Miksi Shavuotin tuli ei sammunut?
Monet hengelliset kokemukset ovat voimakkaita juuri silloin, kun ne tapahtuvat.
Kokous päättyy.
Konferenssi loppuu.
Leiri jää taakse.
Ihminen palaa kotiin täynnä innostusta ja uusia ajatuksia.
Mutta viikkojen tai kuukausien kuluttua jotakin alkaa muuttua.
Arki palaa.
Kiireet lisääntyvät.
Innostus vähenee.
Tuli alkaa hiipua.
Tämä herättää tärkeän kysymyksen.
Miksi Jerusalemissa tapahtunut Shavuotin herätys ei sammunut?
Miksi tuli, joka syttyi Apostolien tekojen toisessa luvussa, jatkoi palamistaan vuosien, vuosikymmenten ja lopulta vuosisatojen ajan?
Autamme näkemään yhden ratkaisevan vastauksen.
Shavuotin jälkeen ihmiset eivät jääneet yksin.
Heistä tuli yhteisö.
Tuli ei jäänyt yksittäisiin sydämiin.
Se alkoi palaa yhteisessä elämässä.
Jumalan tarkoitus ei ollut vain sytyttää tuli
Kun luemme Apostolien tekojen toista lukua, huomiomme kiinnittyy helposti tuuleen, tuleen ja kieliin.
Ne olivat poikkeuksellisia tapahtumia.
Mutta mielenkiintoista on, että Luukas käyttää paljon enemmän tilaa kuvatakseen sitä, mitä tapahtui niiden jälkeen.
Hän kertoo:
- yhteisestä opetuksesta
- rukouksesta
- aterioista
- keskinäisestä huolenpidosta
- yhteydestä
Toisin sanoen:
ihme oli alku.
Yhteisö oli tarkoitus.
Jumalan pelastussuunnitelma ei koskaan koske vain yksittäisiä ihmisiä.
Jo Abraham kutsuttiin kansaksi.
Israel muodostettiin kansaksi.
Opetuslapset kutsuttiin yhteisöksi.
Myös Pyhän Hengen vuodatus synnytti yhteisön.
Tämä on yksi Raamatun suurista teemoista.
Jumala ei pelasta ihmisiä eristyksiin.
Hän kutsuu heidät yhteyteen.
Apostolien tekojen seurakunnan malli
Apostolien tekojen toisessa luvussa kuvataan ensimmäisen messiaanisen yhteisön elämää muutamalla yksinkertaisella mutta syvällisellä periaatteella.
He pysyivät:
- apostolien opetuksessa
- keskinäisessä yhteydessä
- leivän murtamisessa
- rukouksissa
Näistä muodostui heidän hengellisen elämänsä perusta.
Nämä eivät olleet uusia keksintöjä.
Ne heijastivat juutalaisen yhteisöelämän keskeisiä elementtejä:
- yhteistä Tooran tutkimista
- yhteisiä aterioita
- yhteistä rukousta
- keskinäistä vastuuta
Yeshua ei perustanut yhteisöä tyhjästä.
Hän uudisti ja täytti sen tarkoituksen, jonka Jumala oli alun perin antanut kansalleen.
Miksi yksinäinen tuli sammuu helposti?
Jos nuotiosta otetaan yksi hehkuva hiili ja siirretään se erilleen muista, mitä tapahtuu?
Aluksi se näyttää edelleen hehkuvan.
Mutta vähitellen se jäähtyy.
Lopulta tuli sammuu.
Sama periaate näkyy hengellisessä elämässä.
Raamattu tuntee kyllä yksinäisyyden kausia.
Mooses vietti aikaa yksin Jumalan kanssa.
Elia oli yksin vuorella.
Yeshua vetäytyi rukoilemaan.
Mutta nämä olivat väliaikaisia vaiheita.
Niitä ei ollut tarkoitettu pysyväksi elämäntavaksi.
Jumala loi ihmisen yhteyttä varten.
Ensimmäinen asia, jonka Jumala sanoi olevan ”ei hyvä”, oli ihmisen yksinäisyys.
Tämä periaate ulottuu myös hengelliseen elämään.
Yksin kasvaminen on vaikeaa.
Yksin taisteleminen on raskasta.
Yksin pysyminen palavana on haastavaa.
Yhteys antaa lämpöä, tukea ja kestävyyttä.
Liittoyhteisö ei ole kerho
Monet nykyajan ihmiset ajattelevat yhteisöä vapaaehtoisena lisänä.
Raamatussa asia nähdään toisin.
Israel ei ollut kerho.
Se oli liittokansa.
Apostolien tekojen yhteisö ei ollut harrastusryhmä.
Se oli liittoyhteisö.
Tällä on suuri merkitys.
Kerhoon kuulutaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta.
Liittoon sitoudutaan myös vaikeina aikoina.
Kerho perustuu yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin.
Liitto perustuu yhteiseen kutsuun.
Kerhoon voi tulla ja mennä.
Liitto rakentaa pysyvyyttä.
