi särkyneetkin
voivat löytää tarkoituksen.
Sinä et peitä minun haavojani,
vaan tuot niihin parantavan valon.

Avaa sydämeni, Adonai,
päästä valosi sisään.
Kosketa niitäkin huoneita,
joihin en uskalla yksin mennä.
Ota pois se, mikä erottaa,
sulata pelko sisältäni.
Avaa sydämeni, Adonai,
tee siitä jälleen elävä.

Opeta minua kuuntelemaan
ilman valmiita vastauksia.
Opeta minua rakastamaan
ilman ehtoja ja vaatimuksia.
Anna minun nähdä ihmiset
Sinun laupeutesi silmin.
Tee sydämestäni paikka,
jossa toinen saa levätä.

Jos minun täytyy itkeä,
anna kyynelten virrata.
Jos minun täytyy luopua,
anna rohkeutta avata käteni.

Jos minun täytyy antaa anteeksi,
muistuta, kuinka armahdit minua.
Jos minun täytyy aloittaa uudelleen,
kulje ensimmäinen askel kanssani.

Lev basar – anna minulle
kivisydämen tilalle elävä sydän.
Kirjoita sanasi sisimpääni,
etten enää juoksisi valoasi pakoon.

Avaa sydämeni, Adonai,
anna valosi virrata.
Kosketa kaikkea, minkä piilotin,
anna rakkautesi parantaa.
Ota pois se, mikä erottaa,
murra pelko sisältäni.
Avaa sydämeni, Adonai,
tee siitä koti Hengellesi.

Avaa sydämeni, Adonai,
opeta minut luottamaan.
En tahdo enää piiloutua –
tässä olen kokonaan.

Tule valollasi,
tule rauhallasi.
Tule, Adonai,
avaa sydämeni.

Isä, vie minut kotiin

Olen kulkenut monia teitä,
etsinyt rauhaa maailmasta.
Olen rakentanut väliaikaisia koteja,
mutten löytänyt lepoa.
Jokin sisälläni muistaa
paikan, jota en voi unohtaa.
Sydämeni tuntee kaipauksen,
jolle en löydä sanoja.

Ehkä koti ei ole vain paikka,
ehkä koti on lähelläsi.
Siellä, missä kuulen äänesi
ja saan jälleen olla lapsesi.

Isä, vie minut kotiin,
Sinun lähellesi takaisin.
Vie minut elävän veden ääreen,
juurilleni, Siioniin.
Kun en enää tunne tietä,
ota kädestäni kiinni.
Isä, vie minut kotiin,
sinne, minne sydämeni kuuluu.

Lapsena jo kuulin sanat,
jotka jäivät sisimpääni.
Vaikka myöhemmin kuljin kauas,
ne eivät lakanneet kutsumasta.
Tooran valo palaa yhä,
sama lupaus sukupolvien.
Sinä et unohda liittoasi
etkä nimeä lastesi.

Kaikki kauas hajaantuneetkin
Sinä tunnet nimeltä.
Kun kutsusi kulkee yli maiden,
sydän alkaa herätä.

Isä, vie minut kotiin,
Sinun lähellesi takaisin.
Vie minut elävän veden ääreen,
juurilleni, Siioniin.
Kun en enää tunne tietä,
ota kädestäni kiinni.
Isä, vie minut kotiin,
sinne, minne sydämeni kuuluu.

Ehkä koti on rauha keskelläni,
vaikka maailma horjuu.
Ehkä koti on pöytä, jonka ääreen
eksyneetkin kokoontuvat.
Ehkä koti on laulu Jerusalemista,
joka nousee ikävöiden.
Ehkä koti alkaa silloin,
kun vastaan kutsuusi: “Hineni.”

Kokoa kaikki särkyneet,
kutsu kaikki eksyneet.
Johdata meidät tietä pitkin,
jonka itse valmistit.

Idästä ja lännestä,
pohjoisesta, etelästä,
anna lasten kuulla äänesi:
“Palatkaa nyt kotiin.”

