Uskovien herääminen Raamatun juutalais-heprealaiseen pohjaan
Viime vuosina yhä useampi uskova ympäri maailmaa on kokenut syvän hengellisen heräämisen: Kaipuun palata uskonsa juurille. Tämä ei ole vain teologinen uudelleenarviointi, vaan sydämen kutsu tutkia Raamattua sen alkuperäisessä, juutalais-heprealaisessa kontekstissa. Tätä ilmiötä kutsutaan usein nimellä “juurille palaaminen.” Mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa ?
Juuret?
Tuomme esiin vahvasti sen, että Raamatun sanoma on syntynyt ja juurtunut juutalaiseen maailmaan. Se ei näe Uutta testamenttia uutena uskontona, vaan jatkumona, jossa Messias Yeshua (Jeesus) täyttää Jumalan lupaukset Israelille.
Määrittelemme ”juuret” seuraavasti:
- Raamatun juutalaisuus: Mooseksen laki (Toora), profeetat ja kirjoitukset muodostavat perustan myös Uuden testamentin ymmärtämiselle.
- Israel Jumalan kansana: Jumalan valittu kansa ei ole hylätty tai korvattu, vaan sen rooli jatkuu pelastushistoriassa.
- Messias juutalaisena: Yeshua ei tullut perustamaan uutta uskontoa, vaan täyttämään sen, mitä Toora ja profeetat julistivat.
Juurille palaaminen on siis paluuta Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, jossa juutalaiset ja pakanat yhdistyvät Messiaan kautta yhteiseksi kansaksi – ilman että kumpikaan menettää omaa kutsumustaan.
Roomalaiskirje 11 – Oksastettu öljypuu
Roomalaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali käyttää voimakasta vertausta: luonnollinen öljypuu, jonka juuret ovat Israelissa, ja johon pakanat on oksastettu. Tämä kuva ei viittaa vain liittämiseen johonkin uuteen, vaan:
- Pakanat eivät muodosta uutta runkoa – heidät liitetään olemassa olevaan.
- Juuret ovat Abrahamin liitto, Toora, Jumalan juhlat ja Israelin kansa.
- Tämä yhteys ei tee pakanasta juutalaista, mutta antaa hänelle osallisuuden samaan liittoon ja elämään.
Juuret ovat siis hengellistä todellisuutta, joka määrittelee koko pelastuksen rakenteen – Jumalan uskollisuutta kansalleen ja Messiaan työtä koko maailman puolesta.
Efesolaiskirje 2 – Yksi uusi ihminen
Efesolaiskirjeen 2. luvussa Paavali kuvaa, miten Messias on poistanut vihollisuuden muurin juutalaisten ja pakanataustaisten välillä. Hän on tehnyt ”yhdestä kaksi” ja luonut yhden uuden ihmisen. Näkökohtia:
- Pakanat ovat nyt liiton kansalaisia – ei vain vieraita tai ulkopuolisia.
- He ovat ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle”, joka on juutalainen.
- Yhteys Messiaassa ei tarkoita sulauttamista, vaan yhteen liittämistä ilman hylkäämistä.
Tämä opetus haastaa ajatuksen, että kirkko olisi täysin uusi ja erillinen Israelista. Juuret ovat Israelissa – ei Roomassa, ei Euroopassa, eikä myöskään myöhemmässä kirkkohistoriassa.
Korvausteologian haasteet
Yksi keskeinen juurille palaamisen taustatekijä on halu oikaista vuosisatojen väärinkäsityksiä. Korvausteologia – ajatus, että kirkko olisi korvannut Israelin Jumalan suunnitelmassa – on:
- Epäraamatullinen: Jumala ei ole hylännyt kansaansa (Room. 11:1).
- Haitallinen: Se on johtanut antisemitismiin, kirkolliseen ylpeyteen ja juutalaisuuden mitätöimiseen.
- Vieraannuttava: Se on katkaissut kristityt siitä hengellisestä perinnöstä, jonka kautta Raamattu avautuu täyteydessään.
Emme ainoastaan kritisoi korvausteologiaa – se kutsumme rakentamaan yhteyttä uudelleen. Palauttamaan totuuden, jossa:
- Messias Yeshua on Israelin Messias, ei vain kristillisen uskon hahmo.
- Jumalan juhlat ja Toora eivät ole vain historiallisia kuriositeetteja, vaan elävää opetusta koko Jumalan kansalle.
- Yhteys Israeliin ei ole poliittinen kysymys, vaan hengellinen perusta uskon ymmärtämiselle.
Miksi tämä koskee meitä kaikkia?
”Juurille palaaminen” ei ole muoti-ilmiö eikä juutalaisuuden matkimista. Se on paluu alkuperään – siihen runkoon ja juuriin, joihin meidät on oksastettu Messiaan kautta.
Jumala ei tee työtä kahdessa eri suunnassa – yksi juutala