Albumi: Pimeän laakson läpi
Artisti: KolHaBrit
Tyyli: messiaaninen ylistysmusiikki
Kieli: suomi
Kappaleita: 13
Julkaisija: KolHaBrit / messiaaninen.fi

Pimeän laakson läpi →

Kun tie käy varjojen laaksoon syvään,
et tiedä mitä huominen tuo.
Silti Sinun kätesi kantavat hiljaa,
ei yksikään kyynel Sinulta jää piiloon.
Vaikka voimat väsyvät matkalla joskus,
ja sydän odottaa vastausta vielä,
Sinä olet uskollinen liittosi Jumala,
joka kuljet rinnalla joka askeleella.

Minä turvaan Sinuun, Israelin Jumala,
Sinä et jätä lastasi yksin.
Pimeinkin yö saa väistyä aikanaan,
kun Sanasi sytyttää toivon valon.
Sinun rauhasi kantaa yli pelon,
Sinun uskollisuutesi ei koskaan horju.
Vaikka en näe huomiseen,
Sinä näet tien loppuun asti.

Sinun käsiisi jätän jokaisen päivän,
hoidot, huolet ja odottamisen.
Sinun aikasi ei koskaan myöhästy,
vaan täyttää tarkoituksensa rakkaudessa.
Kun ystävät nostavat rukouksen eteesi,
taivaan armo ympäröi hiljaa.
Yksi sydän ei kanna yksin kuormaansa,
vaan Sinä kokoat kansasi rinnalle kulkemaan.

Minä turvaan Sinuun, Israelin Jumala,
Sinä et jätä lastasi yksin.
Pimeinkin yö saa väistyä aikanaan,
kun Sanasi sytyttää toivon valon.
Sinun rauhasi kantaa yli pelon,
Sinun uskollisuutesi ei koskaan horju.
Vaikka en näe huomiseen,
Sinä näet tien loppuun asti.

Sinun Toorasi on lamppu askelilleni,
Sinun Henkesi lohduttaa sydäntäni.
Messias Yeshua kulkee vierelläni,
Hän tuntee kivun ja kantaa minut.
Ei mikään erota Sinun rakkaudestasi,
ei sairaus, ei pelko, ei pitkä yö.
Liittosi pysyy sukupolvesta toiseen,
ja toivosi herää jokaiseen aamuun.

Minä turvaan Sinuun, Israelin Jumala,
Sinä olet kallioni ikuisesti.
Sinä johdat myös pimeän laakson läpi,
ja viet vihreille laitumille jälleen.
Sinun hyvyytesi seuraa elämääni,
Sinun armosi kantaa loppuun asti.
Lepään rauhassa käsissäsi,
sillä Sinä olet uskollinen aina.

Olkoon sydämeni levossa Sinussa, Adonai.
Olkoon katseeni Sinun lupauksissasi.
Olkoon jokainen uusi aamu merkki armostasi,
kunnes ilo jälleen puhkeaa kukkaan.
Aamen.

Sinä olet tässä →

En tiedä vielä huomisen tietä,
enkä näe mutkan taakse.
Tämän päivän Sinä olet antanut,
tämän päivän kuljen kanssasi.
Kun kysymykset jäävät ilman vastausta
ja odotus tuntuu pitkältä,
hiljaisuuden keskellä kuulen:
”Minä olen tässä kanssasi.”

Sinä olet tässä, Adonai,
kun voimani eivät kanna.
Sinä olet tässä, Adonai,
kun en tiedä mitä tapahtuu.
En tarvitse koko tietä nähtäväksi,
anna valo vain seuraavaan askeleeseen.
Sinun kätesi riittää minulle,
Sinä olet tässä tänään.

Kun ruumis väsyy ja mieli kyselee,
kun edessä on jälleen uusi päivä,
Sinä tunnet jokaisen huokauksen,
ennen kuin se nousee huulilleni.
Ja jossakin toinen polvistuu,
lausuu nimeni Sinun edessäsi.
Rukous kulkee sinne, minne kädet eivät yllä,
ja minä tiedän: en kulje yksin.

Sinä olet tässä, Adonai,
kun voimani eivät kanna.
Sinä olet tässä, Adonai,
kun en tiedä mitä tapahtuu.
En tarvitse koko tietä nähtäväksi,
anna valo vain seuraavaan askeleeseen.
Sinun kätesi riittää minulle,
Sinä olet tässä tänään.

Muistan Abrahamin lähteneen tielle,
vaikkei hän tiennyt minne kulkisi.
Muistan Israelin autiomaassa,
päivän manna riitti päiväksi.
Opeta minuakin luottamaan näin:
ei huomiseen ennen sen aikaa.
Sinun uskollisuutesi ei ole muuttunut,
liittosi Jumala pysyy samana.

