Yksi koko Raamatun suurista, läpi historian kantavista teemoista on Jumalan erityinen suhde Israeliin. Jumala itse valitsi Jumala valitsi Aabrahamin ja hänen jälkeläisensä osaksi suunnitelmaansa, joka tähtää koko maailman siunaamiseen ja pelastukseen. Tämä valinta ei ollut sattumanvarainen eikä hetkellinen, vaan se muodosti perustan koko Raamatun pelastushistorialle. Aabrahamille annetut lupaukset ja niiden ympärille solmitut liitot ovat peruuttamattomia ja edelleen voimassa. Ne eivät kuulu vain menneisyyteen, vaan kantavat syvää profeetallista merkitystä myös nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Raamatun kertomus Israelin kansasta alkaa Jumalan henkilökohtaisesta kutsusta Aabrahamille. Jumala lupasi siunata häntä, tehdä hänen nimensä suureksi ja käyttää häntä siunauksen lähteenä koko maailmalle. Aabrahamille sanottiin, että hänen kauttaan kaikki maan sukukunnat tulisivat siunatuiksi (1. Moos. 12:1–3). Tässä kutsussa paljastuu Jumalan sydän: Hän ei valinnut Aabrahamia vain hänen itsensä tai yhden kansan vuoksi, vaan koko ihmiskunnan tähden.
Aabrahamin kanssa solmitun liiton ytimessä olivat lupaus jälkeläisistä, luvattu maa ja ennen kaikkea kansojen siunaaminen. Tämä liitto perustui Jumalan uskolliseen rakkauteen ja Hänen tahtoonsa palauttaa rikkinäinen ihmiskunta yhteyteensä. Juuri tästä syystä Aabrahamin liitto toimii avaimena koko Raamatun ymmärtämiselle. Israel ei ole vain yksi kansa muiden joukossa, vaan Jumalan pelastussuunnitelman keskiössä oleva kansa, jonka kautta Jumala toimii.
Myöhemmin Jumala vahvisti Israelin kutsumusta Mooseksen kautta Siinain vuorella. Siellä Israelille annettiin laki ja liitto, joka teki heistä Jumalan erityisen omaisuuskansan. Jumala lupasi, että jos kansa kuulisi Hänen ääntään ja pitäytyisi liittoon, he olisivat Hänen omaisuutensa yli kaikkien muiden kansojen. Heidät kutsuttiin papilliseksi kansaksi ja pyhäksi kansaksi Jumalan edessä (2. Moos. 19:5–6).
Tämä kutsumus ei tarkoittanut eristäytymistä muista kansoista, vaan vastuuta. Israelin tehtävänä oli heijastaa Jumalan pyhyyttä, oikeudenmukaisuutta ja laupeutta ympäröivälle maailmalle. Laki ei ollut pelkkä kokoelma käskyjä, vaan Jumalan hyvän tahdon ja elämän järjestyksen ilmaus koko ihmiskunnalle. Vaikka Israel usein epäonnistui kuuliaisuudessaan, Jumalan liitto ei rauennut. Kansan heikkous ei mitätöinyt Jumalan uskollisuutta.
Daavidin liiton myötä Jumalan lupaukset saivat uuden ja syvemmän ulottuvuuden. Jumala lupasi, että Daavidin suku ja kuninkuus pysyisivät Hänen edessään iankaikkisesti (2. Sam. 7:16). Tässä liitossa katse suuntautuu tulevaan Messiaaseen, Kuninkaaseen, jonka valtakunta ei rajoittuisi vain Israeliin, vaan ulottuisi koko maailmaan. Tämä Messias olisi Daavidin poika, mutta Hänen valtansa perustuisi Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.
Daavidin liitto osoittaa selvästi, ettei Jumalan suunnitelma koskaan sivuuta Israelia. Päinvastoin, Jumalan valtakunta valmistellaan Israelin kautta ja Israelin keskeltä nousevan Messiaan varaan. Messias Yeshua, Jeesus, ei hylkää Israelia, vaan täyttää heille annetut lupaukset ja laajentaa siunauksen kaikkien kansojen ulottuville.
Profeetta Jesaja tiivistää Israelin kutsumuksen sanoihin, joissa Jumala lupaa tehdä heistä valon kansoille, jotta Hänen pelastuksensa ulottuisi maan ääriin saakka (Jes. 49:6). Israelin valinta ei siis koskaan ollut itsetarkoitus, vaan väline Jumalan pelastavan valon levittämiseksi koko maailmaan. Tämä kutsumus saavuttaa huipennuksensa Messiaan kautta, mutta Israelin rooli ei ole lakannut. Kansan olemassaolo ja liittojen jatkuvuus todistavat yhä Jumalan uskollisuudesta ja armosta.
Apostoli Paavali muistuttaa tästä todellisuudesta kirjoittaessaan, että Israelille kuuluvat adoptointi Jumalan lapsiksi, kirkkaus, liitot, lain antaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset (Room. 9:4–5). Nämä lahjat eivät ole kadonneet eivätkä siirtyneet pois. Jumalan pelastushistoria etenee edelleen näiden liittojen varassa, ja sekä juutalaisilla että muilla kansoilla on siinä oma paikkansa ja kutsumuksensa.
Jumalan uskollisuus Israelia kohtaan kertoo samalla Hänen luonteestaan meille kaikille. Hän ei peru lupaustaan eikä hylkää sitä, minkä on aloittanut. Israelin erityinen kutsumus pysyy voimassa ja muistuttaa koko maailmaa Jumalan suuresta pelastussuunnitelmasta, joka huipentuu Messiaan paluuseen ja tulevaan valtakuntaan, jossa Jumalan lupaukset täyttyvät täydellisesti.