Yhteisö nähdään usein juuri liiton näkökulmasta.
Yhteys ei ole vain mukava lisä hengelliseen elämään.
Se on osa Jumalan suunnitelmaa.
Yhteys synnyttää kasvua
Monet ihmiset haluaisivat kasvaa uskossaan.
Raamatussa hengellinen kasvu tapahtuu usein yhteisön keskellä.
Miksi?
Koska yhteys paljastaa asioita, joita emme näkisi yksin.
Toiset rohkaisevat.
Toiset opettavat.
Toiset haastavat.
Toiset auttavat näkemään omat sokeat pisteemme.
Apostolien tekojen yhteisössä ihmiset eivät vain kuunnelleet opetusta.
He jakoivat elämäänsä.
He oppivat toisiltaan.
He palvelivat toisiaan.
Kasvu ei ollut yksityinen projekti.
Se oli yhteinen matka.
Yhteys suojaa eksymiseltä
Erämaavaelluksen aikana Israel kulki yhdessä.
Kun joku eksyi joukosta, hän joutui vaaraan.
Sama periaate näkyy hengellisessä elämässä.
Yksinäinen uskova joutuu helposti:
- epävarmuuden keskelle
- väärien opetusten vaikutukseen
- hengelliseen uupumukseen
- eristäytymiseen
Yhteisö toimii suojana.
Ei siksi, että ihmiset olisivat täydellisiä.
Vaan siksi, että Jumala käyttää yhteisöä johdatuksensa välineenä.
Jumalan kansa tarvitsee toisiaan.
Tämä oli totta Siinailla.
Se oli totta Jerusalemissa.
Ja se on totta edelleen.
Yhteiset ateriat eivät olleet sivuseikka
Apostolien teoissa mainitaan useita kertoja yhteiset ateriat.
Moni nykyajan lukija ohittaa tämän nopeasti.
Juutalaisessa kulttuurissa yhteinen ateria oli kuitenkin paljon enemmän kuin ruokailu.
Se oli yhteyden rakentamista.
Liiton vahvistamista.
Perheen kokemista.
Raamatun juhlat, sapatit ja ateriat olivat kaikki yhteisöllisiä tapahtumia.
Niiden tarkoituksena oli pitää kansa yhdessä.
Myös ensimmäinen messiaaninen yhteisö ymmärsi tämän.
Tuli pysyi elävänä, koska ihmiset eivät tavanneet vain kokouksissa.
He jakoivat elämänsä.
Mitä yhteisö tekee, kun tuli alkaa hiipua?
Jokainen yhteisö kohtaa joskus vaikeita aikoja.
Väsymystä.
Pettymyksiä.
Konflikteja.
Hiljaisempia kausia.
Apostolien tekojen malli antaa tähän tärkeän vastauksen.
Ratkaisuna ei ollut vetäytyminen.
Ratkaisuna oli syvempi yhteys.
Rukous lisääntyi.
Yhteinen palvelu vahvistui.
Keskinäinen huolenpito kasvoi.
Kun yksi heikkeni, toiset tukivat.
Näin yhteisö kantoi jäseniään vaikeiden aikojen läpi.
Liittoyhteisö ja tulevat sukupolvet
Yksi yhteisön tärkeimmistä tehtävistä on siirtää usko seuraaville sukupolville.
Tätä ei voida tehdä pelkästään kirjojen tai opetusten avulla.
Tarvitaan eläviä esimerkkejä.
Tarvitaan ihmisiä, joiden elämässä tuli palaa.
Tarvitaan yhteisö, jossa lapset ja nuoret näkevät uskon käytännössä.
Tämä oli yksi Israelin kansan suurimmista vahvuuksista.
Toora siirtyi sukupolvelta toiselle yhteisön kautta.
Sama periaate näkyy Apostolien teoissa.
Yhteys pitää liekin elävänä myös tulevaisuutta varten.
Tuli tarvitsee yhteyttä
Kun tarkastelemme Apostolien tekojen yhteisöä, huomaamme jotakin tärkeää.
Tuli ei pysynyt elävänä pelkästään siksi, että Pyhä Henki oli vuodatettu.
Tuli pysyi elävänä, koska ihmiset pysyivät yhdessä.
He rukoilivat yhdessä.
He oppivat yhdessä.
He söivät yhdessä.
He palvelivat yhdessä.
He elivät yhdessä.
Yhteys ei ollut herätyksen seuraus.
Se oli yksi syy siihen, että herätys jatkui.
Pohdittavaksi
Millainen paikka yhteydellä on omassa hengellisessä elämässäsi?
Rakennatko suhteita, jotka vahvistavat uskoa?
Onko yhteisösi enemmän tapahtumien järjestäjä vai hengellinen perhe?
Apostolien tekojen yhteisö muistuttaa meitä siitä, että Jumalan tuli ei ole tarkoitettu palamaan yksin.
Hiili pysyy kuumana muiden hiilien keskellä.
Samoin uskovat pysyvät vahvoina yhteydessä toisiinsa.
Ja juuri siksi yhteys pitää liekin elävänä.