Jesajan ja Ilmestyskirjan kuvaus juhlivasta kansasta
Raamatun juhlat – Pesachista Sukkotiin – muodostavat kaaren, joka kuljettaa kansaa orjuudesta vapauteen, synnistä sovitukseen ja epätoivosta iloon. Tämä kaari ei pääty tähän aikaan eikä nykyiseen maailmaan, vaan huipentuu uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, missä Jumalan kansa viettää iankaikkista juhlaa Hänen kanssaan.
Jesaja kuvaa tulevaa aikaa, jolloin Jumala itse valmistaa juhlan pelastetuille:
”Herra Sebaot pitää tällä vuorella kaikille kansoille pidot, joissa on lihavia ruokia, selkeitä viinejä, rasvaa ja ydinlihaa, kirkasta viiniä. […] Hän on pyyhkinyt pois kuoleman iäksi.” (Jes. 25:6–9)
Tämä näky kertoo ilosta, runsaudesta, rauhasta ja kuoleman lopullisesta kukistumisesta. Jumalan kansa kokoontuu Hänen kasvojensa eteen, ei enää vain Israelissa tai temppelissä, vaan uudessa Jerusalemissa, uuden luomakunnan keskuksessa.
Ilmestyskirja täydentää Jesajan näkyä ja vie sen huipennukseen:
”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän kanssaan, ja he ovat Hänen kansansa.” (Ilm. 21:3)
Ei enää pisaraakaan kyyneliä, ei kuolemaa, ei tuskaa – vain juhla ja läsnäolo, joka kestää iankaikkisesti.
Ilon ja Jumalan läsnäolon ikuinen juhla (Jes. 25:6–9; Ilm. 21–22)
Juhlat portteina iankaikkisuuteen
Raamatun juhlat ovat kuin portteja, joiden kautta Jumalan kansa oppii ymmärtämään pelastussuunnitelman eri vaiheita. Juutalaisessa perinteessä juhlat ovat mo’edim – “kohtaamisen aikoja” (3. Moos. 23). Nämä kohtaamiset eivät ainoastaan muistele mennyttä, vaan ne myös suuntaavat katseen tulevaisuuteen, kohti lopullista kohtaamista, kun Jumala itse asuu kansansa keskellä.
Rabbiininen näkökulma Sukkotiin
Rabbiinisessa traditiossa Sukkot tunnetaan nimellä ”Z’man Simchateinu” – ilomme aika. Se on juhla, jossa Israel iloitsee Jumalan huolenpidosta, mutta samalla siinä on aina ollut mesiaaninen ulottuvuus:
- Zohar kuvaa Sukkotia ennakkokuvana ajasta, jolloin Messias kokoaa kansat yhteen Jerusalemiin.
- Midrash Rabbah korostaa, että kaikki kansat tulevat kerran osallistumaan tähän juhlaan (viittaus Sak. 14:16–19).
- Rabbien mukaan sukka (majalehto) on kuva Jumalan suojelevasta läsnäolosta, joka tulee lopulta peittämään koko maailman.
Tämä näkökulma yhdistyy saumattomasti Ilmestyskirjan näkyyn, jossa uusi Jerusalem ei enää ole vain Israelin juhla, vaan kaikkien kansojen yhteinen juhla Jumalan valossa.
Messiaaninen täyttymys
Messias Yeshua on jokaisen juhlan keskus. Hän ei kumonnut juhlia, vaan antoi niille täyttymyksen:
- Pesach: Yeshua on Jumalan Karitsa (Joh. 1:29), jonka veri vapauttaa lopullisesti.
- Shavuot: Yeshuan seuraajille annettiin Pyhä Henki, joka kirjoitti lain sydämeen (Ap.t. 2; Jer. 31:33).
- Sukkot: Yeshua itse “asui” (eskēnōsen – teki majan) ihmisten keskellä (Joh. 1:14). Hänessä on jo alkanut se todellisuus, jonka Ilmestyskirja kuvaa täydelliseksi täyttymykseksi.
Siksi Sukkot on erityinen juhla messiaanisessa näkökulmassa – se osoittaa kohti päivää, jolloin ei enää tarvita väliaikaisia majoja, sillä Jumalan pysyvä asumus on tullut.
