Valikko Sulje

Juhlat ja Jumalan valtakunta

Raamatun juhlia ei tule ymmärtää ensisijaisesti uskonnollisina perinteinä tai historiallisina muistojuhlina. Ne ovat Jumalan itsensä asettamia määräaikoja, mo’adim, joissa Hän kutsuu kansansa kohtaamaan Hänet tietyssä ajassa ja tietyllä tavalla. Juhlat liittävät Jumalan pelastavat teot historian kulkuun ja avaavat näkyvän ja toistuvan opetuksen Jumalan valtakunnasta.

Kolmannen Mooseksen kirjan sanat “Nämä ovat Herran juhlat, minun säätämäni määräajat” eivät ole liturginen yksityiskohta, vaan teologinen avain. Jumala ilmoittaa hallintavaltansa myös kalenterin kautta. Hänen valtakuntansa ei ole ajaton idea, vaan se astuu historiaan, etenee vaiheittain ja kulkee kohti täyttymystään.

Juutalaisessa ajattelussa Jumalan valtakunta, Malkhut Shamayim, ei ensisijaisesti tarkoita paikkaa tai tulevaa taivasta, vaan Jumalan kuninkuutta. Kyse on Hänen hallintavaltansa tunnustamisesta ja Hänen tahtonsa hyväksymisestä elämän kaikilla alueilla. Tämä ymmärrys on välttämätön, jotta juhlia voidaan lukea oikein. Juhlat eivät kerro vain siitä, mitä Jumala on tehnyt, vaan siitä, millainen Kuningas Hän on ja millaista valtakuntaa Hän rakentaa.

Kevään juhlat avaavat Jumalan valtakunnan perustan. Pesach ei ole ainoastaan kertomus Israelin vapautumisesta Egyptistä, vaan Jumalan kuninkuuden julkinen ilmestyminen sortovallan keskellä. Egyptin jumalat asetetaan tuomion alle, ja Herra paljastaa olevansa ainoa todellinen Kuningas. Vapautus edeltää kaikkea muuta. Jumalan valtakunta alkaa lunastuksella, ei käskyillä. Messiaanisessa tulkinnassa Pesach osoittaa kohti Messiaan sovitustyötä: valtakunta ei synny väkivallalla tai poliittisella vallankumouksella, vaan veren kautta, pelastuksena ja armona.

Pesachia seuraava happamattoman leivän juhla syventää tätä opetusta. Happamattomuus ei ole vain ruokasääntö, vaan hengellinen todellisuus. Jumalan valtakunta ei tarkoita ainoastaan ulkoista vapautusta Egyptistä, vaan Egyptin poistumista ihmisestä. Vanhasta elämästä irrottautuminen, puhdistautuminen ja uudenlaisen vaelluksen alku ovat osa Jumalan kuninkuuden hyväksymistä.

Esikoisten juhla nostaa katseen vielä pidemmälle. Se puhuu elämästä, sadosta ja toivosta. Voimme liittää tämän juhlan ylösnousemuksen teemaan ja muistuttaa, että Jumalan valtakunta ei pysähdy kuolemaan. Uuden liiton kirjoituksissa Messias kuvataan esikoiseksi kuolleista, mikä ei ole irrallinen vertaus, vaan syvälle Tooran juhlakalenteriin juurtunut ajatus. Jumalan valtakunta on elämän valtakunta.

Shavuotissa Jumalan valtakunnan luonne avautuu liiton kautta. Siinain tapahtumat osoittavat, että Jumalan hallintavalta ei ole mielivaltaista. Se perustuu liittoon, sanaan ja uskollisuuteen. Hengen vuodatus ei kumoa Tooraa, vaan kirjoittaa sen sydämiin. Tässä Jumalan valtakunnassa laki ja armo eivät ole vastakohtia, vaan saman liiton kaksi puolta.

Syksyn juhlat suuntaavat katseen kohti täyttymystä. Jom Teruahin shofarin ääni ei ole vain juhlan aloitus, vaan kuninkaallinen kutsu. Se herättää, kutsuu parannukseen ja muistuttaa siitä, että Kuningas on tulossa. Voimme liittää tämän juhlan Messiaan paluun odotukseen ja Jumalan valtakunnan avoimeen ilmestymiseen.

Jom Kippur tuo valtakunnan sanomaan vakavuuden. Jumalan valtakunta ei ole pelkkää lohdutusta ja iloa, vaan myös pyhyyttä ja oikeutta. Sovitus on välttämätön, jotta Jumalan hallintavalta voi toteutua kestävällä tavalla. Voimme korostaa sekä yksilöllisen että yhteisöllisen parannuksen merkitystä. Jumala ei ohita syntiä, mutta Hän tarjoaa tien puhdistukseen.

Sukkotissa Jumalan valtakunnan näkymä laajenee Israelista kansoihin. Voimme kuvata Sukkotia juhlakalenterin selkeimmin valtakunnalliseksi juhlaksi. Se puhuu ajasta, jolloin Jumala asuu kansansa keskellä ja kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvomaan Häntä. Väliaikaiset majat muistuttavat siitä, että ihmisen turva ei ole rakenteissa, vaan Jumalan läsnäolossa, Shekhinahissa. Tämä juhla piirtää kuvan Messiaan hallintakaudesta, jossa Jumalan kuninkuus tunnustetaan maailmanlaajuisesti.

Mo’ed ei tarkoita vain juhlapäivää, vaan Jumalan määräämää kohtaamisen hetkeä. Teshuva ei ole pelkkä katumus, vaan palaaminen Jumalan luo ja Hänen valtansa alle. Malkhut Shamayim kutsuu elämään niin, että Jumalan tahto saa ohjata arkea, juhlaa ja tulevaisuuden toivoa.

Lopulta juhlat muodostavat Jumalan valtakunnan opetuskalenterin. Ne opettavat menneisyyden tekojen kautta nykyistä vaellusta ja valmistavat tulevaan täyttymykseen. Juhlia viettäessämme emme ainoastaan muistele historiaa. Me elämme Jumalan aikataulussa, tunnustamme Hänen kuninkuuttaan ja harjoittelemme jo nyt sitä todellisuutta, joka kerran täyttyy kirkkaudessa.