Yeshua, ole lähelläni,
kun yö tuntuu pitkältä.
Ole rauhani levottomuudessa,
ole toivoni odotuksessa.
Kun en jaksa itse rukoilla,
kuule niiden rukoukset, jotka kantavat.
Kun omat sanani loppuvat,
Sinä tunnet sydämeni kuitenkin.

Tänään Sinä annat leivän.
Tänään Sinä annat voiman.
Tänään Sinä annat rauhan.
Huominen on Sinun käsissäsi.
Tänään minä hengitän.
Tänään minä luotan.
Tänään minä lepään siinä,
että Sinä olet tässä.

Sinä olet tässä, Adonai,
siksi minun ei tarvitse pelätä yksin.
Sinä olet tässä, Adonai,
myös silloin kun silmäni eivät näe.
Sanasi on lamppu askelilleni,
ei valo koko huomisen matkalle.
Yksi askel kerrallaan kuljen,
ja Sinä kuljet kanssani.

Jos yö vielä jatkuu,
ole valoni siinä.
Jos aamu tuo uuden taistelun,
ole voimani siinä.
En tiedä kaikkea,
mutta tunnen Sinut.
Ja tänään
se riittää.
Sinä olet tässä, Adonai.
Sinä olet tässä.

Kun rukoukset kantavat →

On päiviä, jolloin en löydä sanoja,
en jaksa edes pyytää apua.
Katson vain ikkunasta hiljaiseen aamuun
ja annan kyynelten puhua puolestani.
Mutta jossakin joku lausuu nimeni,
nostaa elämäni Sinun eteesi.
Vaikken kuule heidän rukouksiaan,
tunnen, etten ole yksin.

Kun omat voimani loppuvat,
rukoukset kantavat minua.
Kun en itse jaksa huutaa,
toiset huutavat puolestani.
Ja kaiken rukouksen yläpuolella
ovat Sinun uskolliset kätesi.
Adonai, minä lepään Sinussa,
Sinä tunnet huomisenkin.

Edessäni on jälleen tuntematon tie,
päiviä, joita en vielä tunne.
On odottamista, hoitoja ja kysymyksiä,
joihin tänään ei ole vastausta.
Mutta Sinä et pyydä minua näkemään
sitä, minkä vain Sinä voit nähdä.
Pyydät kulkemaan tämän päivän kanssasi,
yhden askeleen kerrallaan.

Kun omat voimani loppuvat,
rukoukset kantavat minua.
Kun en itse jaksa huutaa,
toiset huutavat puolestani.
Ja kaiken rukouksen yläpuolella
ovat Sinun uskolliset kätesi.
Adonai, minä lepään Sinussa,
Sinä tunnet huomisenkin.

Muistan kansasi erämaan keskellä,
mannaa annettiin vain päiväksi.
Pilvi kulki heidän edellään päivällä,
yössä tuli valaisi tien.
Sama liiton Jumala olet tänään,
Sinun uskollisuutesi ei vanhene.
Anna minulle tämän päivän manna,
anna voima tähän hetkeen.

Kun käteni väsyvät,
lähetä rinnalleni Aaron ja Hur.
Kun sydämeni horjuu,
muistuta lupauksistasi.
Kun pelko kuiskaa:
”Olet yksin”,
anna minun kuulla Sinun äänesi:
”Minä en sinua jätä.
Minä olen kanssasi.”

Yksi rukoilee aamulla,
toinen keskellä päivää.
Joku muistaa minut illalla,
joku herää nimeeni yöllä.
En ehkä koskaan tiedä
kaikkien heidän nimiään.
Mutta Sinä tiedät.
Ja jokainen rukous
saapuu Sinun eteesi.

Kun omat voimani loppuvat,
rukoukset kantavat minua.
Kun en löydä enää sanoja,
Sinun Henkesi tuntee huokaukseni.
En tiedä vielä huomisen tietä,
mutta tiedän, kenen kädessä se on.
Adonai, minä lepään Sinussa,
Sinä olet uskollinen.

Siunaa niitä, jotka rukoilevat.
Siunaa niitä, jotka kulkevat rinnalla.
Siunaa hiljaiset kädet,
jotka nousevat puolestani.
Ja kun jälleen koittaa aamu,
anna minun muistaa:
Minua kannetaan rukouksin,
mutta kaikkein syvimmällä
minua kannat Sinä.
Adonai,
minua kannat Sinä.

