Ensimmäisessä osassa tarkastelimme sitä, kuinka Jumala loi ihmiset erilaisiksi ja kuinka todellinen echad ei tarkoita samanlaisuutta vaan Jumalan synnyttämää yhteyttä. Samalla herää kuitenkin luonnollinen kysymys. Jos erilaisuus kuuluu Jumalan suunnitelmaan, miksi uskovien keskuudessa syntyy niin paljon ristiriitoja? Miksi samat Raamatun tekstit näyttävät johtavan erilaisiin tulkintoihin? Miksi yhteys joskus rikkoutuu, vaikka kaikki väittävät seuraavansa samaa Messiasta? Nämä eivät ole uusia kysymyksiä. Ne olivat olemassa jo apostolien aikana, eikä Raamattu peittele niitä. Päinvastoin, juuri niiden kautta Jumala opettaa meille, millainen ero on siunatulla erilaisuudella ja hengellisellä hajaannuksella.
Erilaisuus ei ole sama asia kuin hajaannus
Raamatussa on kaksi asiaa, jotka helposti sekoitetaan toisiinsa. Ensimmäinen on erilaisuus. Toinen on hajaannus. Erilaisuus kuuluu Jumalan luomistyöhön. Hajaannus taas on syntiinlankeemuksen seurausta. Kun Jumala loi maailman, siinä oli valtava määrä erilaisuutta. Oli vuoria ja laaksoja, jokia ja aavikoita, päivän kirkkaus ja yön hiljaisuus. Jokainen kasvi ja eläin oli omanlaisensa. Silti koko luomakunta eli täydellisessä sopusoinnussa Luojansa kanssa. Synti ei tuonut maailmaan erilaisuutta. Se toi maailmaan vihollisuuden. Ensimmäinen veljessurma, Kainin ja Aabelin kertomus, ei johtunut siitä, että veljekset olivat erilaisia. Se johtui sydämen kapinasta Jumalaa vastaan. Sama periaate näkyy edelleen. Erilaisuus ei hajota Jumalan kansaa. Synti hajottaa.
Babel vai Siinai?
Raamattu esittää kaksi hyvin erilaista kuvaa ihmiskunnan yhteydestä. Ensimmäinen on Babel. Toinen on Siinai. Babelissa ihmiset halusivat rakentaa yhteyttä ilman Jumalaa. Heillä oli yksi kieli, yksi tavoite ja yksi suunnitelma. Ulkoisesti kaikki näyttivät olevan yhtä. Silti heidän yhteytensä perustui ylpeyteen. Jumala hajotti sen. Siinailla taas Israel kokoontui Jumalan eteen. Sukukunnat olivat erilaisia. Perheet olivat erilaisia. Ihmiset olivat erilaisia. Mutta heitä yhdisti yksi asia. He halusivat kuulla Jumalan ääntä. Todellinen yhteys ei siis synny siitä, että ihmiset ovat samanlaisia. Se syntyy siitä, että Jumala on keskellä.
Apostolit eivät olleet aina samaa mieltä
Moni yllättyy huomatessaan, kuinka avoimesti Raamattu kertoo myös johtajien välisistä erimielisyyksistä. Paavali nuhteli Pietaria Antiokiassa. Paavali ja Barnabas erosivat toisistaan Markus-kysymyksen vuoksi. Jerusalemissa käytiin pitkä keskustelu siitä, miten pakanoista tulleisiin uskoviin tuli suhtautua. Nämä tapahtumat osoittavat, ettei ensimmäinen uskovien yhteisö ollut täydellinen. Silti yksi asia erotti heidät monista myöhemmistä riidoista. He eivät rakentaneet omia leirejään. He etsivät yhdessä Jumalan tahtoa. Heidän tavoitteensa ei ollut voittaa väittelyä. Heidän tavoitteensa oli löytää totuus.
