Messiaaninen usko ei hylkää Tooraa, vaan elää siitä – ei ulkoisesti, vaan sydämestä käsin. Toora ei ole kumottu, vaan uudessa liitossa kirjoitettu sydämeen (Jer. 31:31–33; Hepr. 8:10). Tämä totuus on keskeinen aitojen messiaanisten yhteisöjen elämässä, joissa Tooran opetus ja sen käytännön noudattaminen muodostavat hengellisen rytmin ja juutalais-keskeisen identiteetin perustan.
Toora ei ole menneisyyttä – se on liiton elämäntapa
Jeremian profetia uudesta liitosta ei lupaa Tooran kumoamista, vaan sen sisäistämistä: “Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämeensä” (Jer. 31:33). Heprealaiskirje toistaa tämän (Hepr. 8:10) ja liittää sen Yeshuan messiaaniseen palvelutehtävään. Uusi liitto ei ole uusi laki, vaan sama Toora uudessa paikassa – sydämessä. Tämä näkökulma ohjaa messiaanisen seurakunnan arkea: Toora ei ole velvollisuus, vaan etuoikeus. Se ei ole keino ansaita pelastusta, vaan tapa elää yhteydessä Pelastajaan.
Viikoittainen Toora-lukukierros – sydämen ja yhteisön rakennuspalikka
Messiaaniset yhteisöt ympäri maailmaa tukevat perinteistä Parashat haShavua -käytäntöä, eli viikoittaista Toora-lukukierrosta. Tämä ei ole vain perinne, vaan tapa, jolla Jumalan Sana juurtuu sydämeen ja ohjaa elämää. Messiaaninen lähestymistapa lisää tähän kaksi tärkeää ulottuvuutta: ensinnäkin ymmärryksen perinteen kautta, jossa rabbiniset näkökulmat ja juutalainen konteksti syventävät Tooran merkitystä; ja toiseksi täyttymyksen Messiaassa, jossa jokainen lukujakso nähdään osana Jumalan suurta lunastussuunnitelmaa, joka saa täyttymyksensä Yeshuassa.
Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan jakso Lech Lecha (“Lähde itsesi luota”) voidaan nähdä paitsi Abrahamin kutsuna myös ennakkokuvana Messiaan ristintiestä – liikkeellelähdöstä, uskosta ja lupauksesta, joka kantaa kaikkia kansoja.
Käytännön noudattaminen – ei lainomaisesti vaan liitossa
Tooran noudattaminen ei merkitse raskasta lain taakkaa, vaan elämää liiton rytmissä. Yeshua ei tullut kumoamaan lakia (Matt. 5:17), vaan täyttämään sen – ei tekemällä siitä tarpeetonta, vaan osoittamalla sen todellisen tarkoituksen.
Sapatin vietto on olennainen osa tätä elämää. Se on levon, palvonnan ja yhteyden päivä, jolloin messiaaninen seurakunta kokoontuu iltarukouksiin, ehtoollisyhteyteen ja perheen sekä yhteisön keskinäiseen jakamiseen – ei pakosta, vaan Jumalan käskyn siunauksena.
Myös ruokasäännöt eli kashrut ovat osa Tooran elämää. Ne eivät perustu askeesiin, vaan haluun elää erottautuneesti ja kuuliaisesti. Messiaaniset uskovat suhtautuvat kashrutiin vaihtelevasti, mutta sen noudattaminen nähdään osana liiton arkea.
Tooran juhlakalenteri, Mo’edim, eli Herran määräämät juhlat, kuten Pesach, Shavuot ja Sukkot, ovat enemmän kuin historiallisia muistomerkkejä. Ne heijastavat Messiaan lunastustyön vaiheita – menneisyyden merkityksiä, nykyajan täyttymyksiä ja tulevaisuuden toivoa.
Sydämestä käsin – ei ulkoa ohjattuna
Keskeistä messiaanisessa elämässä on motiivi, josta Tooran seuraaminen nousee. Se ei perustu ulkoiseen painostukseen tai rituaaliseen velvollisuuteen, vaan sisäiseen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Tämä erottaa messiaanisen lähestymistavan sekä lainomaisesta uskonnollisuudesta että Tooran hylkäävästä kirkollisuudesta.
Messiaanisen uskon ytimessä voidaan sanoa: “Messiaan seuraaminen ilman Tooraa on juureton. Tooran seuraaminen ilman Messiasta on toivoton. Mutta kun Toora kirjoitetaan sydämeen ja Messias asuu sisimmässä, syntyy elävä liitto.”
Kutsu elävään Tooraan
Aidossa messiaanisessa seurakunnassa Toora ei ole menneisyyden laki, vaan elävä opas, joka ohjaa yhteisön sydäntä, opetusta ja arkea. Se kutsuu palaamaan niihin juuriin, jotka Jumala on istuttanut, ja elämään niistä käsin Messiaan johdatuksessa.
“Onnellinen se, joka iloitsee Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin…” (Ps. 1:2)