Huominen on Sinun käsissäsi →

Olen kysynyt monta kertaa:
”Mitä huominen tuo tullessaan?”
Mutta taivas ei avaa minulle karttaa,
eikä näytä koko matkaa kerrallaan.
Silti aamun hiljaisuudessa
saan jälleen hengittää.
Tämä päivä on Sinun lahjasi, Adonai,
ja tähän päivään annat voiman.

Huominen on Sinun käsissäsi,
minun ei tarvitse kantaa sitä tänään.
Sinä tunnet tien, jota minä en tunne,
Sinä näet sinne, minne minä en näe.
Kun sydämeni kysyy: ”Kuinka käy?”
opeta minua vastaamaan:
Adonai on kanssani tänään,
ja huominen on Hänen käsissään.

On päiviä sairaalan käytävillä,
on odottamista hiljaisuudessa.
On numeroita, tutkimuksia ja hoitoja,
sanoja, joita sydän pelkää kuulla.
Mutta niiden keskelläkin olet lähellä,
et kaukana kärsimyksestäni.
Sinä tunnet ruumiini haurauden,
Sinä tunnet jokaisen huokauksen.

Huominen on Sinun käsissäsi,
minun ei tarvitse kantaa sitä tänään.
Sinä tunnet tien, jota minä en tunne,
Sinä näet sinne, minne minä en näe.
Kun sydämeni kysyy: ”Kuinka käy?”
opeta minua vastaamaan:
Adonai on kanssani tänään,
ja huominen on Hänen käsissään.

Israel kulki erämaan halki,
eikä manna säilynyt huomiseen.
Jokainen aamu opetti uudelleen:
Jumala antaa sen, mitä tänään tarvitaan.
Niin anna minulle tämän päivän leipä,
tämän päivän rauha ja rohkeus.
Älä anna pelon varastaa sitä hyvää,
jonka olet tähän hetkeen antanut.

Jos edessä on pitkä tie,
kulje kanssani.
Jos edessä on raskas päivä,
anna voimasi.
Jos edessä on odottamista,
anna rauhasi.
Jos en ymmärrä tarkoitustasi,
anna minun silti tuntea läsnäolosi.
Yeshua, pidä kädestäni,
kun omani vapisee.
Älä anna katseeni jäädä pelkoon,
vaan nosta se jälleen Sinua kohti.

Minun ei tarvitse tietää kaikkea.
Minun ei tarvitse hallita huomista.
Minun ei tarvitse olla vahva
joka hetki.
Saan levätä.
Saan itkeä.
Saan kysyä.
Ja saan silti luottaa.
Sillä Sinä olet Jumala
myös silloin,
kun minä en ymmärrä.

Huominen on Sinun käsissäsi,
siksi lasken taakkani eteesi.
Minä annan Sinulle pelkoni,
annan kysymykset, joihin ei ole vastausta.
Sinä tunnet tien, jota minä en tunne,
Sinä näet sinne, minne minä en näe.
Adonai, ole kanssani tänään,
huominen jää Sinun käsiisi.

Kun ilta jälleen saapuu
ja suljen silmäni,
minun ei tarvitse tietää,
mitä aamu tuo.
Riittää, että tiedän,
kuka on kanssani aamulla.
Sama Jumala,
joka kantoi tänään,
on siellä jo huomenna.
Adonai,
huominen on Sinun käsissäsi.
Ja minä
olen Sinun käsissäsi.

Anna minulle tämän päivän manna →

Aamu saapuu hiljaa jälleen,
enkä tiedä mitä päivä tuo.
Eilisen voimat ovat menneet,
huomisen voimaa en tarvitse vielä.
Niin kuin Israel erämaan tiellä
heräsi aamulla lahjasi ääreen,
anna minullekin tämän päivän manna,
se mikä riittää tähän hetkeen.

Anna minulle tämän päivän manna,
anna voimaa vain tähän päivään.
En pyydä näkemään koko matkaa,
vain seuraavan askeleen kanssasi.
Kun sydämeni juoksee huomiseen,
kutsu minut takaisin tähän hetkeen.
Adonai, Sinä olet täällä tänään,
ja tämän päivän armosi riittää.

Jos tänään tie vie hoitojen äärelle,
kulje kanssani huoneesta huoneeseen.
Jos joudun jälleen odottamaan,
istu hiljaa vierelläni.
Kun kuulen sanoja, joita pelkään,
anna rauhasi vartioimaan sydäntäni.
Kun omat ajatukseni väsyttävät minut,
anna Sanasi levätä sisimmässäni.

Anna minulle tämän päivän manna,
anna voimaa vain tähän päivään.
En pyydä näkemään koko matkaa,
vain seuraavan askeleen kanssasi.
Kun sydämeni juoksee huomiseen,
kutsu minut takaisin tähän hetkeen.
Adonai, Sinä olet täällä tänään,
ja tämän päivän armosi riittää.

