Kun Jumala kohtaa ihmisen tavallisen arjen keskellä
Monet kuvittelevat, että kutsumus löytyy suurista hengellisistä tapahtumista, vaikuttavista kokouksista tai poikkeuksellisista kokemuksista. Ajatellaan, että Jumalan täytyy puhua ukkosen äänellä tai lähettää näkyjä ja ihmeitä, jotta ihminen löytäisi paikkansa Hänen suunnitelmassaan.
Raamattu kertoo kuitenkin toisenlaisen tarinan.
Yksi koko Raamatun merkittävimmistä kutsumuksista syntyi keskellä tavallista työpäivää.
Mooses oli paimentamassa appensa Jitron lampaita Midianin erämaassa. Hän ei ollut etsimässä hengellistä kokemusta. Hän ei ollut johtamassa kansaa. Hän ei ollut profeetta eikä vapauttaja.
Hän oli kahdeksankymmentävuotias paimen.
Juuri silloin Jumala ilmestyi hänelle.
Voimme korostaa usein, että Jumalan suurimmat suunnitelmat alkavat silloin, kun ihminen oppii kulkemaan uskollisesti siellä, missä hän jo on. Ennen kuin Mooses johti Israelin kansan pois Egyptistä, hänen täytyi oppia kulkemaan yksin Jumalan kanssa erämaassa.
Palava pensas oli vasta alku.
Todellinen kutsumus syntyi kohtaamisesta.
Mikä teki palavasta pensaasta niin erityisen?
Toisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa kerrotaan, kuinka Mooses näki pensaan, joka paloi mutta ei kulunut.
Tämä yksityiskohta on niin tuttu, että sen erikoisuus saattaa jäädä huomaamatta.
Normaalisti tuli kuluttaa kaiken, mitä se koskettaa.
Puu muuttuu tuhkaksi.
Pensas häviää.
Tässä tapauksessa näin ei tapahtunut.
Pensas paloi, mutta säilyi.
Juutalainen näkökulma näkee tässä syvän hengellisen opetuksen.
Jumalan tuli eroaa kaikesta muusta tulesta.
Se ei tuhoa sitä, mitä Jumala on luonut.
Se uudistaa sen.
Tämä periaate näkyy läpi koko Raamatun.
Kun Jumala kohtaa ihmisen, Hänen tarkoituksensa ei ole murskata tai kuluttaa.
Hänen tarkoituksensa on puhdistaa, valmistaa ja lähettää.
Mooseksen elämä muuttui tuona päivänä täysin, mutta Mooses itse ei lakannut olemasta Mooses.
Jumala ei poistanut hänen persoonallisuuttaan.
Jumala antoi sille uuden tarkoituksen.
Jumalan tuli kutsuu pysähtymään
Mooses teki jotakin ratkaisevaa.
Hän pysähtyi.
Raamattu kertoo hänen sanoneen:
”Minä poikkean katsomaan tätä suurta näkyä.”
Monet ihmiset kulkevat elämänsä läpi niin kiireisinä, etteivät huomaa Jumalan kutsua.
He näkevät ehkä merkkejä.
He kokevat ehkä sisäistä levottomuutta.
He aistivat ehkä Jumalan johdatusta.
Mutta he eivät pysähdy.
Palavan pensaan kertomus opettaa, että kutsumus alkaa usein siitä hetkestä, kun ihminen lakkaa juoksemasta ja alkaa kuunnella.
Jumala ei huutanut Moosekselle ennen kuin tämä kääntyi katsomaan.
Vasta silloin ääni kuului:
”Mooses! Mooses!”
Kutsumus alkaa kuuntelemisesta.
Ensin Jumalan läsnäolo, sitten tehtävä
Nykymaailmassa ihmiset kysyvät usein:
”Mikä on minun kutsumukseni?”
Raamatun järjestys on kuitenkin toinen.
Ensin tulee Jumalan kohtaaminen.
Sitten kutsumus.
Monet haluaisivat saada tehtävän ilman suhdetta.
Jumala toimii päinvastoin.
Ennen kuin Mooses sai tehtävänsä, hän kuuli Jumalan äänen.
Ennen kuin hän sai suunnitelman, hän sai ilmestyksen.
Ennen kuin hän sai vastuun, hän sai pyhän kohtaamisen.
Koko Israelin historia rakentuu Jumalan läsnäolon ympärille. Liitto ei ole ensisijaisesti sääntöjä tai velvollisuuksia. Se on suhde elävään Jumalaan.
Sama koskee kutsumusta.
Kutsumus ei ole ensisijaisesti työtehtävä.
Se on seurausta suhteesta Jumalaan.
”Riisu sandaalisi”
Yksi kertomuksen puhuttelevimmista hetkistä tapahtuu, kun Jumala sanoo:
”Riisu sandaalisi jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.”
Miksi Jumala sanoi näin?
Kyse ei ollut vain ulkoisesta eleestä.
Sandaalien riisuminen kuvasi nöyryyttä ja kunnioitusta Jumalan edessä.
Kutsumus alkaa usein hetkestä, jolloin ihminen luopuu omasta hallinnastaan.
Mooses ei tullut Jumalan eteen neuvottelemaan.
Hän tuli kuuntelemaan.
Monet yhteisöt etsivät näkyä, strategiaa ja kasvua.
