Erämaavaelluksen muistoksi
Sukkot, eli Lehtimajanjuhla, on yksi Israelin kolmesta pyhiinvaellusjuhlasta ja se huipentaa Raamatun juhlakalenterin syksyiset juhlat (3. Moos. 23:33–43). Jumala asetti Sukkotin muistuttamaan Israelia erämaavaelluksen ajasta, jolloin Hän itse asui kansansa keskellä, johti heitä pilvipatsaassa ja huolehti heidän jokapäiväisestä tarpeestaan.
Sukkotin aikana israelilaiset rakentavat sukkia (lehtimajoja), jotka muistuttavat asumuksista erämaassa. Näiden väliaikaisten majojen tarkoituksena on pysäyttää ihminen:
- Muista, että elämä on hauras ja väliaikainen.
- Muista, että Jumala on turvasi ja huolenpitäjäsi.
- Muista, että Jumalan läsnäolo on todellisempi suoja kuin mikään ihmisen rakentama.
Lehtimajassa asuessa koetaan, kuinka Jumala itse haluaa asua keskellämme, kuten Hän vaelsi kansansa kanssa Siinain erämaassa.
Tuleva Messiaan valtakunta (Sak. 14:16–17)
Sukkot ei ole ainoastaan menneisyyden muistamista – se kantaa syvää profeetallista merkitystä tulevasta Messiaan valtakunnasta. Profeetta Sakarja kuvaa aikaa, jolloin kaikki kansat tulevat Jerusalemiin viettämään Sukkotia Messiaan hallituskauden aikana:
”Ja kaikki, jotka jäävät jäljelle kaikista kansoista, jotka tulivat Jerusalemia vastaan, käyvät vuodesta vuoteen ylös kumartamaan Kuninkaan, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16)
Sukkot on Messiaan valtakunnan juhla:
- Se kuvaa aikaa, jolloin Jumalan valtakunta on näkyvä ja konkreettinen maan päällä.
- Messias hallitsee Jerusalemista käsin.
- Kansat tulevat tunnustamaan Jumalan ja iloitsemaan Hänen läsnäolostaan.
Sukkot on profeetallinen esikuva siitä, kun Jumala lopulta ”asuu keskellämme” täydellisesti ja pysyvästi (Ilm. 21:3).
Ilo pelastuksesta ja Jumalan läsnäolosta
Sukkot tunnetaan myös Ilojen juhlana. Siihen liittyy suuri riemu, kiitollisuus ja ylistys Jumalan uskollisuudesta. Se muistuttaa, ettei Jumalan läsnäolo ole raskas tai synkkä asia – päinvastoin, se tuo syvimmän mahdollisen ilon ja vapauden.
”Te iloitsette Herran, Jumalanne, edessä seitsemänä päivänä.” (3. Moos. 23:40)
Sukkot julistaa ilosanomaa:
- Jumala on uskollinen.
- Jumala on pelastanut kansansa.
- Jumala on keskellämme.
- Jumalan valtakunta tuo oikeuden, rauhan ja ilon.
Uskovalle Sukkot on muistutus siitä, että pelastuksemme päämäärä ei ole vain syntien anteeksiantamus, vaan Jumalan läsnäolossa eläminen. Täydellinen yhteys Häneen on lopullinen päämäärä – ja suurin ilo.
Sukkot ja Jumalan asumisen lupaus
Jumalan läsnäolo kansansa keskellä on kulkenut läpi historian kolmessa merkittävässä vaiheessa: menneisyydessä erämaan vaelluksen aikana, nykyisyydessä Pyhän Hengen kautta, ja tulevaisuudessa Messiaan valtakunnassa.
- Menneisyydessä, Israelin vaeltaessa erämaassa, Jumala asui kansansa keskellä majoissa – konkreettisesti ilmestysmajassa, joka kulki kansan mukana. Tämä vaihe korostaa Jumalan huolenpitoa ja läsnäoloa heidän arkisessa elämässään. Lehtimajat, joita kansa rakensi lehtimajanjuhlan aikana, muistuttivat tästä väliaikaisuudesta ja Jumalan uskollisuudesta.
- Nykyisyydessä, Messiaan ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen, Jumala asuu uskovien sydämissä Hengen kautta. Seurakunta – uskovien yhteisö – on nyt Jumalan asumus maan päällä, jossa Hän vaikuttaa, johdattaa ja pyhittää.
- Tulevaisuudessa, kun Messias perustaa valtakuntansa, kaikki kansat juhlivat Jumalan edessä uuden taivaan ja uuden maan todellisuudessa. Silloin ei enää ole vain väliaikaisia majoja tai ajallista asumista, vaan ikuinen asunto Jumalan valtakunnassa, jossa Hän asuu pysyvästi kansansa keskellä – ilman eroa, ilman väliverhoa.
Jumalan halu asua kansansa keskellä on punainen lanka läpi koko Raamatun. Se alkaa erämaasta ja lehtimajoista, jatkuu nykyhetken Hengen kautta seurakunnassa, ja saa täydellisen täyttymyksensä tulevassa valtakunnassa – ikuinen, rikkoutumaton yhteys Jumalan ja Hänen kansansa välillä.
Sukkot kutsuu meitä iloon, kiitollisuuteen ja toivoon:
- Jumala on ollut uskollinen menneisyydessä.
- Hän on läsnä tänään.
- Hän on palaava ja perustava valtakuntansa pysyvästi.
”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän kanssaan.” (Ilm. 21:3)