Tämä sivu auttaa pastoreita ja opettajia ymmärtämään Israelin aseman Jumalan suunnitelmassa ja opettamaan seurakunnalle Raamatun kokonaisuutta ilman kirkollisia vääristymiä.

Opeta totuudellisesti Israelista, seurakunnasta ja liitoista

Supersessionismi (korvausteologia) on torjuttava

Yksi vakavimmista harhaopeista, joka on saanut jalansijaa kristillisessä teologiassa kautta vuosisatojen, on korvausteologia eli supersessionismi. Tämä oppi väittää, että kirkko olisi korvannut Israelin Jumalan kansana ja että liitot ja lupaukset, jotka on annettu Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen, eivät enää kuulu Israelille vaan ovat siirtyneet kristikunnalle.

Raamattu itse torjuu tämän ajatuksen. Roomalaiskirjeen 11. luku on selkeä: “Onko Jumala hylännyt kansansa? Ei suinkaan!” (Room. 11:1). Israel pysyy edelleen Jumalan valittuna kansana, vaikka osa siitä ei vielä tunnista Messiasta. Kristillinen seurakunta ei ole uusi Israel, vaan hengellinen yhteys, joka on liitetty olemassa olevaan liittoon.Jumalan suunnitelma Israelin kansaa kohtaan on pysyvä ja peruuttamaton.

Israel ja seurakunta rinnakkain, ei vastakkain

Jumalan suunnitelmassa Israel ja seurakunta kulkevat rinnakkain, eivät toisiaan vastaan. Israelin asema Jumalan kansana perustuu liittoihin, jotka ovat ikuisia. Seurakunta koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, jotka yhdessä tunnustavat Messias Yeshuan.
Efesolaiskirjeen 2. luvussa Paavali kuvaa tätä yhdeksi uudeksi ihmiseksi, jossa kansoista tulleet liittyvät Israelin kansaan ja sen liittoihin, mutta eivät muodosta uutta kansaa Israelin tilalle.

Tämä rinnakkaisuus tarkoittaa, että opetuksessa täytyy tehdä ero:

• Israelin liiton rooli pysyy kansallisena ja historiallisena
• Seurakunnan tehtävä on tuoda näkyväksi Jumalan pelastustyötä koko maailmalle, Israelia kunnioittaen

Näin opetat oikein: juhlat, Toora ja profetiat

Pastorin tai opettajan vastuulla on ohjata seurakunta ymmärtämään Raamatun kokonaisuutta, jossa Toora, juhlat ja profetiat ovat yhä voimassa Jumalan ilmoituksena. Niitä ei tule opettaa menneisyyteen kuuluvina “juutalaisina tapoina”, vaan ymmärtää niiden merkitys pelastushistoriassa.

Opetuksessa voidaan korostaa:

• Jumalan juhlat (3. Moos. 23) kertovat Jumalan suunnitelman aikataulusta – ne eivät kuulu vain juutalaisille, vaan koko Jumalan kansalle.
• Toora ei ole vanhentunut laki, vaan ohje elämään ja pyhitykseen. Pakanoille se on opas, juutalaisille perustus.
• Profeetiat täyttyvät ajassa ja ovat edelleen voimassa. Israelin paluu, Jerusalemin asema ja lopunajan tapahtumat liittyvät Israelin kansaan.

On tärkeää opettaa, että pakanaseurakunta saa liittyä näihin siunauksiin, mutta ei saa omia niitä itselleen Israelilta.

Korosta liittojen jatkumoa, Yeshua ei tee juutalaisista pakanoita

Liitot Jumalan ja Israelin välillä eivät ole lakanneet. Messias Yeshua ei tee juutalaisista pakanoita, eikä poista heidän kutsuaan liiton kansana. Hän vahvistaa sen.

• Israel pysyy liitossaan Jumalan kanssa (Room. 9–11)
• Pakana liittyy tähän liittoon uskon kautta (Ef. 2)
• Yksi ruumis, mutta eri kutsumukset ja identiteetit säilyvät

Näin opettaessasi voit auttaa seurakuntaa ymmärtämään, että liitot, Toora, juhlat ja Israelin kansa ovat Jumalan pysyvää ilmoitusta ja että niiden kunnioittaminen on osa terveen uskonelämän opetusta.

Vastuu opettaa kuulijoille Raamatun kokonaiskuva ilman vääristymiä

Opettajalla on suuri vastuu välittää kokonainen, rehellinen ja uskollinen Raamatun kertomus. Supersessionismi ja Israelin roolin vähättely vievät seurakunnan harhaan ja vääristävät Jumalan ilmoituksen. Oikea opetus rakentaa siltoja eikä muureja; se tuo yhteen juutalaiset ja kansat Messiaan yhteyteen, mutta ei yritä tasapäistää Jumalan antamia tehtäviä.

