Yksi uusi ihminen – Jumalan kansan ennalleenasettaminen
Ensimmäisessä osassa tarkastelimme Pietarin julistusta Apostolien teoissa. Toisessa osassa tutkimme profeettojen ennalleenasettamisprofetioita. Nyt on aika tarkastella kolmea Uuden testamentin lukua, jotka muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden: Efesolaiskirje 2, Apostolien teot 15, Roomalaiskirje 11.
Nämä kolme lukua vastaavat kysymykseen, millainen Jumalan kansa on ennen Messias Jeshuan paluuta. Ne eivät kuvaa uutta uskontoa. Ne eivät kuvaa kirkkokuntien yhdistymistä. Ne kuvaavat Jumalan oman kansan ennalleenasettamista.
Ensimmäinen seurakunta ei ollut uusi uskonto
Kun luemme Apostolien tekoja, huomaamme jotakin yllättävää. Opetuslapset eivät koskaan ajatelleet perustavansa uutta uskontoa. He jatkoivat: temppelissä käymistä, synagogissa opettamista, Jumalan juhlia, rukousta, Tooran tutkimista.
He uskoivat yksinkertaisesti, että Israelin odottama Messias oli tullut. He eivät lähteneet pois Israelista. He kutsuivat Israelia vastaanottamaan Kuninkaansa. Tämä on erittäin tärkeä lähtökohta. Jos ensimmäiset uskovat eivät ajatelleet perustavansa uutta uskontoa, meidänkään ei pitäisi lukea Uutta testamenttia sellaisen ajatuksen läpi.
Efesolaiskirje 2 – vihollisuuden muuri kaadetaan
Paavali kirjoittaa pakanoista tulleille uskoville: ”Muistakaa, että te olitte siihen aikaan ilman Messiasta, vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraita lupauksen liitoille.” Huomaa, mitä Paavali ei sano. Hän ei sano: ”Teistä tuli uusi kansa Israelin tilalle.” Hän sanoo: ”Te olitte ulkopuolella.” Sitten hän jatkaa: ”Mutta nyt Messias Jeshua on tuonut teidät lähelle.” Mihin lähelle? Israelin Jumalaa. Israelin liittoja. Israelin lupauksia. Ei rakentamalla toista kansaa. Vaan liittämällä kansat siihen pelastussuunnitelmaan, jonka Jumala aloitti Aabrahamista.
Yksi uusi ihminen
Paavali käyttää voimakasta ilmaisua. Messias loi: ”yhden uuden ihmisen.” Tätä lausetta on tulkittu monella tavalla. Messiaanisesta näkökulmasta se ei tarkoita kolmatta ihmisryhmää, joka korvaa juutalaiset ja pakanat. Se tarkoittaa uutta yhteyttä. Ajattele avioliittoa. Mies ja nainen ovat edelleen mies ja nainen. Silti he muodostavat yhden. Samalla tavalla juutalainen säilyy juutalaisena. Kansoista tullut säilyy kansoista tulleena. Mutta yhdessä he muodostavat yhden Jumalan kansan. Tämä on paljon syvempi ajatus kuin yhdenmukaisuus. Se on liittoyhteys.
Apostolien tekojen 15. luku ratkaisee suuren kysymyksen
Ensimmäinen suuri kiista seurakunnassa oli: Voivatko kansoista tulleet pelastua? Jerusalemiin kokoontuneet apostolit eivät keskustelleet siitä, saavatko pakanat tulla mukaan. Siitä kaikki olivat jo yksimielisiä. Kysymys oli: Millä tavalla he tulevat mukaan? Pietari muistuttaa, että Jumala puhdisti heidän sydämensä uskolla. Sen jälkeen Jaakob tekee ratkaisevan yhteenvedon. Hän lainaa Aamoksen kirjaa. ”Minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.” Moni yllättyy siitä, ettei Jaakob perustele päätöstään omilla mielipiteillään. Hän perustelee sen profeetojen kirjoituksilla. Kansojen tuleminen mukaan ei ollut uusi suunnitelma. Se oli vanhan suunnitelman täyttymistä.
Miksi juuri Daavidin maja?
Daavidin maja kuvaa Messiaan kuninkuutta. Kun Messias hallitsee, myös kansat tulevat mukaan. Ei perustamaan uutta uskontoa. Vaan palvomaan samaa Jumalaa. Siksi Jaakob ei puhu uuden seurakunnan perustamisesta. Hän puhuu Daavidin valtakunnan ennalleenasettamisesta.
Neljä ohjetta eivät olleet koko opetus
Apostolien kokouksessa kansoista tulleille annettiin neljä käytännöllistä ohjetta. Joskus ajatellaan, että nämä neljä kohtaa olivat kaikki, mitä Jumala odottaa kansoista tulleilta uskovilta. Mutta Jaakob jatkaa heti: ”Sillä Mooseksella on muinaisista ajoista asti jokaisessa kaupungissa julistajansa.”
