Historiallinen haava: pakotettu kaste, antisemitismi, korvausteologia
Kristillinen lähetystyö juutalaisten parissa on historiassa jättänyt syviä ja kipeitä haavoja. Keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa juutalaisia pakotettiin kasteelle, ja heitä uhattiin karkotuksilla, menetyksillä ja jopa kuolemalla, jos he eivät hylkäisi uskoaan ja kansaansa. Näin syntyi sukupolvien haava: kristinusko nähtiin järjestelmänä, joka pyrki riistämään juutalaisilta heidän identiteettinsä ja tekemään heistä osan vierasta uskontoa.
Lisäksi kristikunnassa on pitkään vaikuttanut korvausteologia, jonka mukaan kirkko olisi korvannut Israelin Jumalan kansana. Tämän opin mukaan Israelin tehtävä olisi päättynyt, ja kristillinen kirkko olisi ”uusi Israel”. Tämä on suora vastakohta Raamatun opetukselle, jossa Israelin liitto Jumalan kanssa on ikuinen ja peruuttamaton (Room. 11:1-2; Jer. 31:35-37).
Antisemitismi ja korvausteologia kulkivat käsi kädessä, luoden pohjan sille, että monet kristityt kokivat juutalaisten ”käännyttämisen” oikeutetuksi ja jopa välttämättömäksi.
Nykyajan väärät lähestymistavat: kulttuurillinen käännytys, identiteetin riisuminen
Vaikka moderni lähetystyö on ulkoisesti pehmeämpää, sen taustalla vaikuttaa usein edelleen ajatus, että juutalaisen tulisi ”tulla kristityksi” luopumalla Toorasta, juhlista ja juutalaisesta identiteetistään.
Monet kristilliset lähetysjärjestöt toimivat Israelissa tänään seuraavin tavoin:
- He rohkaisevat juutalaisia jättämään Tooran, juhlapäivät ja kansallisen perinteen.
- He tarjoavat vaihtoehtona kristillistä kulttuuria ja kirkollista identiteettiä, joka on täysin vieras juutalaiselle historialle ja kutsumukselle.
- He eivät tunnista, että Jumalan liitto Israelin kanssa on edelleen voimassa eikä sitä voi eikä tarvitse korvata.
Näissä pyrkimyksissä juutalaista usein vaaditaan irrottautumaan juuristaan ja liittymään kristilliseen seurakuntaan sellaisena kuin länsimainen kristikunta sen ymmärtää.
Miksi Israelin kohdalla ei sovelleta samaa lähetystyön mallia kuin muihin kansoihin?
Israelin suhde Jumalaan on erilainen kuin muiden kansojen. Heillä on oma, ikuinen liitto, joka alkoi Abrahamista ja vahvistettiin Moosekselle. Tämä liitto sisältää Tooran, juhlat ja erityisen kutsumuksen olla valona kansoille (2. Moos. 19:6; Jes. 42:6).
Muut kansat pelastuvat uskon kautta Messiaaseen, ilman omaa liittoa Tooran kanssa. Heidät oksastetaan sisään hengellisesti, mutta eivät tule osaksi Israelin kansallista liittoa (Room. 11:17-24; Ef. 2:12-13).
Israelille ei siis sovelleta samaa mallia kuin pakanoille, sillä:
- Israelin liitto on yhä voimassa.
- Israel pysyy Jumalan kansana kansallisessa merkityksessä.
- Israelille Messias on oman liiton täyttymys, ei kutsu uuteen uskontoon.
Messiaaninen vastaus: pysy omassa identiteetissä, löydä Messias
Messiaaninen juutalaisuus tarjoaa oikean vastauksen tähän kysymykseen. Se ei pyri riisumaan juutalaista hänen identiteetistään, vaan kutsuu häntä löytämään Messias Yeshuan oman liittonsa sisällä. Juutalainen Messiaaseen uskova:
- Säilyttää Tooran, juhlat ja juutalaisen identiteetin.
- Näkee Messiaan liittonsa täyttymyksenä, ei sen loppuna.
- Ymmärtää, että Yeshua tuli vahvistamaan Israelin liiton, ei perustamaan uutta kansaa (Matt. 5:17-18).
Messiaaninen liike osoittaa käytännössä, miten voidaan yhdistää Messiaan tunteminen ja uskollisuus Israelin kutsumukselle ilman, että tarvitaan kulttuurillista tai hengellistä irtautumista omista juurista.
Israelilla on oma erityinen kutsumus ja liitto, jota tulee kunnioittaa – ei yrittää korvata.
Juutalaisen ei tarvitse luopua omasta identiteetistään löytääkseen Messiaan. Hänen tulee pysyä uskollisena Jumalan hänelle antamalle liitolle ja nähdä Messias Yeshua sen täyttymyksenä.
Kristityt puolestaan on kutsuttu kunnioittamaan tätä Jumalan asettamaa eroa Israelin ja kansojen välillä ja luopumaan ajatuksesta, että Israel olisi korvattu tai että juutalainen pitäisi ”käännyttää” pois liitostaan.