Erämaassa ei ollut varastoja,
joihin kansasi olisi voinut turvata.
Jokainen aamu opetti uudelleen:
Sinun kätesi ei ollut lyhentynyt.
Pilvi kulki päivän edellä,
tuli valaisi pimeän yön.
Kalliosta annoit vettä janoisille,
et hylännyt kansaasi matkalla.
Sama olet tänään, Adonai,
liittosi Jumala, uskollinen.
En elä vain siitä minkä ymmärrän,
vaan jokaisesta sanasta, jonka annat.

Anna tämän päivän manna,
kun ruumiini väsyy.
Anna tämän päivän manna,
kun mieleni pelkää.
Anna tämän päivän manna,
kun rukoukseni hiljenee.
Anna tämän päivän manna,
kun en tiedä mitä pyytäisin.
Sinun Sanasi olkoon leipäni.
Sinun läsnäolosi olkoon rauhani.
Sinun Henkesi vahvistakoon minua.
Sinun uskollisuutesi olkoon kallioni.

Ei huomisen murhetta tänään.
Ei koko erämaata yhdellä kertaa.
Vain tämä päivä.
Vain tämä askel.
Vain tämä hengenveto.
Ja tässäkin hetkessä
Sinä olet Jumalani.
Yeshua, elämän leipä,
ravitse sydämeni.
Kun minulla ei ole voimaa varastossa,
opeta ottamaan vastaan
se minkä annat tänään.

Anna minulle tämän päivän manna,
anna voimaa vain tähän päivään.
Jos tie kulkee vielä erämaan halki,
minä kuljen sen kanssasi.
En tarvitse huomisen vastauksia,
kun tämän päivän kätesi kantavat.
Adonai, Sinä olet täällä tänään,
ja tämän päivän armosi riittää.

Kun jälleen koittaa uusi aamu,
Sinä olet jo siellä.
Uusi manna.
Uusi armo.
Uusi voima.
Ja jos matka jatkuu vielä pitkään,
anna minun oppia erämaan salaisuus:
Sinun ei tarvitse antaa minulle
kaikkea tänään.
Riittää, että annat
sen mitä tänään tarvitsen.
Adonai,
anna minulle tämän päivän manna.
Ja opeta sydämeni luottamaan,
että huomenna
Sinä olet edelleen uskollinen.

Nimesi on kämmenelläni →

Joskus hiljaisuus tuntuu niin pitkältä,
että kysyn: kuuletko vielä minut?
Kun päivät kulkevat odottaessa
enkä tiedä, mitä seuraavaksi tulee.
Silloin Sanasi puhuu sydämelleni,
vanha lupaus nousee uudelleen:
”Voisiko äiti unohtaa lapsensa?
Minä en sinua unohda.”

Nimesi on kämmenelläni,
sanoo Adonai omalleen.
Et ole kadonnut katseeltani,
et hetkeäkään unohtunut.
Kun sinä et näe tietä edessäsi,
Minä näen jokaisen askeleen.
Kun et jaksa pitää Minusta kiinni,
Minun käteni pitää sinusta.

Sinä tunnet minut nimeltä, Adonai,
tunnet aamuni ja pitkän yöni.
Tunnet pelon, jota en sano ääneen,
ja kysymyksen, jonka vain Sinä kuulet.
Sinulle en ole sairauskertomus,
en numero paperin reunalla.
Olen Sinun luomasi, Sinulle kallis,
elämäni on avoinna edessäsi.

Nimesi on kämmenelläni,
sanoo Adonai omalleen.
Et ole kadonnut katseeltani,
et hetkeäkään unohtunut.
Kun sinä et näe tietä edessäsi,
Minä näen jokaisen askeleen.
Kun et jaksa pitää Minusta kiinni,
Minun käteni pitää sinusta.

Sinä muistit Israelia Egyptissä,
kuulit kansasi huudon yössä.
Muistit Abrahamille antamasi liiton,
et hylännyt sitä, minkä olit luvannut.
Erämaassakin tiesit heidän nimensä,
pilvesi kulki heidän kanssaan.
Sukupolvet vaihtuvat, mutta Sinä et,
liittouskollisuutesi pysyy.
Niin muistuta minua pimeänä päivänä:
sama Adonai on Jumalani.
Hän, joka muistaa liittonsa ikuisesti,
ei unohda minua tänään.

Kun sairaalan valot palavat yössä,
Sinä olet siellä.
Kun käytävä hiljenee
ja muut lähtevät kotiin,
Sinä jäät.
Kun uusi hoito alkaa
ja sydän vapisee,
Sinä olet siellä.
Kun rukoukset nousevat kaukaa,
Sinä kuulet.
Kun en itse löydä sanoja,
Sinä tunnet nimeni.