Seurakunnan on ymmärrettävä:

• Jumalan työ Israelin kautta jatkuu.
• Meidän tehtävämme on siunata, tukea ja kunnioittaa Israelia.
• Kristityn tulee elää ymmärryksessä liiton perinnöstä, Tooran merkityksestä ja juhlista, ei hylätä niitä “vanhana”.

Opettajan tehtävä on palauttaa näky Raamatun kokonaisuudesta, jonka ytimessä Israel ja liitot pysyvät, ja jonka kruununa on Messias Yeshua.

Israel ja seurakunta Raamatussa

Israel Jumalan ikuisessa suunnitelmassa

On tehtävä selväksi se mitä Raamattu itse opettaa: Israel ja seurakunta ovat Jumalan suunnitelmassa rinnakkain, eivät toisiaan korvaavia. Jumalan liitto Israelin kanssa alkoi Aabrahamista, jatkui Mooseksen ja Siinain kautta ja pysyy voimassa vielä tänäkin päivänä. Paavali vahvistaa tämän Roomalaiskirjeessä: “Jumalan armolahjat ja kutsu ovat peruuttamattomat.” (Room. 11:29)

Israel on Jumalan valittu kansa maan päällä, liiton kansa, johon liittyy konkreettiset lupaukset maasta, jälkeläisistä ja siunauksesta. Tämä asema ei ole koskaan siirtynyt muille eikä kirkolle, vaan pysyy Israelilla, vaikka koko maailma horjuisi.

Messiaan ruumis ja Israel

Messiaan ruumis koostuu sekä juutalaisista että kansoista kutsutuista. Se ei kuitenkaan tee kansoista ”uuden Israelin”, vaan tuo heidät hengellisesti osaksi Israelin siunausta ja liittoja, ei kansallisesti eikä biologisesti.

Efesolaiskirje 2 kertoo tästä selvästi: “Te, jotka ennen olitte ilman toivoa… olette nyt tulleet lähelle…” Mutta Israel säilyy liiton kantajana. Seurakunta (Messiaan ruumis) on kutsuttu tukemaan, siunaamaan ja liittymään, ei korvaamaan eikä hallitsemaan.

Toora ja kristillinen opetus

Toora pysyy Jumalan tahtona ja ohjeena myös Messiaan jälkeen. Yeshua (Jeesus) ei kumonnut Tooraa, vaan täytti sen merkityksen (Matt. 5:17). Täyttää ei tarkoita poistaa, vaan tuoda sen hengellinen syvyys esiin. Toora pysyy ohjeena Israelille ja valona kansoille.

Miten Toora liittyy ei-juutalaiseen uskovaan?

Pakana ei ole lain alla Mooseksen liiton juridisessa merkityksessä, mutta hän saa oppia Toorasta hengellisen elämän perusteet:

• Pyhän elämän periaatteet (mm. kymmenen käskyä, moraalilait)
• Jumalan juhlat (Lev. 23) kertovat pelastussuunnitelman rytmistä
• Ymmärrys Israelin kutsumuksesta ja profetioiden täyttymisestä

Pakana ei ota Tooraa juutalaisen tavoin identiteettinsä peruspilariksi, mutta hän saa omistaa sydämessään Tooran arvon ja rakentaa elämänsä Jumalan sanan varaan.

Kristillisen opetuksen haaste: paluu juurille

Kristillisellä opetuksella on ollut kautta aikojen taipumus irrottaa Raamattu juutalaisista juuristaan ja Toorasta. Tämä on johtanut vieraantumiseen Raamatun alkuperäisestä kontekstista ja aiheuttanut korvausteologiaa sekä antisemitismiä.

Kristillisen opetuksen tulisi:

• Palauttaa yhteys Raamatun juutalaiseen pohjaan
• Tunnustaa Tooran, juhlapäivien ja liittojen merkitys myös seurakunnalle
• Opettaa kansoille Israelin merkitys Jumalan suunnitelmassa

Israel, seurakunta ja Toora kulkevat yhdessä, ei toisiaan vastaan

Israel on liiton kansa

Jumala on antanut Israelille pysyvän aseman liiton kansana, jonka kautta Hän ilmoittaa tahtonsa maailmalle. Tämä asema ei ole siirtynyt pois Israelilta, vaan pysyy edelleen voimassa. Juutalainen kansa kantaa vastuuta liitosta, jonka Jumala on tehnyt Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin kautta.

