Raamatun juhlat eivät ole vain juutalaisen kalenterin juhlapäiviä tai menneitä historiallisia muistoja. Ne muodostavat Jumalan asettaman profeetallisen aikataulun, jonka kautta Hän ilmoittaa lunastussuunnitelmansa Israelille, kansoille ja koko luomakunnalle. Heprean sana mo’ed tarkoittaa määrättyä aikaa ja sovittua kohtaamista. Tämä jo itsessään kertoo, että juhlat eivät ole ihmisten keksimiä perinteitä, vaan Jumalan itsensä määrittelemiä hetkiä, joissa Hän toimii historiassa.
Israelin palautus ei ole sattumanvarainen poliittinen prosessi. Se on liittoon sidottu tapahtumaketju, jonka vaiheet on kirjoitettu juhliin. Kun juhlia tarkastellaan tässä valossa, ne avautuvat karttana, joka johdattaa Egyptin orjuudesta Messiaan valtakuntaan ja lopulliseen ennalleen asettamiseen.
Pääsiäinen, Pesah, asettaa tälle kokonaisuudelle perustan. Egyptistä vapautuminen ei ole vain menneisyyden kertomus, vaan lunastuksen perusmalli. Kuten Israel vapautettiin orjuudesta veren ja Jumalan väkevän käden kautta, samoin profeetat puhuvat tulevasta kokoamisesta hajotuksesta, jota kutsutaan jopa toiseksi eksodukseksi. Jesajan kirjan mukaan tämä tuleva vapautus on mittakaavaltaan suurempi kuin Egyptistä lähtö. Pesah opettaa, että Israelin palautus alkaa aina Jumalan aloitteesta, ei kansan omasta voimasta.
Viikkojuhla, Shavuot, vie katseen vapautuksesta liittoon. Voimme yhdistää Shavuotin Tooran antamiseen Siinailla ja profeetallisiin lupauksiin uudesta liitosta, jossa Jumalan opetus kirjoitetaan sydämeen. Israelin palautus ei näin ollen ole vain paluuta maantieteelliselle alueelle, vaan paluuta kutsumukseen elää Jumalan tahdon mukaisesti. Profeetat Hesekiel ja Jeremia puhuvat sydämen uudistamisesta ja uudesta hengestä, ja näemme nämä tekstit erottamattomana osana Israelin hengellistä palautusta.
Syysjuhlat siirtävät katseen kohti lopun aikoja ja Israelin kansallista heräämistä. Trumpettijuhla, Yom Teruah, on herätyksen ja kokoamisen juhla. Shofarin ääni ei Raamatussa ole vain musiikillinen elementti, vaan kuninkaallinen kutsu, joka kokoaa kansan yhteen. Jesajan profetia suuresta pasuunasta liitetään usein suoraan Israelin paluuseen maan ääriä myöten. Tämä kutsu ei koske vain yksilöitä, vaan koko kansaa ja sen identiteettiä.
Sovituksen päivä, Yom Kippur, vie palautuksen kaikkein syvimmälle tasolle. Kyse ei ole vain yksilöllisestä synnintunnosta, vaan kansallisesta sovituksesta. Sakarjan profetia siitä, että Israel katsoo Häneen, jonka he ovat lävistäneet, nähdään avaimena ymmärtää Israelin hengellistä heräämistä. Myös Roomalaiskirjeen yhdestoista luku saa liittokeskeisen tulkinnan: Israelin pelastus ei tarkoita kansan syrjäyttämistä tai korvaamista, vaan Jumalan uskollisuutta omille lupauksilleen.
Lehtimajajuhla, Sukkot, avaa näkymän palautuksen täyttymykseen. Voimme kuvata Sukkotia Messiaan valtakunnan juhlana, aikana jolloin Jumala asuu kansansa keskellä ja Israel elää turvassa maassaan. Sakarjan mukaan kansat nousevat Jerusalemiin juhlimaan tätä juhlaa, mikä osoittaa, että Israelin palautus ei tapahdu kansojen kustannuksella, vaan heidän siunauksekseen. Sukkot yhdistää Israelin kohtalon koko maailman tulevaisuuteen.
Juhliin liittyvät keskeiset heprealaiset käsitteet syventävät ymmärrystä tästä kokonaisuudesta. Galut, hajaannus, ei ole lopullinen tila, vaan välivaihe. Ge’ulah, lunastus, kuvaa Jumalan aktiivista toimintaa kansansa puolesta. Juhlat toimivat siltana näiden kahden todellisuuden välillä, muistuttaen siitä, että Jumala ei ole hylännyt liittoaan Israelin kanssa.
Israelin palautus on sekä historiallinen että hengellinen prosessi. Se etenee Jumalan määräämien aikojen mukaisesti ja huipentuu Messiaan valtakuntaan, jossa Jumalan lupaukset täyttyvät Israelille ja kansoille. Juhlat eivät siis ainoastaan selitä mennyttä, vaan antavat avaimen ymmärtää nykyhetkeä ja toivoa tulevasta.