Jesajan ja Ilmestyskirjan yhdistävä sanoma
Jesaja 25:6–9 ja Ilmestyskirja 21–22 muodostavat profeetallisen kaaren:
- Jesaja näkee Jumalan valmistavan pidot kaikille kansoille, joissa kuolema kukistetaan.
- Johannes näkee, kuinka kuolema ja pimeys katoavat, ja elämän puu antaa parantumisen kaikille kansoille.
Molemmat profeetat julistavat samaa: juhla, joka alkoi Israelin kalenterissa Sukkotina, saa universaalin täyttymyksensä Messiaan valtakunnassa ja lopulta uudessa Jerusalemissa.
Juhlat profeetallisena aikajanana – rabbiininen ja messiaaninen tulkinta rinnakkain
- Pesach (Pääsiäinen)
- Rabbiininen: muistuttaa Israelin vapautuksesta Egyptistä.
- Messiaaninen: viittaa Yeshuan ristinkuolemaan ja lopulliseen vapautukseen synnistä ja kuolemasta.
- Happamattoman leivän juhla
- Rabbiininen: kutsu elämään puhtaudessa ja erossa synnistä.
- Messiaaninen: uusi luomus Kristuksessa, jossa synti ei enää hallitse (Room. 6:14).
- Bikkurim (Uuden sadon juhla)
- Rabbiininen: kiitos esikoissadosta.
- Messiaaninen: Yeshua nousi esikoisena kuolleista (1. Kor. 15:20), ja Hänen mukanaan nousee koko kansa.
- Shavuot (Viikkojuhla)
- Rabbiininen: lain antaminen Siinailla.
- Messiaaninen: Pyhän Hengen vuodatus ja uuden liiton toteutuminen sydämissä.
- Yom Teruah (Pasuunansoiton päivä)
- Rabbiininen: uuden vuoden alku, parannukseen kutsu.
- Messiaaninen: pasuunan ääni herättää kuolleet (1. Tess. 4:16).
- Yom Kippur (Sovituspäivä)
- Rabbiininen: kansan sovitus kerran vuodessa temppelissä.
- Messiaaninen: Yeshua on kertakaikkinen sovitus koko maailman puolesta (Hepr. 9:12).
- Sukkot (Lehtimajajuhla)
- Rabbiininen: Jumalan asuminen kansan keskellä erämaassa.
- Messiaaninen: lopullinen täyttymys uudessa Jerusalemissa – Jumala itse asuu kansansa keskellä.
Lopullinen päämäärä: ikuinen Sukkot
Kaikki juhlat johtavat tähän:
- Jumalan kansa on koottu yhteen – ei enää hajaannusta eikä eksoduksia.
- Synnin muisto pyyhitään pois – ei enää sovituspäivän tarvetta.
- Jumalan kirkkaus valaisee kaiken – ei enää pimeyttä eikä temppeliä, sillä Jumala itse on asumus ja valo.
“Mo’edim osoittavat Messiaan työhön ja uuteen luomakuntaan, jossa Jumalan ja Hänen kansansa välinen suhde on täydellisesti palautettu.”
Iankaikkinen juhla ilman loppua
Ilmestyskirja päättyy kuvaukseen, joka on kuin ikuinen Sukkot:
- Kaikki kansat tuovat kirkkautensa uuteen Jerusalemiin (Ilm. 21:24).
- Elämän virta ja elämän puu ylläpitävät ikuista elämää (Ilm. 22:1–2).
- Jumalan läsnäolo tekee kaikesta juhlaa – ei enää kyyneleitä, ei kuolemaa, ei eroa Jumalasta.
Silloin juhlat eivät lopu, vaan ne muuttuvat täydelliseksi yhteydeksi, iloksi ja rauhaksi. Se, mitä Pesach, Shavuot ja Sukkot ennakoivat, täyttyy iankaikkisesti.
Tämä on ilon ja Jumalan läsnäolon ikuinen juhla – ikuinen Sukkot, jota mikään ei voi enää horjuttaa.