Aluksi kannattaa pysähtyä yhden perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle: Miksi Jumala loi ihmiset niin erilaisiksi? Jos katsomme ympärillemme, huomaamme nopeasti, että persoonallisuudet, lahjat, ajattelutavat ja elämänpolut poikkeavat suuresti toisistaan. Toiselle luontevaa on hiljainen pohdinta, toiselle rohkea toiminta. Yksi rakentaa siltoja ihmisten välille, toinen puolustaa tinkimättä totuutta. Usein juuri nämä erot synnyttävät sekä rikkautta että jännitteitä.

Raamattu ei kuitenkaan kuvaa erilaisuutta ongelmana, joka pitäisi ratkaista. Päinvastoin, se osoittaa, että Jumala itse loi sen. Samalla Raamattu ilmoittaa, että Hänen päämääränsä on johtaa kaikki omansa todelliseen echadiin – ykseyteen, joka ei perustu samanlaisuuteen vaan yhteiseen suhteeseen Häneen. Tämä on yksi koko Raamatun suurista punaisista langoista.

Jumalan luomistyössä ei ole sattumaa

Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:26–27). Usein keskitymme siihen, että jokainen ihminen on arvokas, mutta samalla unohtuu toinen tärkeä näkökulma: Jumala ei luonut kahta täysin samanlaista ihmistä. Jo luomakunta itsessään julistaa tätä periaatetta. Ei ole kahta täysin samanlaista puuta, lumihiutaletta tai sormenjälkeä. Sama Luoja, joka rakastaa järjestystä, rakastaa myös monimuotoisuutta. Hänen luomistyönsä ei ole yksitoikkoista vaan täynnä rikkautta. Tämä kertoo jotakin myös Jumalan omasta olemuksesta. Hän ei tarvitse yhdenmukaisuutta osoittaakseen suuruutensa. Päinvastoin, Hänen viisautensa näkyy siinä, että lukemattomat erilaiset osat muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Israel opettaa erilaisuuden tarkoituksen

Tämä periaate tulee erityisen selvästi esiin Israelin kansassa. Israelin kahdellatoista sukukunnalla oli yhteinen liitto, yhteinen Jumala ja yhteinen kutsumus. Silti jokaisella sukukunnalla oli oma tehtävänsä. Leevin tehtävänä oli palvella pyhäkössä. Juudan tehtäväksi tuli kuninkaallinen johtajuus. Sebulon liittyi kaupankäyntiin. Isaskar tunnettiin ymmärryksestään aikojen merkeistä. Benjamin oli pieni mutta rohkea. Yksikään sukukunta ei voinut sanoa toiselle: ”En tarvitse sinua.” Samoin yksikään ei yrittänyt muuttua toiseksi. Jumalan kansan voima ei syntynyt siitä, että kaikki tekivät samaa, vaan siitä, että jokainen oli uskollinen omalle kutsumukselleen. Tämä on tärkeä opetus myös Messiaan seuraajille.

Echad ei tarkoita samanlaisuutta

Heprean sana echad on yksi Raamatun syvällisimmistä käsitteistä. Kun Israel lausuu päivittäin Sheman: ”Kuule, Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4) sana ”yksi” on juuri echad. Samaa sanaa käytetään myös, kun mies ja nainen tulevat ”yhdeksi lihaksi”. He eivät lakkaa olemasta kaksi erillistä persoonaa, vaan muodostavat uuden yhteyden. Samalla tavalla Israel on yksi kansa, vaikka siihen kuuluu kaksitoista sukukuntaa. Tabernaakkeli oli yksi pyhäkkö, vaikka se koostui lukuisista osista. Raamatun ykseys ei siis tarkoita yhdenmukaisuutta. Se tarkoittaa, että erilaiset osat liittyvät yhteen Jumalan tahdon ympärille. Tämä ero on ratkaisevan tärkeä. Maailma pyrkii usein rakentamaan yhtenäisyyttä poistamalla erilaisuuden. Jumala rakentaa yhteyttä säilyttämällä erilaisuuden mutta yhdistämällä sydämet.

