Monet seurakunnat kantavat nimellisesti messiaanista nimeä, mutta ovat käytännössä kristillisiä ja vieraantuneet juutalaisesta liitosta, Toorasta ja Herran juhlista. Tämä ilmiö on huolestuttava, sillä se hämärtää ymmärrystä siitä, mitä messiaaninen usko todellisuudessa merkitsee. Messiaanisen uskon perusta ei ole kirkollisissa muodoissa tai traditioissa, vaan pysyvässä liitossa, jonka Jumala teki Israelin kansan kanssa ja jonka Messias Yeshua vahvisti ja syvensi.
Israelin kansan kutsumus ja liitto Jumalan kanssa pysyvät voimassa myös Messiaan ajassa. Monet niin sanotut messiaaniset seurakunnat ovat kuitenkin käytännössä hylänneet tämän totuuden ja rakentavat kristillisten perinteiden ja teologioiden varaan, unohtaen Tooran, sapatit ja Herran juhlat. Aidosti messiaaninen usko merkitsee sitä, että ihminen juurtuu Jumalan säätämään liittoon, juhliin ja identiteettiin Messiaan kautta. Siinä ei luovuta näistä juurista kirkollisen hyväksynnän tai teologisen mukavuuden nimissä, vaan ne säilytetään ja eletään todeksi uskollisuudessa Jumalan sanaa kohtaan.
Liitto ja kutsumus pysyvät – Juutalainen identiteetti ei katoa Messiaassa
Jumalan liitto ja kutsumus Israelin kansalle ovat pysyviä ja peruuttamattomia. Tämä totuus käy selvästi ilmi Paavalin opetuksista, erityisesti Roomalaiskirjeen luvussa 11, jossa sanotaan: ”Jumalan armolahjat ja kutsu ovat peruuttamattomat.” Juutalaiselle kansalle on annettu liitto, Toora, sapatti ja Herran juhlat – ja nämä lahjat pysyvät voimassa, vaikka Messias onkin tullut. Yeshua ei kumonnut liittoa, vaan vahvisti sen ja toi sen merkityksen entistä syvempään ulottuvuuteen.
Juutalainen, joka tunnustaa Yeshuan Messiaaksi, pysyy edelleen osana Israelin kansaa sekä heidän liitossaan ja perinteissään. Messiaan tunteminen ei poista eikä vähennä sitä identiteettiä, jonka Jumala on antanut, vaan se valaisee sen todellisen merkityksen.
Messiaaninen usko ei ole käännyttämistä kristillisyyteen
Messiaan tunteminen ei tarkoita kristillisyyteen kääntymistä eikä juutalaisen identiteetin hylkäämistä. Juutalaisen ei tule luopua sapatista, Toorasta tai Herran juhlista siirtyäkseen sunnuntaikirkkojen maailmaan tai omaksuakseen kirkollisia pyhiä ja perinteitä. Jos seurakunta, joka esiintyy messiaanisena, käytännössä poistaa Tooran, juhlat ja liiton merkityksen, se ei ole aidosti messiaaninen. Se on kristillinen seurakunta, vaikka käyttäisikin messiaanista nimeä. Tällainen seurakunta harhauttaa sekä juutalaisia että pakanoita ja vääristää Jumalan suunnitelmaa, jonka ytimessä on Israelin pysyvä kutsumus.
Israelin aseman kunnioitus kuuluu messiaaniseen uskoon
Efesolaiskirjeen toinen luku opettaa, että Messias toi rauhan ja teki molemmista, juutalaisista ja pakanoista, yhden uuden ihmisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kulttuurista tai uskonnollista yhdenmukaistamista, vaan sitä, että molemmat pysyvät Jumalan asettamissa identiteeteissään – juutalainen juutalaisena, pakana pakanana – ja löytävät yhteyden Messiaan kautta. Aidosti messiaaninen yhteisö kunnioittaa Israelin asemaa, juutalaista identiteettiä, Tooraa, Herran juhlia ja sapattia. Se tunnustaa, että Israelilla on edelleen oma tehtävänsä Jumalan pelastussuunnitelmassa, eikä yritä liuottaa tätä tehtävää kristillisiin malleihin tai korvausteologiaan.
Messiaanisen tulkinnan selkeä linja
Sapatti, juhlapäivät ja Toora pysyvät merkityksellisinä myös niille juutalaisille, jotka tuntevat Messiaan. Ne eivät ole vanhentuneita tai turhia, vaan ne kuuluvat Jumalan pysyvään ilmoitukseen ja liittoon. Kun seurakunta ohjaa juutalaisia pois näistä juurista kristillisten käytäntöjen tai kirkollisten mallien nimissä, kyse ei ole aidosta messiaanisesta toiminnasta, vaan kristillisestä käännyttämisestä. Jumala ei ole antanut kenellekään lupaa häivyttää Israelin liittoa tai identiteettiä.
Messiaanisen uskon ydin ei ole tehdä juutalaisista kristittyjä, vaan juurruttaa heitä syvemmin siihen liittoon, jonka Jumala on heille antanut. Messias Yeshua on Israelin Messias – ei kristinuskon luoma uusi alku kansalle, jonka identiteetti mitätöidään. Hänessä liitto saa täyttymyksensä, ei loppuaan. Israelin kutsumus säilyy, ja aidosti messiaaninen yhteisö seisoo sekä Messiaan että Israelin rinnalla, ymmärtäen, ettei toista voi erottaa toisesta.