Seurakunta, kansoista kutsutut, on oksastettu hengellisesti mukaan

Roomalaiskirjeen opetuksen mukaan kansoista tulevat uskovat eivät korvaa Israelia, vaan heidät on liitetty hengellisesti Israelin öljypuuhun. He ovat saaneet osallisuuden Israelin liiton siunauksista uskon kautta Messias Yeshuaan.

Israel säilyttää Tooran kutsun

Israelin kansalle on uskottu Toora, Jumalan ohje elämäksi. Toora säilyy juutalaisen identiteetin ja kutsumuksen ytimessä, ja sen noudattaminen kuuluu edelleen Israelin rooliin Jumalan kansana.

Seurakunta oppii Toorasta sen hengellisen sisällön

Kansoista tulevien uskovien tehtävä ei ole omaksua Tooraa juutalaisen identiteetin kautta, vaan oppia sen hengellisestä sisällöstä. Toora opettaa Jumalan pyhyyttä, oikeudenmukaisuutta ja pelastussuunnitelmaa, ja sen periaatteet ohjaavat myös kansoista tulevia uskovia kohti pyhää elämää.

Israelin juhlat ovat osa heidän identiteettiään

Israelin kansalle annetut juhlat – kuten sapatti, Pesach, Shavuot ja Sukkot – ovat kiinteä osa juutalaista elämää ja identiteettiä. Ne heijastavat Jumalan suurta pelastussuunnitelmaa, ja niiden viettäminen on Israelille kutsumus ja siunaus.

Seurakunnalle juhlat avaavat Jumalan aikataulua

Kansoista tuleville uskoville Jumalan juhlat eivät ole lainalainen velvoite, mutta niiden merkitys avaa ymmärrystä Jumalan pelastushistoriallisesta aikataulusta. Juhlat opettavat heille Jumalan toimintaa luomisesta lunastukseen ja tulevaan lopulliseen täyttymykseen.

Israel on profetioiden kohde

Raamatun profetiat kohdistuvat ensisijaisesti Israeliin ja sen tulevaisuuteen. Jumala ei ole hylännyt kansaansa, vaan vie heitä kohti täyttymystä, jonka Hän on luvannut.

Seurakunta on osallinen näistä siunauksista Kristuksessa

Vaikka seurakunta ei korvaa Israelia, se saa olla osallinen niistä siunauksista, joita profetiat ennustavat: pelastuksesta, rauhasta, uudistuksesta ja lopulta Jumalan valtakunnan täydellisestä toteutumisesta Messiaan palatessa.

Näin Israel ja seurakunta täydentävät toisiaan, kumpikin omalla paikallaan, yhdessä osana Jumalan suurta suunnitelmaa.

Yksi ruumis, kaksi kutsumusta. Näin Jumalan suunnitelma pysyy ehyenä ja Raamatun kokonaisuus selkeänä.

Kutsumme jokaista lukijaa ymmärtämään Raamattua kokonaisena ilmoituksena – Israelin, Tooran ja Messiaan näkökulmasta, ei irrallisena kirkkohistoriallisena tulkintana.

Heprealaiset juuret – Paluu Raamatun kokonaiskuvaan

Heprealaiset juuret – Miksi tämä aihe on tärkeä opetuksessa?

Raamatun kokonaiskuvan ymmärtäminen edellyttää paluuta alkuperäisiin juuriin, siihen perustaan, jonka Jumala laski Israelin kautta: liittojen, Tooran ja juhlakalenterin kautta avautuu koko pelastushistorian linja ja Jumalan aikataulu. Pastoreilla ja opettajilla on vastuu johdattaa seurakunta pois supersessionismin (korvausteologian) harhasta ja avata ymmärrystä siitä, miten Raamattu – alusta loppuun – pysyy kiinni Israelissa ja sen kutsumuksessa.

Liian usein opetuksessa on korvattu tämä alkuperäinen pohja myöhemmillä kirkkohistoriallisilla ajattelumalleilla, joissa Israelin merkitys on joko ohitettu, siirretty sivuun tai yhdistetty epäjohdonmukaisella tavalla kristillisiin traditioihin. Näin syntyy vääristynyt kuva Jumalan suunnitelmasta. Heprealaiset juuret ovat avain Raamatun oikeaan lukemiseen ja ymmärtämiseen.

1. Israelin asema tulee opettaa oikein – Ei korvausteologiaa

Raamatun ilmoituksen ytimessä on Jumalan liitto Israelin kanssa. Tätä liittoa ei ole kumottu, siirretty tai korvattu. Roomalaiskirje 11:1 sanoo selvästi: ”Onko Jumala hylännyt kansansa? Ei suinkaan.” Jumalan kutsu ja armolahjat ovat peruuttamattomat (Room. 11:29). Israel pysyy liiton kansana, ja tämä asema jatkuu, vaikka monet eivät vielä tunnistakaan Messiastaan.

