Vaikka Israelilla on erityinen asema Jumalan pelastJo Jumalan pelastussuunnitelman varhaisimmissa vaiheissa Raamatun ilmoitus tekee selväksi, että Jumalan tahdon ja siunauksen ulottuvuus koskee koko maailmaa. Pelastus ei ole koskaan ollut tarkoitettu vain yhdelle kansalle, vaan Israelin kautta siunauksen on määrä levitä kaikkiin kansoihin. Tämä näkökulma nousee esiin jo Tanakin kertomuksissa ja profetioissa, kauan ennen Uuden testamentin aikaa.
Ennen kuin Israelia oli olemassa kansana, oli olemassa ihmiskunta. Jumala loi kaikki ihmiset ja kutsui koko maailman elämään yhteydessään. Aadam ja Nooa eivät edusta yksittäistä kansaa, vaan koko ihmiskuntaa. Heidän kauttaan Jumalan suhde ihmisiin näyttäytyy universaalina jo ennen Abrahamin kutsua. Tämä yleisinhimillinen näkökulma kulkee punaisena lankana läpi Raamatun varhaisten kertomusten.
Nooan tarina on tästä erityisen selkeä esimerkki. Nooa ei ollut israelilainen, sillä Israelin kansaa ei vielä ollut olemassa. Silti hän sai osakseen Jumalan pelastavan armon. Raamattu kertoo, että Nooa oli hurskas ja nuhteeton mies aikalaistensa joukossa ja että Jumala teki liiton hänen kanssaan. Tämä liitto ei koskenut vain yhtä perhettä tai kansaa, vaan koko maailmaa. Jumalan lupaus, jonka merkiksi annettiin sateenkaari, ulottuu kaikkiin tuleviin sukupolviin ja muistuttaa yhä Jumalan uskollisuudesta koko ihmiskuntaa kohtaan.
Myöhemmissä profeetallisissa teksteissä sama ajatus laajenee entisestään. Vaikka Egypti esiintyy usein Israelin sortajana ja vastustajana, profeetat puhuvat myös Egyptin tulevasta osallisuudesta Jumalan siunaukseen. Jesajan näky ajasta, jolloin Israel, Egypti ja Assur seisovat rinnakkain siunauksena keskellä maata, murtaa kansalliset ja historialliset vastakkainasettelut. Jumalan pelastussuunnitelma ulottuu jopa entisiin vihollisiin.
Sama teema nousee voimakkaasti esiin Joonan kirjassa. Ninive, Assyrian pakanallinen pääkaupunki, ei ollut osa Jumalan liittokansaa. Silti Jumala lähetti profeettansa kutsumaan sen asukkaita parannukseen. Kun niniveläiset kääntyivät pois pahasta tiestään, Jumala armahti heidät. Heistä ei tullut israelilaisia, mutta heidän katumuksensa riitti avaamaan tien Jumalan armoon. Tämä kertomus paljastaa Jumalan sydämen: Hän ei iloitse tuomiosta, vaan parannuksesta ja elämästä – kansasta riippumatta.
Myös Rutin kertomus tuo esiin tämän avoimen ja kutsuvan näkökulman. Rut oli moabilainen nainen, vieras Israelin kansan silmissä. Silti hän sitoutui vapaaehtoisesti Israelin Jumalaan ja kansaan. Hänen uskollisuutensa ja luottamuksensa toivat hänet osaksi Israelin historiaa ja lopulta Messiaan sukulinjaa. Rutin elämä osoittaa, ettei Jumalan siunaus ole sidottu syntyperään, vaan sydämen kuuliaisuuteen ja uskoon.
Profeettojen tulevaisuudenkuvat vahvistavat tämän sanoman entisestään. Jesaja ja Miika kuvaavat aikaa, jolloin kansat kaikkialta maailmasta lähtevät liikkeelle kohti Herran vuorta etsimään Hänen opetustaan. Jerusalemista tulee rauhan ja Jumalan tuntemisen keskus, josta laki ja sana lähtevät kaikkien kansojen hyväksi. Tämä näky ei ole Israelin korottamista muiden kustannuksella, vaan Israelin tehtävän täyttymistä siunauksen lähteenä.
Jopa Mooseksen laulu Viidennessä Mooseksen kirjassa kutsuu kaikkia kansoja iloitsemaan yhdessä Jumalan kansan kanssa. Tämä profeetallinen sävy ennakoi päivää, jolloin kansat yhtyvät ylistämään Jumalaa Hänen pelastavien tekojensa tähden.
Tanakin sanoma on tässä suhteessa johdonmukainen ja selkeä. Jumala ei ole koskaan tarkoittanut pelastusta vain yhdelle kansalle. Israel on valittu kanavaksi, jonka kautta Jumalan siunaus ja pelastus leviävät koko maailmaan. Tämä suunnitelma saavuttaa huipentumansa Messias Yeshuassa, mutta sen juuret ovat syvällä Tanakin kertomuksissa, liitoissa ja profetioissa.
Jokainen ihminen, kansallisuudesta tai taustasta riippumatta, on kutsuttu tuntemaan Jumala ja elämään osallisena Hänen valtakunnastaan. Tämä ykseyden, toivon ja armon näky kulkee läpi koko Raamatun aina Uuden Jerusalemin lupaukseen saakka.