Raamatun juhlat eivät ole vain menneitä perinnetapoja tai Israelin kansan historiaan sidottuja tapahtumia. Ne ovat Jumalan itse säätämiä profeetallisia ajankohtia, hepreaksi mo’edim, jotka paljastavat Hänen pelastussuunnitelmansa koko ihmiskuntaa varten. Näissä juhla-ajoissa Jumalan ilmoitus ei katkea menneisyyteen, vaan avautuu Messiaan kautta ja Messiaassa myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Juhlia ei ole kumottu, vaan ne täyttyvät. Ne eivät ole suljettuja vain juutalaiselle kansalle, vaan niiden sanoma avautuu koko maailmalle.
Kolmannen Mooseksen kirjan mukaan juhlat eivät ole ihmisten keksimiä perinteitä, vaan Herran omia määräaikoja. Jumala sanoo: ”Nämä ovat Herran juhla-ajat, jotka teidän tulee julistaa pyhiksi kokouksiksi – nämä ovat minun juhla-aikani.” Tämä määritelmä asettaa juhlat oikeaan yhteyteensä. Ne ovat Jumalan omia ajankohtia, kutsuja kokoontua Hänen kasvojensa eteen ja ajallisia merkkejä, jotka liittyvät pelastushistorian etenemiseen. Siksi ne eivät ole vain Israelin kansan juhlia, vaan profeetallisia majakoita, jotka osoittavat Jumalan suunnitelman suuntaa.
Raamatun kevätjuhlat ovat jo täyttyneet Messiaan ensimmäisessä tulemuksessa. Pääsiäinen kertoo moitteettomasta karitsasta, joka teurastettiin Israelin vapautukseksi. Uudessa liitossa tämä kuva täyttyy Messiaassa, joka kuoli juuri pääsiäisenä Jumalan Karitsana koko maailman puolesta. Happamattoman leivän juhla puolestaan kuvaa synnittömyyttä ja vapautumista orjuudesta. Tänä aikana Messias oli haudattuna – täysin synnitön ja turmeltumaton. Esikoissadon päivä tuo esiin ylösnousemuksen toivon: ensimmäinen lyhde annettiin Herralle kiitoksena tulevasta sadosta, ja samana päivänä Messias nousi kuolleista esikoisena, lupauksena tulevasta ylösnousemuksesta kaikille Häneen kuuluville.
Kevätjuhlat huipentuvat Shavuotiin, viikkojuhlaan, jolloin Toora annettiin Siinailla. Samana päivänä Messiaan seuraajat saivat Pyhän Hengen. Se, mikä kerran annettiin kivitauluihin kirjoitettuna, kirjoitettiin nyt sydämiin Hengen kautta. Näin kevään juhlat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka kertoo ristinkuolemasta, hautaamisesta, ylösnousemuksesta ja Hengen vuodattamisesta – kaikki Messiaan ensimmäisen tulemuksen yhteydessä.
Raamatun syysjuhlat puolestaan odottavat vielä täyttymystään. Pasuunansoiton päivä kutsuu herätykseen ja muistuttaa tulevasta tuomiosta. Se viittaa Messiaan paluuseen, jolloin pasuuna soi ja kuolleet nousevat. Sovituspäivä puhuu Israelin kansallisesta katumuksesta ja lopullisesta sovituksesta. Profeettojen mukaan tulee aika, jolloin Israel katsoo Häneen, jonka on lävistänyt, ja koko kansa saa sovituksen. Lehtimajanjuhla vie katseen vielä pidemmälle tulevaisuuteen: se muistuttaa erämaavaelluksesta ja Jumalan läsnäolosta, mutta profeetallisessa täyttymyksessään se kuvaa Messiaan hallintoa maan päällä, jolloin kansat tulevat Jerusalemiin juhlimaan Hänen kuninkuuttaan.
Syksyn juhlat piirtävät eteemme vielä täyttymättömän mutta varman tulevaisuuden. Ne puhuvat Messiaan paluusta, Israelin kansallisesta ennalleen asettamisesta ja Jumalan valtakunnan näkyvästä toteutumisesta maailmassa.
Raamatun juhlat eivät kuitenkaan ole vain juutalaisia symboleita. Ne ovat opetuksellisia ja profeetallisia välineitä myös pakanoille. Juhlat paljastavat Messiaan elämän ja työn rytmin, opettavat Herran ajoista ja kutsuvat mukaan Jumalan suureen aikatauluun. Profeetat kuvaavat tulevaisuutta, jossa kaikki liha tulee kumartamaan Herraa juhlapäivästä toiseen ja jossa kansat nousevat Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa.
Messiaan kautta juhlat saavat elävän ja ajankohtaisen merkityksen. Hän ei kumonnut juhlia, vaan täytti ne sisällöllä ja tarkoituksella. Hän kuoli pääsiäisenä Karitsana meidän edestämme, nousi ylös esikoissadon päivänä uutena elämänä, vuodatti Hengen helluntaina uuden liiton merkiksi ja palaa kerran pasuunan soidessa Kuninkaana ja Tuomarina. Siksi messiaaniset uskovat eivät elä juhlia lain pakosta, vaan liiton ilosta. Juhlat ovat Jumalan armoa, historiaa ja tulevaisuutta yhdessä.
Raamatun juhlat ovat profeetallisia merkkipaaluja, jotka ilmentävät Jumalan suurta lunastussuunnitelmaa Messiaan kautta. Ne eivät ole päättyneitä, vaan eläviä ja täyttyviä. Niiden ymmärtäminen auttaa sekä juutalaisia että pakanoita näkemään Jumalan ilmoituksen syvyyden ja Messiaan työn kokonaisuuden. Kuten Toorassa sanotaan: ”Nämä ovat Herran juhla-ajat… iankaikkinen säädös sukupolvesta sukupolveen.”