Korvausteologia on vääristänyt vuosisatojen ajan ymmärrystä sekä Israelista että seurakunnan tehtävästä. On opettava, että Jumalan suunnitelmassa Israel ja seurakunta kulkevat rinnakkain, eivät toisiaan vastaan eikä toinen toista korvaten.

• Israelilla on kansallinen ja historiallinen kutsumus.
• Seurakunnalla on hengellinen kutsumus, joka liittyy Israelin siunaamiseen ja liittoihin, ei niiden omimiseen.

2. Heprealaiset juuret avaimena Uuden testamentin ymmärtämiseen

Moni lukee Uutta testamenttia kuin se olisi irrotettu juutalaisesta kontekstistaan. Todellisuudessa Uuden testamentin kirjoittajat olivat juutalaisia, jotka elivät Tooran, profeettojen ja juhlakalenterin keskellä. Ilman tätä taustaa monet Uuden testamentin käsitteet jäävät vaille syvyyttä.

Toora, liitot ja juhlat muodostavat sen viitekehyksen, jossa Uusi testamentti avautuu oikein:

• Messias Yeshua (Jeesus) ei tullut kumoamaan Tooraa, vaan täyttämään sen tarkoituksen (Matt. 5:17).
• Jumalan juhlat (3. Moos. 23) kertovat pelastussuunnitelman aikataulusta ja huipentuvat Messiaan täyttymyksiin.
• Liitot (Aabraham, Mooses, Daavid, Uusi liitto) ovat johdonmukainen, etenevä kokonaisuus – ei irrallisia episodeja.

Opettajan tehtävä on avata seurakunnalle, miten kaikki nämä elementit yhdistyvät Messiaassa ja kertovat Jumalan pysyvästä uskollisuudesta. Ilman tätä taustaa Uusi testamentti typistyy helposti yksipuoliseksi armon korostukseksi ilman juuria ja historiaa.

3. Vastuu palauttaa näky Raamatun kokonaisuudesta seurakunnalle

Opettajalla ja paimenella on erityinen vastuu ohjata seurakunta näkemään Raamatun kokonaiskuva. Tämä ei ole vain teologista tarkkuutta, vaan uskon elämän ja Jumalan tuntemisen terveen pohjan rakentamista. Supersessionismi, kirkolliset traditiot ja juurien unohtaminen ovat vieraannuttaneet monet siitä, mitä Raamattu itse opettaa Jumalan suunnitelmasta.

Seurakunta tarvitsee opetusta, joka:

• Ymmärtää Israelin pysyvän aseman liiton kansana.
• Näkee Tooran, juhlat ja liitot osana jatkuvaa pelastushistoriaa, ei menneisyyden taakkaa.
• Kunnioittaa juutalaisia juuria ja avaa niistä nousevan rikkauden myös ei-juutalaisille uskoville.
• Opettaa seurakuntaa siirtymään pois kirkollisista vääristymistä ja palamaan Raamatun ilmoituksen alkuperäiseen rytmiin.

Paluu juurille on paluuta Raamatun ilmoitukseen

Heprealaiset juuret eivät ole eksoottinen lisäys opetukseen, vaan välttämätön perusta, jonka varaan oikea raamatullinen ymmärrys rakentuu. Pastorin ja opettajan kutsumus on johtaa seurakunta pois harhoista, kohti Jumalan ilmoittamaa totuutta.

Paluu Tooraan, liittoihin ja juhliin ei vie takaisin lainalaisuuteen, vaan Jumalan suunnitelman ytimeen, jossa Israel ja kansat yhdistyvät Messiaassa yhdeksi ruumiiksi – säilyttäen kuitenkin omat kutsumuksensa ja identiteettinsä.

Tämä on paluu Raamatun kokonaiskuvaan.

Mitä pastori tai opettaja voi tehdä käytännössä?

✅ Tutki Raamattua Israelin ja liittojen näkökulmasta kokonaisuutena.
✅ Opeta rohkeasti seurakunnassasi Tooran, juhlapäivien ja profetioiden merkityksestä.
✅ Torju korvausteologia – tuo seurakunta juurille, ei kirkollisiin vääristymiin.
✅ Avaa kuulijoillesi, kuinka Messias Yeshua täyttää liitot, mutta ei kumoa niitä.

👉 Vahvista seurakuntasi näky Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta. Tutustu sisältöihimme, joissa avataan lisää Israelin, liittojen ja Tooran merkitystä myös seurakunnan opetuksessa.

Raamatullinen totuus Messiaasta

Heprean kieli – Ajattelun ja uskon kieli