Ei uusi uskonto, vaan liittojen täyttymys – Yeshua juutalaisen toivon keskellä
Kun juutalaiset uskovat Yeshuaan (Jeesukseen) Messiaana, herää usein kysymys: ovatko he silloin luopuneet juutalaisuudestaan? Tämä kysymys nousee sekä juutalaisissa että kristillisissä piireissä, ja siihen liitetään usein oletus uskonnonvaihdosta. Vastaus on kuitenkin selkeä ja yksiselitteinen: ei ole.
Usko Yeshuaan ei merkitse luopumista juutalaisuudesta, vaan paluuta sen ytimeen. Se on sitoutumista siihen samaan kertomukseen, jonka Toora, profeetat ja kirjoitukset alusta asti välittävät. Juutalainen usko on aina ollut messiaaninen usko – odotus siitä, että Jumala täyttää liittonsa ja tuo lunastuksen Israelin kautta. Yeshua ei aloita uutta uskontoa, vaan hän on se, jossa liitot saavuttavat huipentumansa.
Raamattua ei tule ymmärtää kahtena toisistaan irrotettuna uskonnollisena järjestelmänä, joissa niin sanottu ”Vanha” ja ”Uusi” testamentti edustaisivat eri jumalakäsityksiä tai vastakkaisia teologioita. Kyse on yhdestä ja samasta liiton kertomuksesta, joka etenee historian kuluessa vaiheittain. Jumalan kutsu Abrahamille, Tooran antaminen Siinailla, Daavidille annettu lupaus ikuisesta kuninkuudesta sekä Jeremian julistama Uusi liitto muodostavat jatkumon, eivät ristiriitaa. Yeshua seisoo tämän jatkumon keskellä, ei sen ulkopuolella.
Hän itse torjuu ajatuksen Tooran tai profeettojen kumoamisesta ja asettaa tehtävänsä nimenomaan niiden täyttämiseen. Jeremian profetoima Uusi liitto ei ole kirkollinen keksintö tai myöhempi teologinen innovaatio, vaan Jumalan oma lupaus Israelille. Siinä ei luvata lain poistamista, vaan sen kirjoittamista sydämeen. Tämä lupaus koskee ensisijaisesti Israelia, mutta sen siunaukset ulottuvat myös muihin kansoihin, jotka liitetään osaksi samaa pelastussuunnitelmaa.
Yeshuaa ei myöskään voi ymmärtää irrottamalla häntä juutalaisesta kontekstista. Hän ei ollut abstrakti hengellinen opettaja tai yleismaailmallisen uskonnon perustaja, vaan juutalainen Messias, joka eli Tooran mukaan, opetti synagogissa ja vietti Jumalan säätämiä juhlia. Hänen sanomansa ja toimintansa nousevat Israelin profeetallisesta perinteestä. Jesajan, Sakarjan ja Danielin kirjat kuvaavat Messiaan, joka kärsii mutta myös hallitsee – palvelijan, joka kantaa kansansa synnin ja kuninkaan, jonka valtakunta on vanhurskas ja pysyvä. Jesajan viidestoista luku ei ole irrallinen teologinen ajatus, vaan osa Israelin omaa messiaanista odotusta.
Varhaisen seurakunnan todellisuus vahvistaa tämän näkökulman. Apostolien tekojen ja Uuden liiton kirjoitusten mukaan ensimmäiset Yeshuan seuraajat olivat juutalaisia, jotka elivät edelleen juutalaista elämää. He rukoilivat temppelissä, viettivät juhlia ja noudattivat Tooraa. He eivät kokeneet vaihtaneensa uskontoa, vaan nähneensä lupauksen täyttymyksen. Messiaan tulo ei merkinnyt Israelin kutsumuksen päättymistä, vaan sen vahvistumista.
Vasta myöhemmin, kun ei-juutalaisten osuus kasvoi ja yhteys juutalaiseen perintöön alkoi katketa, muotoutui kristinusko erilliseksi uskonnoksi. Tämä historiallinen kehitys ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että messiaaninen usko syntyi juutalaisuuden sisältä ja sen ytimeen.
Uusi liitto ymmärretään usein virheellisesti Tooran vastakohtana, vaikka Jeremian profetia sanoo päinvastaista. Jumalan laki ei katoa, vaan se siirtyy sydämeen. Ulkoinen velvollisuus muuttuu sisäiseksi haluksi, ja Jumalan tahto ohjaa elämää Hengen kautta. Yeshua tekee tämän mahdolliseksi, ei kumoamalla Tooraa, vaan täyttämällä sen tarkoituksen. Näin Abrahamille annettu lupaus kansojen siunauksesta, Mooseksen kautta annettu Toora, Daavidille luvattu kuninkuus ja Uuden liiton sydämen uudistus liittyvät toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Messiaaninen usko ei hävitä juutalaista identiteettiä, vaan syventää sitä. Juutalaiset pysyvät liiton kansana, Jumalan lupaukset ovat yhä voimassa ja kutsumus säilyy. Yeshua ei kutsu juutalaisia luopumaan omasta perinnöstään, vaan elämään sitä täydessä valossa. Ajatus siitä, että Yeshua olisi juutalaisuuden loppu, kääntyy näin päälaelleen: hän on sen täyttymys.
Tämä kutsumus ei kuitenkaan rajoitu vain Israeliin. Paavali kuvaa, kuinka muut kansat oksastetaan Israelin öljypuuhun. Kyse ei ole Israelin korvaamisesta, vaan siihen liittymisestä. Ei-juutalaisia ei kutsuta muodostamaan omaa irrallista uskonnollista järjestelmää, vaan elämään uskollisuudessa Messiaalle ja kunnioittamaan Jumalan liittojen järjestystä. Heidän ei tarvitse muuttua juutalaisiksi, mutta heidän tulee ymmärtää, että juutalainen kansa kantaa edelleen liittojen historiallista ja hengellistä vastuuta.
Raamatun kertomus huipentuu Messiaaseen, joka on juutalainen, Tooraa kunnioittava ja profetioiden täyttymys. Hänessä Jumalan liitot saavat merkityksensä ja tavoitteensa. Yeshua ei ole vaihtoehto juutalaisuudelle, vaan sen täyttymys. Siksi hän on Israelin toivo – ja juuri siksi hän voi olla myös koko maailman toivo.