Minkä arvoinen Jumalan lupaus on meille silloin, kun odottaminen väsyttää tai oma tahto vaatii nopeaa ratkaisua? Parshat Toldot, Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvun kaksikymmentäviisi jakeesta yhdeksäntoista luvun kaksikymmentäkahdeksan jakeeseen yhdeksän, tuo tämän kysymyksen keskelle perheen elämää.
Toldot tarkoittaa sukupolvia tai sukuhistoriaa. Avrahamin jälkeen kertomus jatkuu Iisakissa ja Rivkassa. Jumalan lupaukset kulkevat eteenpäin, mutta perheen arkeen kuuluvat myös odotus, pelko ja ristiriidat.
Iisak rukoilee vaimonsa puolesta, koska tämä ei saa lasta. Kun Rivka tulee raskaaksi ja lapset kamppailevat hänen kohdussaan, hän kysyy asiaa Adonailta. Molemmat kääntyvät hädässään Jumalan puoleen.
Tämä rohkaisee meitä tuomaan rukoukseen myös kodin vaikeat asiat. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ennen kuin voi rukoilla. Jumalan eteen saa tulla keskeneräisenä ja kysyvänä.
Adonai kertoo Rivkalle kahdesta kansasta ja siitä, että vanhempi palvelee nuorempaa. Lupauksen jatkuminen ei määräydy vain syntymäjärjestyksen mukaan. Jumala toimii oman tarkoituksensa mukaisesti.
Pojat kasvavat erilaisiksi. Esav on taitava metsästäjä, Jaakob viihtyy teltoilla. Vanhempien suosikit jakautuvat: Iisak rakastaa erityisesti Esavia, Rivka Jaakobia.
Erilaisuus ei itsessään riko perhettä. Suosiminen sen sijaan voi ruokkia kilpailua ja epäluottamusta. Lapsen pitäisi saada tietää olevansa rakastettu ilman jatkuvaa vertailua. Myös seurakunnassa tarvitsemme toistemme erilaisia lahjoja ja kutsumuksia.
Eräänä päivänä Esav palaa väsyneenä ja myy esikoisuutensa Jaakobille ruoasta. Hetken tarve painaa hänen silmissään enemmän kuin hänelle kuuluva tulevaisuuden vastuu. Toora toteaa hänen halveksineen esikoisuuttaan.
Heprealaiskirjeen kahdestoista luku nostaa Esavin varoittavaksi esimerkiksi. Meitäkin kutsutaan arvostamaan sitä, minkä Jumala on antanut. Väsymys, mieliteko tai loukkaantuminen voi kaventaa näkökenttämme tähän hetkeen.
Silloin on hyvä pysähtyä. Olenko luopumassa jostakin arvokkaasta saadakseni nopean helpotuksen? Rukous, lepo ja luotettavan ihmisen neuvo voivat auttaa näkemään valinnan seuraukset.
Iisakin elämässä usko joutuu koetukselle nälänhädän ja vastustuksen keskellä. Adonai vahvistaa hänelle Avrahamille antamansa lupauksen maasta ja jälkeläisistä. Jumala lupaa olla hänen kanssaan.
Lupaus ei kuitenkaan poista kaikkia ristiriitoja. Iisakin palvelijat kaivavat kaivoja, joista syntyy kiistaa. Iisak siirtyy eteenpäin, kunnes löytyy paikka, jossa vedestä ei riidellä. Hän tunnustaa Adonain antaneen heille tilaa.
Tässä on viisautta myös meille. Jokaiseen riitaan ei tarvitse jäädä. Rauhan tavoittelu voi vaatia kärsivällisyyttä ja uuden tien etsimistä. Samalla saamme luottaa siihen, ettei tulevaisuutemme ole kokonaan muiden ihmisten käsissä.
Lukujakson kipein vaihe liittyy siunaukseen. Rivka neuvoo Jaakobia esiintymään Esavina, ja Jaakob pettää sokean isänsä. Hän saa siunauksen, mutta perhe ajautuu syvään kriisiin.
Jumalan Jaakobia koskeva lupaus ei tee petoksesta oikeaa. Raamattu näyttää avoimesti, kuinka valitunkin ihmisen toiminta voi satuttaa muita. Jumalan tarkoitusta ei tarvitse yrittää toteuttaa valheella.
Tämä koskee myös hengellistä elämäämme. Hyvä päämäärä ei vapauta meitä rehellisyydestä. Yeshuan seuraajina meidät on kutsuttu puhumaan totta ja rakastamaan lähimmäistä myös silloin, kun pelkäämme menettävämme jotakin.
Jaakob joutuu lähtemään kodistaan. Hänen kasvunsa on vasta alussa. Silti Adonai jatkaa työtään hänen elämässään.
Toldot kutsuu arvostamaan Jumalan lupausta enemmän kuin hetken hyötyä. Rukoile vaikeuksien keskellä, rakenna rauhaa ja vaella totuudessa. Saat luottaa siihen, että Adonain uskollisuus kantaa sukupolvesta toiseen myös keskeneräisten ihmisten elämässä.