Mutta ennen kaikkea Jumala etsii nöyryyttä.
Pyhä tuli syttyy sydämessä, joka tunnustaa tarvitsevansa Jumalaa.
Jumala näkee kansansa kärsimyksen
Palavan pensaan äärellä Jumala paljastaa jotakin omasta sydämestään.
Hän sanoo:
”Minä olen nähnyt kansani ahdingon.”
Tämä on yksi Raamatun tärkeimmistä ilmoituksista.
Jumala ei ole välinpitämätön.
Hän näkee.
Hän kuulee.
Hän välittää.
Ja sitten Hän kutsuu ihmisiä osallistumaan työhönsä.
Mooseksen kutsumus ei syntynyt hänen omista unelmistaan.
Se syntyi Jumalan sydämestä.
Todellinen kutsumus toimii samalla tavalla tänään.
Se ei ala kysymyksellä:
”Mitä minä haluan tehdä?”
Se alkaa kysymyksellä:
”Mikä liikuttaa Jumalan sydäntä?”
Kutsumus löytyy yhteisöä varten
Yksi tärkeä havainto on, ettei Jumala kutsunut Moosesta hänen omaa menestystään varten.
Hän kutsui Mooseksen palvelemaan kansaa.
Tämä on merkittävä ero nykyajan yksilökeskeiseen ajatteluun.
Raamatussa kutsumus liittyy lähes aina yhteisöön.
Abraham kutsuttiin siunaamaan kansoja.
Joosef kutsuttiin pelastamaan perheensä.
Mooses kutsuttiin vapauttamaan Israel.
Daavid kutsuttiin johtamaan kansaa.
Profeetat kutsuttiin puhumaan kansalle.
Opetuslapset kutsuttiin rakentamaan yhteisöä.
Kutsumus ei siis ole ensisijaisesti itsensä toteuttamista.
Se on Jumalan antama tehtävä muiden hyväksi.
Siksi kutsumus löytyy usein yhteisön keskellä.
Monet ihmiset etsivät omaa paikkaansa, mutta todellinen kysymys kuuluu:
”Ketä Jumala haluaa minun palvelevan?”
Jumalan tuli paljastaa heikkouden mutta ei hylkää
Kun Mooses ymmärsi tehtävänsä, hänen ensimmäinen reaktionsa ei ollut innostus.
Se oli epävarmuus.
”Kuka minä olen?”
”Entä jos he eivät usko minua?”
”Minä en osaa puhua.”
Monet kutsutut ihmiset Raamatussa reagoivat samalla tavalla.
Jeremia sanoi olevansa liian nuori.
Gideon piti itseään vähäpätöisenä.
Jesaja näki oman syntisyytensä.
Mooses näki heikkoutensa.
Jumala ei kuitenkaan peruuttanut kutsua.
Hän lupasi olla mukana.
Tämä on yksi tärkeimmistä opetuksista hengelliselle yhteisölle.
Jumala ei etsi täydellisiä ihmisiä.
Hän etsii ihmisiä, jotka ovat valmiita kulkemaan Hänen kanssaan.
Kutsumus ei perustu ihmisen kykyihin.
Se perustuu Jumalan uskollisuuteen.
Miten yhteisö voi auttaa kutsumuksen löytymisessä?
Monet uskovat odottavat omaa ”palavaa pensastaan”.
Joskus Jumala toimii juuri niin.
Usein Hän käyttää myös yhteisöä.
Terve yhteisö auttaa ihmisiä:
- löytämään lahjansa
- kasvamaan uskossa
- oppimaan vastuuta
- tunnistamaan Jumalan johdatusta
- palvelemaan muita
Yhteisön tehtävä ei ole tuottaa hengellisiä tähtiä.
Sen tehtävä on auttaa jokaista löytämään oma paikkansa Jumalan suunnitelmassa.
Kun ihmiset löytävät kutsumuksensa, koko yhteisö vahvistuu.
Kun yhteisö vahvistuu, Jumalan valtakunta tulee näkyväksi.
Palava pensas on edelleen olemassa
Palavan pensaan kertomus ei ole vain historiallinen tapahtuma.
Se on kuva siitä, kuinka Jumala toimii edelleen.
Hän kohtaa ihmisiä tavallisen elämän keskellä.
Hän kutsuu pysähtymään.
Hän kutsuu kuuntelemaan.
Hän kutsuu palvelemaan.
Ja kuten Mooseksen kohdalla, Hän ei etsi täydellisiä ihmisiä.
Hän etsii sydämiä, jotka ovat valmiita vastaamaan.
Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei ole:
”Onko Jumalalla kutsumus minulle?”
Vaan:
”Olenko valmis pysähtymään ja kuuntelemaan, kun Hän kutsuu?”
Pohdittavaksi
Onko elämässäsi alueita, joissa Jumala yrittää saada huomiosi?
Oletko niin kiireinen, ettet enää pysähdy kuuntelemaan?
Onko yhteisössäsi tilaa auttaa ihmisiä löytämään kutsumuksensa?
Mooseksen elämä muuttui päivänä, jolloin hän pysähtyi katsomaan palavaa pensasta.
Sama Jumala kutsuu ihmisiä edelleen.
Kysymys kuuluu:
Kuka pysähtyy kuuntelemaan?