Toisin sanoen nämä neljä kohtaa eivät olleet opetuksen päätepiste. Ne olivat lähtökohta. Uudet uskovat oppisivat edelleen Jumalan sanaa synagogissa, joissa Tooraa luettiin joka sapatti. Näin apostolit näkivät hengellisen kasvun.
Roomalaiskirje 11 – öljypuu
Paavali käyttää yhtä Raamatun kauneimmista vertauskuvista. Jumalan kansa on jalo öljypuu. Huomaa, ettei Paavali puhu kahdesta puusta. Ei ole: juutalaisten puuta, kristittyjen puuta. On yksi puu. Patriarkat ovat juuri. Liitot ovat juuri. Lupaukset ovat juuri. Messias on juuri. Jotkut luonnolliset oksat katkesivat epäuskonsa tähden. Kansoista tulleita oksastettiin samaan puuhun. Paavali ei koskaan sano, että Jumala olisi istuttanut uuden puun.
Älä kersku oksia vastaan
Roomalaiskirjeen 11. luvussa on vakava varoitus. Pakanoista tulleiden ei tule ajatella olevansa juurta tärkeämpiä. Paavali sanoo: ”Et sinä kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” Tämä on yksi Uuden testamentin tärkeimmistä opetuksista. Kristillinen usko ei elä irrallaan Israelista. Se saa ravintonsa samasta juuresta.
Kaikki Israel pelastuu
Paavali päättää opetuksensa suureen toivoon. ”Kaikki Israel on pelastuva.” Tämä ei tarkoita automaattista pelastusta ilman uskoa. Se tarkoittaa, että Jumala täyttää liittolupauksensa. Israelin kansa tulee vielä tunnistamaan Messiaansa. Näin Jumalan uskollisuus tulee näkyviin koko maailmalle.
Mitä ennalleenasettaminen siis tarkoittaa?
Kun nämä kolme lukua luetaan yhdessä, muodostuu selkeä kuva. Jumala ennalleenasettaa: Israelin. Kansojen suhteen Israeliin. Daavidin kuninkuuden. Liiton. Yhden Jumalan kansan. Apostolisen uskon. Jumalan Sanan aseman. Messiaan hallintavallan. Huomaa, ettei yksikään näistä kohdista puhu kirkkokuntien yhdistymisestä. Ne puhuvat paljon syvemmästä asiasta. Ne puhuvat Jumalan liiton ennalleenasettamisesta.
Mitä tämä merkitsee nykyajan uskoville?
Tämä haastaa jokaisen uskovan kysymään: Rakennanko uskoni vuosisatojen aikana syntyneiden perinteiden vai koko Raamatun ilmoituksen varaan? Ymmärränkö pelastuksen olevan osa paljon suurempaa kertomusta, joka alkaa Aabrahamista ja huipentuu Messias Jeshuan paluuseen? Rakastanko Israelia siksi, että Jumala rakastaa Israelia? Näenkö itseni oksastettuna samaan jaloon öljypuuhun? Odotanko Messiaan paluuta tavalla, joka saa minut myös etsimään Jumalan alkuperäistä tarkoitusta?
Kohti yhtä Paimenta
Jeshua sanoi: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Ne on myös tuotava, ja ne kuulevat minun ääneni. Niin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Huomaa, ettei Jeshua sano: ”Minä teen kaksi laumaa.” Eikä Hän sano: ”Minä perustan uuden uskonnon.” Hän sanoo: ”Yksi lauma.” Tämä on koko Raamatun punainen lanka. Aabrahamista Ilmestyskirjaan Jumala kokoaa yhden kansan, joka elää yhden Kuninkaan, yhden liiton ja yhden Paimenen johdossa.
Yhteenveto
Efesolaiskirje 2, Apostolien teot 15 ja Roomalaiskirje 11 muodostavat yhdessä yhden voimakkaimmista opetuskokonaisuuksista koko Uudessa testamentissa. Ne osoittavat, ettei Jumala rakentanut kahta kansaa eikä korvannut Israelia uudella hengellisellä yhteisöllä. Hän avasi kansoille tien samaan liittoon, samaan öljypuuhun ja saman Messiaan yhteyteen. Tämä on ennalleenasettamisen sydän. Messias Jeshua kokoaa hajallaan olevan kansansa. Hän palauttaa sen alkuperäiseen kutsuunsa, rakentaa jälleen Daavidin sortuneen majan ja valmistaa maailmaa päivään, jolloin Hän itse palaa kirkkaudessa hallitsemaan Jerusalemista. Silloin profeettojen sanat täyttyvät täydellisesti: Herra on oleva koko maan Kuningas, ja kaikki kansat tunnustavat Hänen nimensä.