Vielä Siionissa laulu soi,
vielä raunioilla ilo koittaa.
Vielä kansasi saa nähdä,
kuinka uskollinen olet, Adonai.

Isä, vie meidät kotiin,
Sinun lähellesi takaisin.
Vie meidät elävän veden ääreen,
juurillemme, Siioniin.
Kun emme enää tunne tietä,
kulje itse edellämme.
Isä, vie meidät kotiin,
sinne, minne Sinä meidät kutsuit.

Isä, vie minut kotiin,
missä sydän saa levätä.
Kun viimeinenkin matka päättyy,
anna minun nähdä kasvosi.

En kaipaa vain paikkaa,
kaipaan Sinun lähellesi.
Isä, vie minut kotiin.
Hineni – minä tulen.

Hineni – tässä minä olen

Kauan pyysin Sinua näyttämään
koko tien edessäni.
Tahdoin tietää ennen lähtöä,
mihin veisit askeleeni.
Mutta annoit vain pienen valon,
joka riitti tähän päivään.
Nyt ymmärrän: kutsu ei vaadi
kaikkia vastauksia.

Minä en tunne koko tietä,
mutta tunnen kutsujani.
Minä en näe vielä määränpäätä,
mutta tunnen äänen, joka johdattaa.

Hineni – tässä minä olen,
lähetä minut, Adonai.
Vaikka käteni vielä vapisevat,
Sinun kätesi vahvistaa.
En tuo Sinulle täydellisyyttä,
tuon sydämeni kokonaan.
Hineni – tässä minä olen,
minä tahdon seurata.

Olen piiloutunut kysymysten taakse,
sanonut: “En ole valmis vielä.”
Olen verrannut itseäni muihin
ja unohtanut kutsuni.
Mutta Sinä et etsinyt vahvinta
etkä sitä, joka kaiken osaa.
Sinä etsit sydäntä, joka kuulee
ja uskaltaa vastata.

Jos Sinä voit käyttää särkynyttä,
ota kaikki palaseni.
Jos Sinä voit puhua kauttani,
avaa huuleni ja johdata.

Hineni – tässä minä olen,
lähetä minut, Adonai.
Vaikka käteni vielä vapisevat,
Sinun kätesi vahvistaa.
En tuo Sinulle täydellisyyttä,
tuon sydämeni kokonaan.
Hineni – tässä minä olen,
minä tahdon seurata.

Jos johdatat minut laakson halki,
kulje siellä vierelläni.
Jos kutsut minut vuorelle,
anna voimaa askeleisiini.
Jos tehtäväni on vain kuunnella,
opeta minut vaikenemaan.
Jos annat minulle laulun,
anna rohkeutta laulaa.

Tässä ovat käteni – käytä niitä.
Tässä ovat jalkani – johdata niitä.
Tässä on ääneni – anna sen kertoa
Sinun uskollisuudestasi.

Tässä ovat päiväni – ota ne.
Tässä ovat unelmani – puhdista ne.
Tässä on sydämeni – kirjoita siihen
Sinun tahtosi, Adonai.

Minä menen, minne lähetät.
Minä jään, jos käsket odottaa.
Minä puhun, kun annat sanat.
Minä vaikenen Sinun edessäsi.

Hineni – tässä minä olen,
lähetä minut, Adonai.
Vaikken tietä vielä tunne,
Sinun valosi johdattaa.
En tuo Sinulle täydellisyyttä,
tuon elämäni kokonaan.
Hineni – tässä minä olen,
minä tahdon seurata.

Hineni – tässä me olemme,
kutsu meidät, Adonai.
Tee meistä kansa, joka kuulee
ja vastaa ajallaan.
Anna valosi kulkea kauttamme,
anna rakkautesi virrata.
Hineni – tässä me olemme,
Sinun tahtosi tapahtukoon.

Minä en tunne koko tietä,
mutta tunnen Hänet, joka kutsuu.
Minä en tiedä kaikkea,
mutta tiedän, kenelle kuulun.

Hineni, Adonai.
Tässä minä olen.