Messias Yeshua ei tullut perustamaan uutta uskontoa
Kristillisessä maailmassa Messias Yeshuan (Jeesuksen) tehtävä ja tarkoitus on usein ymmärretty väärin. Hänen on ajateltu tulleen hylkäämään Israelin, Tooran ja Jumalan säätämät juhlat sekä perustamaan uuden uskonnon nimeltä kristinusko. Tämä käsitys ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä Yeshua itse opetti eikä sitä, miten hänen ensimmäiset seuraajansa elivät.
Yeshua sanoi selvästi, ettei hänen tulonsa merkinnyt Jumalan lain tai profeettojen kumoamista, vaan niiden täyttymistä. Hän korosti, että Toora pysyy voimassa niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, eikä siitä katoa pieninkään kirjain ennen kuin kaikki on toteutunut (Matt. 5:17–18). Näin Yeshua asetti itsensä Tooran ja profeettojen jatkumoon, ei niiden vastakohdaksi.
Hänen elämänsä oli käytännön esimerkki tästä opetuksesta. Yeshua eli Tooran mukaista elämää, vietti Jumalan määräämiä juhlia ja pysyi uskollisena Israelin liitolle. Hän ei koskaan opettanut, että juutalaisen, joka uskoo häneen, tulisi luopua omasta identiteetistään, kansastaan tai Jumalan säätämästä elämäntavasta. Päinvastoin, hän osoitti, että Messiaan tunteminen syventää suhdetta Jumalan tahtoon eikä katkaise sitä.
Apostolien teoista käy ilmi, että tämä ymmärrys säilyi myös ensimmäisessä seurakunnassa. Messiaaseen uskovat juutalaiset jatkoivat elämäänsä osana juutalaista yhteisöä. He kokoontuivat synagogissa, kävivät temppelissä ja pitivät kiinni Toorasta ja juhlapäivistä. Apostolien teoissa todetaan, että Jerusalemissa oli tuhansia juutalaisia uskovia, jotka olivat kiivaasti lain noudattajia (Apt. 21:20).
Paavali itse on tästä hyvä esimerkki. Hän osallistui temppelirituaaleihin osoittaakseen käytännössä, ettei ollut hylännyt Tooraa eikä opettanut juutalaisia luopumaan siitä (Apt. 21:24). Uskossa Messiaaseen ei ollut kyse irtautumisesta omasta kansasta tai liitosta, vaan niiden sisällä elämisestä uudessa, syvemmässä ymmärryksessä.
Ensimmäinen seurakunta Jerusalemissa oli kokonaan juutalainen. Se ei kokenut olevansa uusi uskonto, vaan osa Israelin kansaa, joka oli tunnistanut Messiaan. Toora, juhlapäivät ja juutalainen elämäntapa säilyivät keskeisinä, vaikka Yeshua tunnustettiin Messiaaksi.
Tämän vuoksi juutalaisen ei tarvitse hylätä Tooraa, juhlia tai kansallista identiteettiään tullakseen Messiaan seuraajaksi. Messiaan löytäminen ei tarkoita uskonnon vaihtamista, vaan liiton täyttymyksen tunnistamista. Toora ja juhlat eivät ole inhimillisiä perinteitä, vaan Jumalan säätämiä liiton merkkejä, jotka kuuluvat juutalaiselle kutsumukselle myös Messiaan tuntemisen jälkeen.
Messias Yeshua ei poista juutalaista kutsumusta, vaan vahvistaa sen. Hän on Israelin oma Messias, jossa täyttyvät ne lupaukset, jotka Jumala antoi patriarkoille, profeetoille ja koko kansalle. Toora pysyy Jumalan ohjeena juutalaiselle elämälle, juhlat pysyvät Jumalan säätäminä aikoina ja liitto Israelin kanssa pysyy muuttumattomana.
Uskossa Messiaaseen juutalainen ei lakkaa olemasta juutalainen. Hänen identiteettinsä ei katoa, vaan saa syvemmän merkityksen. Messias ei tee tyhjäksi sitä, minkä Jumala on alusta saakka säätänyt, vaan tuo sen täyteyteen.
Tämä ymmärrys korjaa yleisen väärinkäsityksen, jonka mukaan Messias olisi vienyt juutalaiset pois omasta kutsumuksestaan uuteen uskontoon. Yeshua ei tullut perustamaan korvaavaa uskontoa, vaan avaamaan tien liiton sisällä elävään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään.