Temppelin vihkiminen ja Jumalan ihmeet
Hanukka, temppelin vihkimisen juhla, vie meidät aikaan, jolloin Israelin kansa joutui kohtaamaan yhden historiansa vakavimmista hengellisistä kriiseistä. Noin 160-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Seleukidien valtakunnan hallitsija Antiokhos IV Epifanes häpäisi Jerusalemin temppelin, pystytti sinne epäjumalille omistettuja alttareita ja kielsi Tooran noudattamisen. Kyse ei ollut vain poliittisesta sorrosta, vaan suorasta hyökkäyksestä Jumalan liittoa ja pyhyyttä vastaan.
Makabealaiskapina nousi vastauksena tähän pimeyteen. Pienen, mutta Jumalalle uskollisen joukon kautta Israel vapautui sortovallasta, ja temppeli puhdistettiin, korjattiin ja vihittiin uudelleen Jumalan palvelukseen vuonna 165 eKr. Tästä historiallisesta ja hengellisestä voitosta sai alkunsa Hanukka. Vaikka juhlaa ei mainita Mooseksen kirjassa säädettyjen Herran juhlien joukossa, sen merkitys Raamatun historian, hengellisen jatkuvuuden ja profeetallisen sanoman kannalta on kiistaton.
Hanukkaan liittyy perimätiedon välittämä ihme, joka on säilynyt sukupolvien muistissa. Kun temppeliä puhdistettaessa löydettiin vain yhden päivän verran puhdasta öljyä menoraa varten, tapahtui jotakin odottamatonta. Öljy paloi kahdeksan päivän ajan, juuri niin kauan kuin uuden puhtaan öljyn valmistamiseen tarvittiin. Valo ei sammunut, vaan jatkoi palamistaan vastoin luonnollisia odotuksia. Tästä syystä Hanukkaa vietetään kahdeksan päivän ajan valon juhlana, muistutuksena siitä, että Jumalan läsnäolo ei ole riippuvainen ihmisten rajallisista resursseista.
Hanukka kertoo ennen kaikkea Jumalasta, joka puhdistaa temppelinsä, palauttaa pyhyyden ja antaa valon voittaa pimeyden. Se muistuttaa siitä, että uskollisuus Jumalan käskyille kantaa hedelmää silloinkin, kun olosuhteet näyttävät toivottomilta.
Uudessa testamentissa Hanukka saa syvemmän ja messiaanisen ulottuvuuden. Johanneksen evankeliumi kertoo, että Yeshua vietti temppelin vihkimisen juhlaa Jerusalemissa keskellä talvea ja käveli temppelissä Salomon pylväskäytävässä. Juuri tässä yhteydessä Hän lausui sanat, jotka veivät juhlan merkityksen huipentumaansa: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Hanukka, juhla joka muistutti temppelin puhdistamisesta ja pyhittämisestä, muuttui hetkeksi, jossa Messias itse ilmoitti identiteettinsä ja jumalallisen tehtävänsä.
Yeshua näyttäytyy Hanukan valossa todellisena valona, joka ei koskaan sammu. Hän ei tullut vain palauttamaan kivistä rakennusta, vaan puhdistamaan hengellisen temppelin – ihmisen sydämen. Hän tuo totuuden, rauhan ja elämän sinne, missä ennen vallitsi pimeys. Hänen sanansa ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä” saavat Hanukan yhteydessä erityisen painoarvon.
Hanukan sanoma ei kuitenkaan rajoitu menneisyyteen tai edes Messiaan ensimmäiseen tulemukseen. Juhlalla on profeetallinen katse tulevaisuuteen. Raamattu puhuu ajasta, jolloin Messiaan palatessa temppeli puhdistetaan ja pyhitetään jälleen, ja Israelin kansa tunnustaa Hänet ja palaa Herran luo. Tämä tuleva kirkkaus heijastuu jo nyt hengellisellä tasolla.
Apostoli Paavali muistuttaa, että uskovat itse ovat Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu heissä. Hanukka kutsuu katsomaan sisimpään ja kysymään, millaisessa tilassa sydämen temppeli on. Onko se paikka, jossa Jumala saa asua vapaasti, vai ovatko sinne jääneet epäjumalat, maailmallisuus tai synnin varjot? Palaako sydämessä Jumalan valo vai jokin muu?
Jumalan tarkoitus on sama tänään kuin Hanukan aikaan. Hän haluaa puhdistaa, pyhittää ja ottaa omansa uudelleen käyttöönsä. Pyhän Hengen työ uskovassa jatkaa sitä, mikä temppelissä alkoi kivien ja alttareiden tasolla. Jumalan kirkkaus palaa temppeliin – ei enää ensisijaisesti rakennukseen, vaan Hänen kansansa sydämiin.
Hanukka sitoo yhteen menneisyyden, Messiaan täyttymyksen ja tulevan kirkkauden. Menneisyydessä temppeli häpäistiin, mutta Jumala toi puhdistuksen ja ihmeen. Messiaassa tämä puhdistus tuli täydelliseksi, ja Hänessä valo loistaa sammumattomana. Tulevaisuudessa Jumalan kirkkaus ilmestyy täydessä voimassaan, kun Hän asuu kansansa keskellä totuudessa ja pyhyydessä.
Hanukka rohkaisee luottamaan siihen, että pimeys ei koskaan voita valoa, että Jumala puhdistaa sen, mikä kuuluu Hänelle, ja että Yeshua on valo, joka ei sammu. Siksi kutsu kuuluu yhä: antakaamme valomme loistaa ihmisten edessä, Jumalan kirkkaudeksi.