Messias ei poista identiteettiä

Efesolaiskirjeen toinen luku kuuluu Raamatun merkittävimpiin opetuksiin tästä aiheesta. Paavali kirjoittaa, että Messias purki väliseinän, joka erotti juutalaiset ja kansoista tulleet toisistaan. Usein tätä kohtaa on tulkittu niin, että kaikki erot katoavat. Paavali ei kuitenkaan sano näin. Hän ei opeta, että juutalaiset lakkaisivat olemasta juutalaisia tai että kansoista tulevien pitäisi muuttua juutalaisiksi. Sen sijaan hän kirjoittaa, että vihollisuus poistuu. Identiteetti säilyy. Vihamielisyys katoaa. Tästä syntyy ”yksi uusi ihminen”. Yhteys ei siis synny identiteettien hävittämisestä vaan sovituksesta. Tämä sama periaate toimii myös paikallisessa uskovien yhteydessä. Persoonallisuudet eivät katoa. Luonteet eivät katoa. Mutta rakkaus alkaa hallita niitä.

Jumala käyttää erilaisia ihmisiä

Kun tarkastelemme Raamatun henkilöitä, huomaamme nopeasti, ettei Jumala etsinyt samanlaisia ihmisiä. Mooses oli harkitseva ja nöyrä johtaja. Joosua oli rohkea sotilas. Daavid oli runoilija, paimen ja kuningas. Elia oli tulinen profeetta. Jeremia oli herkkä ja itkevä sananjulistaja. Pietari puhui nopeasti. Johannes kirjoitti rakkaudesta. Paavali rakensi opetuksensa järjestelmällisesti. Heidän persoonallisuutensa eivät olleet este Jumalan työlle. Ne olivat välineitä Jumalan kädessä. Pyhä Henki ei pyyhi pois ihmisen persoonallisuutta. Hän pyhittää sen. Sama rohkeus, joka ennen johti ylpeyteen, voi muuttua rohkeudeksi puolustaa totuutta. Sama herkkyys, joka ennen aiheutti pelkoa, voi muuttua myötätunnoksi. Jumala ei tee kaikista samanlaisia. Hän tekee jokaisesta enemmän sellaisen, joksi Hän alun perin tarkoitti.

Miksi väärinymmärryksiä syntyy?

Jos Jumala tahtoo yhteyttä, miksi uskovien keskuudessa syntyy niin paljon ristiriitoja? Raamattu ei peittele tätä todellisuutta. Jo apostolien aikana esiintyi erimielisyyksiä. Apostolien tekojen 15. luvussa käytiin pitkä keskustelu siitä, miten kansoista tulleisiin uskoviin tuli suhtautua. Ratkaisua ei etsitty enemmistöäänestyksellä eikä tunteiden perusteella. He palasivat kirjoituksiin. He kuuntelivat, mitä Jumala oli tehnyt. He etsivät Pyhän Hengen johdatusta. Tämä on edelleen Jumalan malli. Yhteys ei rakennu sen varaan, että kaikki ajattelevat samalla tavalla kaikista yksityiskohdista. Se rakentuu yhteisen uskollisuuden varaan Jumalan Sanalle.

Täydellinen rakkaus odottaa vielä edessä

Vaikka Jumala tekee jo nyt työtään meissä, emme ole vielä perillä. Jokainen meistä katsoo maailmaa omien kokemustensa, ilojensa ja haavojensa kautta. Siksi väärinymmärryksiä syntyy. Mutta Raamattu päättyy suureen lupaukseen. Uudessa Jerusalemissa Jumala asuu kansansa keskellä. Synti ei enää vääristä ihmissuhteita. Kuolemaa ei enää ole. Kyyneleet pyyhitään pois. Silloin echad toteutuu täydellisesti. Ei siksi, että persoonallisuutemme katoaisivat, vaan siksi, että kaikki syntiin liittyvä itsekkyys on poissa. Jäljelle jää vain puhdas rakkaus.

Erilaisuus on Jumalan lahja

Ehkä suurimpia hengellisen kasvun merkkejä on se, että opimme näkemään toistemme erilaisuuden Jumalan lahjana emmekä uhkana. Jumalan valtakunta ei rakennu samanlaisista ihmisistä, vaan ihmisistä, jotka ovat valmiita alistumaan saman Kuninkaan alle. Juuri siinä on echadin salaisuus. Todellinen ykseys ei synny, kun kaikki puhuvat samalla tavalla, ajattelevat samalla tavalla tai toimivat samalla tavalla. Se syntyy, kun erilaiset ihmiset rakastavat samaa Jumalaa, seuraavat samaa Messiasta ja antavat Pyhän Hengen muovata sydäntään. Siinä yhteydessä erilaisuus ei enää hajota, vaan rikastuttaa. Ja juuri sellainen yhteys on esimakua siitä päivästä, jolloin Messias hallitsee Siionista, kaikki kansat kokoontuvat Hänen eteensä ja koko luomakunta elää viimein siinä täydellisessä echadissa, jonka Jumala tarkoitti jo luomisessa.