Valikko Sulje

Parshat Vajera – Jumala näkee, kuulee ja pitää lupauksensa

Miten odotamme Jumalan lupausten täyttymistä? Entä miten kohtelemme ihmistä, joka tarvitsee apuamme? Parshat Vajera, Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut kahdeksantoista–kaksikymmentäkaksi, yhdistää nämä kysymykset. Usko Jumalaan saa näkyä sekä luottamuksena hänen lupauksiinsa että huolenpitona lähimmäisestä.

Vajera tarkoittaa ”hän ilmestyi”. Adonai ilmestyy Avrahamille Mamren tammistossa. Avraham näkee kolme vierasta ja kiirehtii tarjoamaan heille vettä, lepoa ja ruokaa. Hän ottaa tulijat vastaan ja palvelee heitä. Vierailun aikana vahvistetaan lupaus: Saara saa pojan. 

Vieraanvaraisuus kuuluu uskon käytännölliseen puoleen. Me emme aina tiedä, mitä toinen kantaa mukanaan tai kuinka merkittäväksi kohtaaminen muodostuu. Ystävällinen vastaanotto, kuunteleminen ja yhteinen ateria voivat avata tilan, jossa ihminen kokee olevansa arvokas.

Saara kuulee lupauksen ja nauraa mielessään. Hän ja Avraham ovat vanhoja. Pitkä odotus on tehnyt toivomisesta vaikeaa.

Adonain kysymys tavoittaa hänet: onko mikään liian vaikeaa Adonaille?

Kysymys kutsuu katsomaan Jumalan mahdollisuuksiin. Hänen uskollisuutensa ulottuu pidemmälle kuin meidän voimamme. Samalla saamme muistaa, että luottamus kohdistuu siihen, mitä Jumala on luvannut. Jokainen oma toiveemme ei ole hänen antamansa lupaus.

Avrahamin kutsumukseen kuuluu myös oikeuden ja vanhurskauden opettaminen hänen perheelleen. Jumalan tunteminen vaikuttaa siihen, millaisia arvoja välitämme eteenpäin ja miten käytämme meille annettua vastuuta.

Tämä tulee näkyviin, kun Avraham rukoilee Sodoman puolesta. Hän vetoaa koko maan Tuomarin oikeudenmukaisuuteen ja pyytää kaupunkia säästymään siellä mahdollisesti olevien vanhurskaiden tähden.

Avrahamin rukous haastaa meitä. Kun näemme pahuutta, muistammeko rukoilla ihmisten puolesta? Esirukoilija voi tunnistaa synnin vakavuuden ja silti pyytää armoa. Hän jättää tuomion Jumalalle ja kantaa lähimmäisensä tämän eteen.

Sodoman tapahtumat paljastavat yhteisön, jossa vieraat joutuvat väkivallan uhreiksi. Kertomus pysäyttää kysymään, ovatko heikot turvassa meidän keskellämme. Jumalan oikeudenmukaisuus koskee myös sitä, miten kohtelemme ihmistä, jolla ei ole valtaa puolustaa itseään.

Lopulta Saara synnyttää Iisakin Jumalan ilmoittamana aikana. Epäuskoisen naurun tilalle tulee ilo. Lupauksen täyttyminen todistaa Adonain uskollisuudesta.

Perheen elämässä on silti myös tuskaa. Hagar ja Ismael lähtevät pois, ja erämaassa heidän vetensä loppuu. Hagar itkee, mutta Jumala kuulee pojan äänen ja avaa Hagarin silmät näkemään vesikaivon.

Liitto jatkuu Iisakin kautta, ja Jumala huolehtii myös Ismaelista. Tämä kutsuu meitä avaraan myötätuntoon. Jumalan suunnitelman tunteminen velvoittaa huomaamaan kärsivän ihmisen. Kenen hätä jää meiltä kuulematta? Kuka tarvitsee tänään käytännöllistä apua?

Lukujakso huipentuu Iisakin sitomiseen, jota juutalaisessa perinteessä kutsutaan nimellä akeda. Jumala koettelee Avrahamia ja käskee häntä viemään rakkaan poikansa uhrattavaksi. Kertomuksen jännite on syvä: juuri tämän pojan kautta lupauksen tuli jatkua.

Avraham lähtee matkaan. Ratkaisevalla hetkellä Adonain enkeli pysäyttää hänet, ja Iisakin sijasta uhrataan oinas. Jumala itse antaa uhrin. Kertomusta ei tule käyttää oikeuttamaan väkivaltaa: Iisak säästetään.

Heprealaiskirjeen yhdestoista luku avaa Avrahamin luottamusta. Hän uskoi Jumalan kykenevän herättämään kuolleistakin. Messiaanisessa lukutavassa rakas poika ja Jumalan antama uhri suuntaavat katseen myös Yeshuaan ja hänen vapaaehtoiseen itsensä antamiseensa meidän puolestamme.

Vajera kutsuu luottamaan Adonaihin ja toimimaan hänen luonteensa mukaisesti. Avaa ovesi vieraalle, rukoile toisten puolesta ja kuule kärsivän ääni. Kun odotus pitkittyy, pidä kiinni Jumalan sanasta. Hän näkee sinut, kuulee rukouksesi ja pysyy uskollisena lupauksilleen.