Minun nimeni.
Ei vain sairauteni.
Ei vain pelkoni.
Ei vain tämän päivän huoleni.
Minun nimeni.
Sinä tunnet minut.
En ole Sinulle tapaus.
En numero.
En diagnoosi.
Olen ihminen,
jonka Sinä tunnet.
Ja Sinä sanot:
”Minä en ole unohtanut sinua.”

Nimesi on kämmenelläni,
sanoo Adonai omalleen.
Et ole kadonnut katseeltani,
et hetkeäkään unohtunut.
Vaikka vuoret järkkyisivät ympärillä,
Sinun uskollisuutesi ei järky.
Vaikka huominen olisi vielä verhottu,
Sinun katseesi lepää minussa.

Yeshua, Hyvä Paimen,
Sinä tunnet lampaasi nimeltä.
Kun yksi väsyy matkalla,
et kulje hänen ohitseen.
Kanna silloin, kun en jaksa.
Johdata silloin, kun en näe.
Pidä minut lähellä sydäntäsi,
kunnes jälleen löydän levon.

Nimesi on kämmenelläni,
sanoo Adonai omalleen.
Et ole kadonnut katseeltani,
et hetkeäkään unohtunut.
Tänään saan levätä lupauksessasi,
huomista minun ei tarvitse tietää.
Riittää, että maailman Luoja
tuntee minut nimeltä.

Kun yö tulee,
Sinä tunnet nimeni.
Kun aamu koittaa,
Sinä tunnet nimeni.
Kun olen vahva,
Sinä tunnet nimeni.
Kun olen heikko,
Sinä tunnet nimeni.
Ja jos en jaksa muuta rukoilla,
anna tämän yhden totuuden jäädä:
Minua ei ole unohdettu.
Adonai muistaa.
Yeshua tuntee minut nimeltä.
Ja minä lepään
Sinun käsissäsi.

Adonai Rofecha – Sinä olet Parantajani →

Tulen eteesi sellaisena kuin olen,
en peitä kipua sanojeni taa.
Sinä tunnet tämän hauraan ruumiin,
jokaisen solun, jokaisen haavan.
Sinä loit minut maan tomusta,
puhalsit elämän sisimpääni.
Siksi uskallan tuoda Sinulle kaiken,
myös sen, mitä itse pelkään katsoa.

Adonai Rofecha,
Sinä olet Parantajani.
Ojennan käteni Sinua kohti,
pyydän: kosketa elämääni.
Anna voimaa väsyneeseen ruumiiseen,
anna rauha levottomaan sydämeen.
Minä pyydän rohkeasti paranemista,
mutta elämäni jätän Sinun käsiisi.
Adonai Rofecha,
minä turvaan Sinuun.

Kun hoito kulkee suonissani
ja ruumiini käy omaa taisteluaan,
ole lähellä jokaisessa hetkessä,
anna viisautta niille, jotka hoitavat.
Siunaa kädet, jotka auttavat,
anna ymmärrystä lääkäreille.
Sinä voit käyttää monia teitä,
Sinun armosi ei mahdu rajoihini.
Kun tulokset tulevat eteeni
enkä tiedä, mitä ne merkitsevät huomiselle,
pidä sydämeni kiinni Sinussa,
älä anna pelon tulla herrakseni.

Adonai Rofecha,
Sinä olet Parantajani.
Ojennan käteni Sinua kohti,
pyydän: kosketa elämääni.
Anna voimaa väsyneeseen ruumiiseen,
anna rauha levottomaan sydämeen.
Minä pyydän rohkeasti paranemista,
mutta elämäni jätän Sinun käsiisi.
Adonai Rofecha,
minä turvaan Sinuun.

Israel näki katkerat vedet,
Marassa kansasi huusi Sinua.
Sinä kuulit heidän valituksensa,
olit heidän Jumalansa erämaassa.
Siellä lausuit nimesi kansallesi:
”Minä olen Adonai, joka parantaa.”
Sukupolvet ovat kulkeneet siitä päivästä,
mutta Sinun nimesi ei ole muuttunut.
Siksi minäkin saan pyytää,
siksi minäkin saan huutaa:
Adonai, armahda minua,
anna elämä, anna voima.

Minä en käske Sinua,
minä pyydän.
Minä en määrää huomista,
minä luotan.
Minä en rakenna uskoani
sen varaan, mitä silmäni näkevät.
Rakennan sen Sinun uskollisuuteesi.
Jos vastaus viipyy,
ole lähellä.
Jos matka jatkuu,
anna voimaa.
Jos yö pitenee,
ole valoni.
Ja kun pelko kysyy:
”Missä Jumalasi on?”
anna sydämeni vastata:
”Hän on tässä.”

