Ensimmäisen vuosisadan juutalainen maailma – messiasodotuksen aikakausi
Kun Yeshua Nasaretilainen eli ja vaikutti Galileassa ja Juudeassa, Israelin kansa eli toisen temppelin ajan viimeisiä vuosikymmeniä. Maa oli Rooman miehityksen alla, ja kansan tulevaisuus näytti monin tavoin epävarmalta. Poliittinen alistaminen, taloudellinen rasitus ja hengellinen levottomuus loivat ilmapiirin, jossa kaipuu vapautukseen oli voimakasta. Juutalaiset odottivat Jumalan puuttumista historiaan, oikeudenmukaisuuden palautumista ja lupausten täyttymistä. Näihin toiveisiin kietoutui syvä ja latautunut Messias-odotus.
Messias, hepreaksi Mashiach, tarkoitti Jumalan voideltua – henkilöä, jonka kautta Jumala toimisi ratkaisevasti kansansa hyväksi. Odotus ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa eli rinnakkain useita käsityksiä siitä, kuka Messias olisi, millainen hänen tehtävänsä olisi ja miten hänen tulonsa näkyisi käytännössä.
Monien mielissä Messias oli ennen kaikkea vapauttaja. Hänen odotettiin vapauttavan Israelin vieraasta vallasta, palauttavan Jumalan valtakunnan näkyvällä tavalla maan päälle ja nostavan Tooran sekä temppelin takaisin niiden ansaitsemaan kunniaan. Messias nähtiin usein Daavidin poikana – kuninkaallisena hahmona, joka murskaisi pakanavallat ja palauttaisi Israelin kadonneen suuruuden. Tästä syystä Yeshuan nöyrä, profeetallinen ja kärsivä Messiaan rooli oli monille vaikeasti hyväksyttävä ja jopa hämmentävä.
Messiasodotuksia muovasivat erityisesti Tanakin profetiat. Jesajan kirjan kuvaus Daavidin suvun versosta oli keskeinen. Profeetta puhuu hallitsijasta, jonka päällä lepää Herran Henki ja joka tuo oikeuden, rauhan ja Jumalan läsnäolon kansan keskelle. Tässä messiaskuvassa korostuvat hengellinen johtajuus ja syvä yhteys Tooran henkeen. Vaikka nämä piirteet täyttyivät Yeshuassa, ne jäivät usein poliittisten ja sotilaallisten odotusten varjoon.
Myös Miikan profetia Beetlehemistä nousevasta hallitsijasta vaikutti vahvasti ajan ajatteluun. Messiaan odotettiin olevan Daavidin sukua ja syntyvän juuri siinä kaupungissa, josta Israelin suuri kuningas oli lähtöisin. Yeshua täytti nämä kriteerit, mutta hänen vaatimaton syntymänsä ja myöhempi asemansa herättivät epäilyksiä. Monille oli vaikea sovittaa yhteen profeetallisia lupauksia ja Yeshuan arkista, jopa köyhää elämänpiiriä.
Danielin näyissä esiintyvä Ihmisen Poika lisäsi messiasodotukseen voimakkaan eskatologisen ulottuvuuden. Hänelle annetaan valta, kunnia ja iankaikkinen valtakunta, joka ei koskaan katoa. Tämän profetian pohjalta moni odotti Messiaalta yliluonnollista auktoriteettia ja näkyvää Jumalan hallintavaltaa. Kun Yeshua käytti tätä nimitystä itsestään, se herätti syvää hämmennystä – ja joissain myös voimakasta vastustusta.
Yeshuan ajan juutalainen maailma ei ollut hengellisesti yhtenäinen. Fariseukset painottivat Tooran tarkkaa noudattamista ja uskoivat, että kansan parannus valmistaisi Messiaan tulon. Saddukeukset, jotka hallitsivat temppelikulttia, suhtautuivat messiasodotukseen varauksellisesti, sillä heidän asemansa oli sidoksissa Rooman valtaan. Essealaiset odottivat jopa kahta Messiasta – kuninkaallista ja pappista – kun taas zealotit uskoivat aseellisen kapinan olevan tie vapautukseen.
Yeshua ei asettunut suoraan mihinkään näistä kehyksistä. Hän täytti Tanakin profetiat, mutta tavalla, joka rikkoi totutut odotukset. Hän ei tullut sotapäällikkönä vaan nöyränä palvelijana. Hänen julistamansa valtakunta ei ollut poliittinen vaan hengellinen, ja hänen sanomansa keskiössä olivat parannus, sydämen uudistuminen ja Jumalan läheisyys.
Juuri tämä teki Yeshuasta monille kompastuskiven. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisille oli vaikeaa hyväksyä ajatus Messiaasta, joka ensin kärsii. Monet odottivat välitöntä vapautusta sortovallasta, mutta Yeshua puhui vapautuksesta synnin ja sisäisen kahlehtuneisuuden tasolla. Hänen toimintansa herätti sekä innostusta että vastustusta, sillä hän ei vastannut aikakauden poliittisiin odotuksiin.
Vasta Tanakin kokonaisuutta ja Messiaan kahta tulemusta vasten Yeshuan rooli avautuu syvemmin. Ensimmäisessä tulemuksessaan hän astui esiin kärsivänä palvelijana, joka toi sovituksen. Toisessa tulemisessaan hänet nähdään Kuninkaana, jolle annetaan iankaikkinen valtakunta ja joka toteuttaa lopullisen oikeuden.
Yeshua ei ollut sellainen Messias, jota monet odottivat, mutta hän oli juuri se Messias, jonka Jumala oli luvannut. Hänen elämänsä, opetuksensa ja tehtävänsä asettuvat saumattomasti osaksi Israelin historiallista ja profeetallista kertomusta. Hän on Daavidin Poika, kärsivä palvelija ja tuleva Kuningas – se, jossa profeettojen sanat saavat täyttymyksensä.