Israelin kansaan – messiaaninen identiteetti ja yhteys Jumalan suunnitelmaan
Kuka minä olen uskossa? Mikä on paikkani Jumalan kansassa? Entä jos en ole etnisesti juutalainen, mutta sydämeni palaa Israelin Jumalan, Tooran ja Messiaan tuntemiselle? Nämä kysymykset nousevat yhä useammin esiin niiden uskovien keskuudessa, jotka ovat alkaneet löytää Raamatun juutalais-heprealaisia juuria ja pohtia omaa identiteettiään niiden valossa.
Raamattu ei jätä näitä kysymyksiä vaille vastausta. Jumalan ilmoitus kulkee Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista Messiaaseen Yeshuaan, joka ei katkaise tätä ketjua vaan tuo sen täyttymykseen. Hänessä kansat liitetään samaan pelastushistoriaan ja hengelliseen perheeseen. Messiaaninen identiteetti ei ole irrallinen lisä kristilliseen uskoon, vaan syvää yhteyttä Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, jossa Israelilla ja kansoilla on omat, toisiaan täydentävät paikkansa.
Apostoli Paavali kuvaa pakanauskovien suhdetta Israeliin Roomalaiskirjeen yhdestoista luvussa öljypuun vertauksella. Israel on Jumalan istuttama jalo öljypuu, jonka juuret ovat patriarkkojen lupauksissa. Pakanauskovat eivät muodosta uutta puuta eivätkä korvaa alkuperäisiä oksia, vaan heidät oksastetaan luonnonvastaisesti tähän samaan puuhun. He saavat osakseen saman juuriston ravinnon ja elävät samasta Jumalan uskollisuudesta.
Oksastaminen ei tarkoita uuden uskonnon perustamista, vaan liittymistä siihen liittoon, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Tämä liitto sisälsi jo alusta alkaen lupauksen, että Aabrahamin kautta kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi. Messiaan kautta tämä lupaus avautuu täyteydessään ja ulottuu kaikkiin kansoihin, ilman että Israelin kutsumus mitätöityy.
Efesolaiskirjeessä Paavali vie ajatuksen vielä pidemmälle. Hän kirjoittaa, että Messias on murtanut vihollisuuden muurin juutalaisten ja pakanoiden väliltä. Tämä ei tarkoita juutalaisen identiteetin katoamista eikä pakanoiden muuttumista juutalaisiksi, vaan kokonaan uuden hengellisen todellisuuden syntymistä. Messiaassa Jumala luo yhden uuden ihmisen, jossa molemmat elävät sovitettuina Häneen ja toisiinsa.
Tämä yhteys ei perustu ihmisen tekoihin, perinteisiin tai kulttuuriseen omaksumiseen, vaan yksin Messiaan sovitustyöhön. Seurakunta ei voi ymmärtää itseään oikein ilman Israelin juuria, eikä Israelin kutsumus avaudu täyteen merkitykseensä ilman Messiaan läsnäoloa. Jumalan suunnitelma pitää molemmat yhdessä.
Yeshuan sanat Johanneksen evankeliumissa avaavat saman totuuden profeetallisella tavalla. Hän puhuu lampaista, jotka eivät ole tästä lammastarhasta, mutta jotka Hänen on myös tuotava. Nämä lampaat kuulevat Hänen äänensä, ja lopputuloksena on yksi lauma ja yksi paimen. Kansojen uskovat liitetään Israelin jäännökseen, ei erillisenä ryhmänä vaan osana yhtä hengellistä kokonaisuutta, jonka keskuksessa on Messias itse.
Moni tänään etsii paikkaansa tämän todellisuuden keskellä. Hän ei koe olevansa täysin kotonaan perinteisessä kristillisessä ajattelussa, mutta ei myöskään ole etnisesti juutalainen. Tässä tilanteessa on tärkeää ymmärtää, että messiaaninen identiteetti ei perustu syntyperään, vaan hengelliseen kutsuun. Se ei ole juutalaisuuden jäljittelyä, lainalaisuuteen alistumista tai israelilaisen identiteetin omimista, vaan syvää yhteyttä Jumalan liittoihin Messiaan kautta.
Messiaaninen identiteetti merkitsee yhteyttä Jumalan kansaan ja Hänen pelastushistoriaansa. Se näkyy Tooran, raamatullisten juhlien ja sapatin arvostamisena osana elävää uskoa, ei ansiona vaan lahjana. Se on elämää Messiaan sovitustyön varassa Pyhän Hengen voimassa ja tietoista osallistumista siihen ennallistamiseen, jota Jumala tekee Israelissa ja kansojen keskellä.
Tällainen identiteetti ei ole ohimenevä ilmiö tai vaihtoehtoinen seurakuntamalli. Se on paluuta Jumalan alkuperäiseen näkyyn, jossa Israel ja kansat kulkevat yhdessä kohti Jumalan lupausten täyttymystä. Todellinen messiaaninen usko ei erottele eikä korvaa, vaan yhdistää. Se tekee näkyväksi Jumalan uskollisuuden Israelille ja julistaa Yeshuaa Messiaana sekä juutalaisille että kaikille kansoille. Samalla se rakentaa seurakuntaa, joka on juurtunut koko Raamattuun Genesisistä Ilmestykseen.
Raamatun profeetallinen näkymä osoittaa, että Jumalan suunnitelma ei ole valmis ilman Israelia. Profeetat puhuvat kansojen kokoamisesta ja Israelin ennallistamisesta, ja lopullinen näky huipentuu Jerusalemiin. Sakarja kuvaa aikaa, jolloin kansat nousevat Jerusalemiin rukoilemaan Herraa, ja Ilmestyskirja näyttää Uuden Jerusalemin, jonka porteissa ovat Israelin sukukuntien nimet. Tämä ei ole sivujuonne, vaan Jumalan pelastushistorian ydin.
Pakanauskovat ovat osa tätä kokonaisuutta – eivät ulkopuolisina, vaan Jumalan armosta mukaan kutsuttuina. Messiaanisen identiteetin syvin tarkoitus on elää tässä toivossa jo nyt, uskollisesti ja nöyrästi, tietäen oman paikkansa Jumalan suuressa suunnitelmassa.
Kun kysymme, keitä olemme uskossa ja mikä on paikkamme Jumalan kansassa, Raamattu vastaa selkeästi: emme ole muukalaisia emmekä vieraita, vaan Jumalan perheenjäseniä. Messiaaninen identiteetti merkitsee syvää juurtumista Messiaaseen Yeshuaan ja elävää yhteyttä Israelin kansaan. Se on kutsu kulkea Jumalan suunnitelman keskellä osana yhtä uutta ihmistä, yhtä öljypuuta, yhtä laumaa ja yhtä perhettä.
Jumalan lupaukset Israelille ovat varmat. Kansojen keskeltä oksastetut saavat iloita siitä, että heidät on kutsuttu osaksi tätä suurta kokonaisuutta – Jumalan liittoa, Israelin kansaa ja Jumalan ikuista pelastussuunnitelmaa.