Yeshua, Sinä pysähdyit kärsivän luo,
et kääntänyt katsettasi pois.
Sinä kosketit sitä, jota muut karttoivat,
kuulit sen, joka huusi tien viereltä.
Niin minäkin huudan nimeäsi:
Yeshua, Daavidin Poika, armahda minua.
Ole lähelläni tässä päivässä.
Kanna, kun voimani vähenevät.
Anna shalom, jota maailma ei voi antaa,
ja pidä minut lähellä sydäntäsi.

Minä saan pyytää paranemista.
Minä saan toivoa.
Minä saan itkeä.
Minä saan pelätä
ja silti luottaa.
Uskoni ei ole sitä,
etten koskaan horju.
Uskoni on sitä,
että horjuessanikin
tartun Sinun käteesi.
Adonai Rofecha.
Tässä minä olen.

Adonai Rofecha,
Sinä olet Parantajani.
Minä tuon eteensi koko elämäni,
ruumiini, sieluni ja huomisen.
Pyydän paranemista,
pyydän uutta voimaa.
Pyydän päiviä, joissa jälleen nauran,
aamuja, joissa kiitän Sinua.
Mutta kaiken tämän keskellä sanon:
Sinä olet Jumalani.
Ei vain silloin, kun ymmärrän.
Ei vain silloin, kun saan vastauksen.
Adonai Rofecha,
minä turvaan Sinuun.

Kun ystävä lausuu nimeni rukouksessa,
kuule, Adonai.
Kun omat sanani loppuvat,
kuule, Adonai.
Kun hoito alkaa,
ole siellä.
Kun yö tulee,
ole siellä.
Kun aamu jälleen avautuu,
ole siellä.
Minä pyydän elämää.
Minä pyydän paranemista.
Minä pyydän rauhaa matkalle.
Ja jätän itseni
Sinun uskollisiin käsiisi.
Adonai Rofecha,
Sinä olet Jumalani.
Yeshua,
kulje kanssani.
Tänään.
Huomenna.
Jokaisella askeleella.
Aamen.

Yeshua, kulje vierelläni →

Tie jatkuu vielä edessäni,
enkä tiedä kuinka pitkä se on.
Jotkut päivät kuljen rohkeasti,
toisina tuskin jaksan nousta.
Mutta Sinä et kutsu minua
kulkemaan tätä tietä yksin.
Yeshua, kun askeleeni hidastuvat,
kulje silloin vierelläni.

Yeshua, kulje vierelläni,
kun tie katoaa näkyvistä.
Kun en tiedä mitä huominen tuo,
anna kätesi minun käteeni.
Älä lupaa minulle helppoa tietä,
vaan lupaa ettet jätä minua.
Jos joudun kulkemaan laakson halki,
Yeshua, kulje vierelläni.

Sinä tunsit tämän maailman kivun,
itkit ystäväsi haudalla.
Tunsit yksinäisen huudon
ja pysähdyit kärsivän kohdalle.
Et karttanut särkyneitä,
et väistänyt sairasta ihmistä.
Siksi uskallan tulla lähellesi
kaiken heikkouteni kanssa.

Yeshua, kulje vierelläni,
kun tie katoaa näkyvistä.
Kun en tiedä mitä huominen tuo,
anna kätesi minun käteeni.
Älä lupaa minulle helppoa tietä,
vaan lupaa ettet jätä minua.
Jos joudun kulkemaan laakson halki,
Yeshua, kulje vierelläni.

Kun sairaalan ovi sulkeutuu
ja hiljaisuus jää huoneeseen,
ole lähempänä kuin oma hengitykseni,
anna shalom sydämeeni.
Kun hoidot väsyttävät ruumistani,
anna minulle tämän päivän voima.
Kun ajatukset lähtevät huomiseen,
palauta minut tähän hetkeen.
Sinä olet tässä.
Se riittää nyt.

Emmauksen tiellä kaksi kulki
sydän täynnä menetettyä toivoa.
Sinä tulit heidän rinnalleen,
vaikka he eivät tunteneet Sinua.
Kuljit heidän kanssaan,
kuuntelit heidän surunsa.
Avasit Kirjoitukset
ja sydän alkoi jälleen palaa.
Yeshua, tee niin minullekin.
Kun en tunnista Sinua pimeydessä,
kulje silti vierelläni.
Kun en ymmärrä tätä tietä,
avaa Sanasi sydämelleni.
Kun toivoni väsyy,
sytytä se jälleen.

