Israel ja pakanat – Jumalan suunnitelman kaksi puolta yhdessä

Raamatun kertomus on alusta loppuun kertomus liitosta – Jumalan uskollisesta sitoutumisesta ensin Israelin kansaan, mutta samalla koko maailman hyväksi. Jumala valitsi Israelin erityiseksi kansaksi, johon Hän tallet­ti liitot, lupaukset ja Tooran. Tämä valinta ei ollut yksityinen etuoikeus, vaan kutsu olla ”valkeus kansoille” (Jes. 42:6). Jo Aabrahamille luvattiin, että hänen kauttaan ”kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi” (1. Moos. 12:3). Korostamme, että Israelin valinta ei ollut pelkästään Israelin omaa varten, vaan osa Jumalan suunnitelmaa koko ihmiskunnalle.

Messias Yeshua ja liiton täyttymys

Messias Yeshua (Jeesus) syntyi juutalaisena, eli ja opetti Tooran mukaisesti, ja täytti profetiat, jotka oli annettu Israelille. Hän ei perustanut uutta uskontoa, vaan toi esiin sen, mitä profeetat olivat jo julistaneet: Jumalan liitto Israelin kanssa pysyy, mutta sen kautta avautuu siunaus myös pakanakansoille.

Apostoli Paavali käyttää oliivipuun kuvaa (Room. 11) osoittaakseen, että pakanat eivät tule Jumalan valtakuntaan erillisenä kansana, vaan heidät oksastetaan samaan hengelliseen puuhun, jonka juurena on Israelin liitto ja Toora. Yeshua ei kumonnut Jumalan lupauksia Israelille, vaan vahvisti ne ja avasi oven kaikille kansoille tulla osallisiksi.

Uusi liitto (Jer. 31:31–34) solmittiin ensin Israelin kanssa. Pakanat saavat tulla siihen osallisiksi Messiaan kautta, mutta liiton juuret säilyvät Israelissa.

Israelin ja kansojen kutsumus

Yhteys Messiaassa ei merkitse sulautumista yhdeksi kulttuurittomaksi massaksi. Jumala on säilyttänyt erilliset kutsumukset:

• Israel pysyy Jumalan liiton kansana, jolla on Tooran, liittojen ja lupausten perintö (Room. 9:4).
• Pakanakansat kutsutaan seisomaan rinnalla, tukien ja iloiten yhdessä tulevasta Messiaan valtakunnasta.

Korostamme, että tämä erottelu ei ole syrjintää, vaan Jumalan moninaisuuden ilmaus. Israelin kutsu on erityinen, mutta kansojen kutsu on yhtä arvokas – yhdessä ne muodostavat yhden Jumalan kansan, jossa on erilaisia rooleja ja tehtäviä.

Juutalaiselle ensin – mutta ei yksin

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16). Tämä järjestys ei tarkoita arvojärjestystä, vaan Jumalan suunnitelman logiikkaa. Jumala aloitti liittonsa Israelista ja tulee päättämään pelastushistoriansa Israelissa, mutta sen vaikutukset ulottuvat kaikkiin kansoihin.

Israel ja pakanat ovat yhdessä Jumalan suunnitelmassa, mutta järjestyksessä Israelilla on yhä keskeinen asema. Kristinusko ei voi ymmärtää itseään ilman juutalaisia juuriaan.

Seurakunnan vastuu ja siunaus

Monet seurakunnat ovat historian aikana syrjäyttäneet Israelin ja ottaneet itsensä sen tilalle. Tätä kutsutaan korvausteologiaksi. Jumalan lupaukset Israelille ovat peruuttamattomia (Room. 11:29). Seurakunnan tehtävä ei ole syrjäyttää Israelia, vaan kunnioittaa sekä juutalaista että pakanakutsumusta.

Kun seurakunta kunnioittaa Israelia, se myös vastaanottaa Jumalan siunausta. Psalmissa 122:6 sanotaan: ”Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille, ne menestyvät, jotka sinua rakastavat.” Tämä lupaus on edelleen voimassa.

Tulevaisuuden toivo – Israel ja kansat Messiaan hallinnassa

Raamattu päättyy näkyyn, jossa kansat virtaavat Jerusalemiin palvomaan Israelin Jumalaa (Sak. 14:16; Jes. 2:2–4). Ilmestyskirjassa kansat tuovat kunniansa Uuteen Jerusalemiin (Ilm. 21:24). Tämä kuvaa Jumalan suunnitelman päätepistettä: Israel ja pakanat yhdessä Messiaan hallintavallan alla.

Tämä on Jumalan sydämen asenne koko luomakuntaa kohtaan – ei vain teologinen oppi, vaan Jumalan rakkauden ja liiton täyttymys.sa, ymmärrämme paremmin myös oman paikkamme Hänen valtakunnassaan.