Apostolien kokous antaa mallin
Apostolien tekojen 15. luku on ehkä tärkein esimerkki siitä, miten hengellisiä erimielisyyksiä tulisi käsitellä. Kysymys oli erittäin vakava. Täytyikö kansoista tulleiden uskovien ensin tulla juutalaisiksi voidakseen kuulua Jumalan kansaan? Kyse ei ollut pienestä yksityiskohdasta. Kyse oli koko evankeliumin ymmärtämisestä. Huomionarvoista on se, ettei päätöstä tehty tunteiden perusteella. Siellä ei kysytty: ”Miltä sinusta tuntuu?” Vaan kysyttiin: ”Mitä Jumala on tehnyt?” ”Mitä Kirjoitukset sanovat?” Pietari kertoi kokemuksestaan Korneliuksen kodissa. Paavali ja Barnabas kertoivat, mitä Jumala oli tehnyt kansojen keskuudessa. Lopuksi Jaakob osoitti, että kaikki tämä oli sopusoinnussa profeetta Aamoksen kirjoitusten kanssa. Kokemus sai vahvistuksen Sanasta. Ei päinvastoin. Tämä on edelleen yksi tärkeimmistä raamatullisista periaatteista.
Jokainen ilmoitus tarvitsee Sanan koetuksen
Moni vilpitön uskova kokee Jumalan johdatusta, näkyjä tai voimakkaita hengellisiä kokemuksia. Raamattu ei kiellä tällaisten kokemusten mahdollisuutta. Mutta se opettaa, ettei yksikään kokemus ole erehtymätön. Jokainen kokemus tulee koetella Jumalan Sanalla. Tämä suojaa sekä ylpeydeltä että eksytykseltä. Kun ihminen sanoo: ”Herra näytti minulle”, oikea vastaus ei ole automaattinen hyväksyntä eikä myöskään automaattinen epäily. Oikea kysymys on: Onko tämä sopusoinnussa Kirjoitusten kanssa? Jumala ei koskaan johda vastoin omaa Sanaansa.
Yhteys ilman totuutta ei ole raamatullista
Nykyään puhutaan paljon näkyvästä ykseydestä. Raamattu kuitenkin opettaa, että todellinen yhteys rakentuu aina totuuden perustalle. Yeshua rukoili opetuslastensa puolesta: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Vasta tämän jälkeen Hän rukoili heidän ykseyttään. Järjestys on tärkeä. Ensin totuus. Sitten yhteys. Jos järjestys käännetään toisin päin, syntyy helposti ulkoinen yhtenäisyys, jonka ylläpitämiseksi totuudesta joudutaan tinkimään. Se ei ole raamatullista echadia.
Nöyryys on todellisen yhteyden perusta
Yksi suurimmista syistä ristiriitoihin ei ole erilainen näkemys. Se on ylpeys. Raamattu osoittaa, että nöyrä ihminen pystyy keskustelemaan, kuuntelemaan ja tutkimaan kirjoituksia yhdessä muiden kanssa. Ylpeä ihminen puolustaa ennen kaikkea omaa asemaansa. Messiaan seuraajan tärkein kysymys ei ole: ”Olenko minä oikeassa?” Vaan: ”Mitä Jumalan Sana todella opettaa?” Kun tämä asenne säilyy, erilaiset ihmiset voivat kasvaa yhdessä.
Kohti kypsää yhteyttä
Ehkä hengellinen kypsyys näkyy juuri siinä, että opimme erottamaan toisistaan erilaisuuden ja hajaannuksen. Kaikki erilaisuus ei ole uhka. Kaikki yksimielisyys ei myöskään ole Jumalasta. Todellinen echad syntyy silloin, kun erilaiset ihmiset kokoontuvat saman Herran eteen, tutkivat nöyrästi Hänen Sanaansa ja antavat Pyhän Hengen muovata sydäntään. Silloin keskustelu ei ole kilpailua siitä, kuka voittaa. Se muuttuu yhteiseksi matkaksi kohti suurempaa ymmärrystä. Ja juuri siihen Jumala kutsuu omaa kansaansa – ei yhdenmukaisuuteen, vaan totuudessa kasvavaan yhteyteen, joka valmistaa tietä sille päivälle, jolloin Messias hallitsee Siionista ja koko maa täyttyy Herran tuntemisesta niin kuin vedet peittävät meren.