Minun ei tarvitse juosta.
Saan kulkea hitaasti.
Saan pysähtyä.
Saan levätä.
Saan sanoa:
”Tänään minä pelkään.”
Saan sanoa:
”Tänään olen väsynyt.”
Eikä Sinun rakkautesi
muutu sen vuoksi.
Yeshua,
istu hetkeksi vierelleni.
Ei tarvitse sanoa mitään.
Ole vain tässä.

Hyvä Paimen tuntee lampaansa,
kutsuu jokaista nimeltä.
Kun yksi jää jälkeen laumasta,
Paimen ei unohda häntä.
Sinä tunnet minun nimeni,
tunnet tien, jota nyt kuljen.
Kun omat jalkani eivät kanna,
ota minut hartioillesi.
Johdata vetten äärelle,
anna sieluni levätä.
Vaikka kuljen kuolemanvarjon laaksossa,
Sinä olet minun kanssani.

Yeshua, kulje vierelläni,
jokaisen aamun ja yön läpi.
Kun saan hyviä uutisia,
ole kanssani ilossa.
Kun vastausta vielä odotetaan,
ole kanssani hiljaisuudessa.
Kun olen vahva, kulje vierelläni,
kun olen heikko, kanna minua.
En pyydä näkemään koko tietä,
enkä tietämään matkani pituutta.
Pyydän vain tätä:
Yeshua,
älä päästä kädestäni.

Yksi askel.
Yksi päivä.
Yksi rukous.
Yksi hengenveto kerrallaan.
Sinä edelläni.
Sinä vierelläni.
Sinä takanani.
Adonai ympärilläni.
Ja vaikka huominen
on vielä verhon takana,
minä en kulje
sinne yksin.
Yeshua on kanssani.
Siksi minä jatkan.
Askel askeleelta.
Kunnes tie avautuu
Sinun edessäsi.
Yeshua,
kulje vierelläni.
Aamen.

Shalom keskellä myrskyä →

Myrsky ei aina väisty käskystäni,
eikä yö pääty silloin kun pyydän.
Kysymykset voivat jäädä pöydälleni,
ja huominen verhon taakse.
Mutta kaiken tämän keskellä
kuulen hiljaisen kutsusi:
”Tule lähemmäksi, lapseni,
älä kanna yksin tätä päivää.”

Anna shalom keskellä myrskyä,
rauha, jota maailma ei voi antaa.
Ei rauhaa siksi, että kaikki on hyvin,
vaan siksi, että Sinä olet tässä.
Kun aallot lyövät ympärilläni,
ole kallio jalkojeni alla.
Adonai, varjele sydämeni,
anna shalom keskellä myrskyä.

Kun puhelin soi ja sydän säpsähtää,
kun odotan jälleen uusia sanoja,
kun mieleni rakentaa huomista
ennen kuin huominen on tullut,
pysäytä minut tähän hetkeen.
Anna minun jälleen hengittää.
Tämän minuutin Sinä olet kanssani,
tämän minuutin saan levätä.
En vielä tiedä vastausta,
mutta tiedän, kenelle kuulun.

Anna shalom keskellä myrskyä,
rauha, jota maailma ei voi antaa.
Ei rauhaa siksi, että kaikki on hyvin,
vaan siksi, että Sinä olet tässä.
Kun aallot lyövät ympärilläni,
ole kallio jalkojeni alla.
Adonai, varjele sydämeni,
anna shalom keskellä myrskyä.

Muistan kansasi meren rannalla,
edessä vesi, takana vihollinen.
Ei tietä oikealle eikä vasemmalle,
ei ihmisen silmälle ulospääsyä.
Mutta Sinä olit siellä, Adonai,
myös ennen kuin meri aukesi.
Pilvesi seisoi kansasi keskellä,
läsnäolosi ei lähtenyt pois.
Opeta minulle sama salaisuus:
rauha ei ala vasta ihmeen jälkeen.
Voin luottaa Sinuun jo rannalla,
ennen kuin näen tien avautuvan.

Shalom ajatuksiini.
Shalom sydämeeni.
Shalom tähän huoneeseen.
Shalom tähän yöhön.
Shalom hoitojen keskelle.
Shalom odottamiseen.
Shalom niille, jotka kantavat minua.
Shalom niille, jotka rukoilevat.
Adonai shalom.
Sinä olet rauhani.

Yeshua, veneessä nousi myrsky,
aallot löivät laitojen yli.
Opetuslapset huusivat peloissaan,
mutta Sinä olit heidän kanssaan.
Sinä puhuit tuulelle ja merelle,
ja suuri hiljaisuus laskeutui.
Mutta ennen kuin aallot vaikenivat,
Sinä olit jo veneessä.
Niin muistuta minua tänään:
vaikka myrsky vielä jatkuu,
Yeshua on veneessäni.
Vaikka vastausta ei vielä ole,
en ole yksin.

Minä hengitän.
Sinä olet tässä.
Minä hengitän.
Sinä olet tässä.
Minun ei tarvitse ratkaista huomista.
Minun ei tarvitse kantaa koko matkaa.
Tämä hetki
on Sinun käsissäsi.
Adonai…
anna shalom.

Kun yö tulee sairaalan ikkunaan
ja kaupungin valot hiljenevät,
kun joku kaukana lausuu nimeni
ja nostaa minut rukouksessa eteesi,
anna rauhasi kulkea välimatkojen yli,
huoneesta huoneeseen, sydämestä sydämeen.
Tee meistä yksi rukouksessa,
vaikka emme olisi samassa paikassa.
Sinä tunnet jokaisen huokauksen,
Sinä kuulet hiljaisenkin rukouksen.

Anna shalom keskellä myrskyä,
rauha, joka vartioi sydäntäni.
Ei siksi, että tietäisin huomisen,
vaan koska huominen kuuluu Sinulle.
Jos aallot vielä lyövät ympärilläni,
Sinä olet kallio jalkojeni alla.
Jos yö vielä kestää hetken,
Sinun valosi ei sammu.
Adonai, varjele sydämeni.
Yeshua, pysy vierelläni.
Anna shalom,
syvä shalom,
keskellä myrskyä.

Ei vasta sitten,
kun kaikki on ohi.
Ei vasta sitten,
kun saan vastaukset.
Ei vasta sitten,
kun tie on selvä.
Anna rauhasi nyt.
Tähän päivään.
Tähän huoneeseen.
Tähän hengenvetoon.
Sinä olet tässä.
Yeshua on kanssani.
Huominen on Sinun käsissäsi.
Ja sydämeni saa levätä.
Shalom.
Shalom.
Shalom.
Aamen.

Vaikka viikunapuu ei kukkisi →

Olen pyytänyt Sinulta huomista,
olen pyytänyt voimaa ja elämää.
Olen tuonut eteesi kaikki toiveeni,
nekin, joita tuskin uskallan sanoa.
Olen pyytänyt, että tie avautuisi,
että raskas yö viimein väistyisi.
Ja edelleen minä pyydän, Adonai,
sillä lapsi saa pyytää Isältään.
Mutta tänään tahdon oppia jotain
vielä rukoustani syvempää:
luottamaan Sinuun
ennen vastausta.

Vaikka viikunapuu ei kukkisi,
vaikka en vielä näkisi satoa,
vaikka tie jatkuisi erämaan halki,
minä tahdon silti luottaa Sinuun.
Ei siksi, ettei sydämeni itkisi,
ei siksi, etten enää pelkäisi.
Vaan koska Sinä olet yhä Adonai,
uskollinen sukupolvesta sukupolveen.
Vaikka en ymmärtäisi huomista,
minä iloitsen Sinussa, Jumalani.

Joskus usko on hiljaista odottamista,
ei suuria sanoja eikä vastauksia.
Joskus se on vain yksi kuiskaus
pimeässä huoneessa:
”Adonai, minä olen vielä tässä.”
Joskus rukous on avoin käsi,
joka ei enää jaksa pitää mistään kiinni.
Ja juuri silloin huomaan:
Sinä pidät minusta kiinni.
Minun uskoni ei kanna Sinua.
Sinun uskollisuutesi kantaa minua.

Vaikka viikunapuu ei kukkisi,
vaikka en vielä näkisi satoa,
vaikka tie jatkuisi erämaan halki,
minä tahdon silti luottaa Sinuun.
Ei siksi, ettei sydämeni itkisi,
ei siksi, etten enää pelkäisi.
Vaan koska Sinä olet yhä Adonai,
uskollinen sukupolvesta sukupolveen.
Vaikka en ymmärtäisi huomista,
minä iloitsen Sinussa, Jumalani.

Habakuk katseli tyhjiä peltoja,
viiniköynnöstä ilman hedelmää.
Oliivipuu ei antanut satoaan,
lampaat olivat kadonneet tarhasta.
Silti hänen laulunsa ei päättynyt
siihen mitä silmät näkivät.
Hän sanoi:
”Minä iloitsen Adonaissa,
riemuitsen pelastukseni Jumalassa.”
Opeta minulle sama laulu,
kun omat silmäni näkevät vain tämän päivän.
Anna sydämeni nähdä Sinut.

Jos vastaus on ”odota”,
minä odotan kanssasi.
Jos tie jatkuu vielä,
minä kuljen kanssasi.
Jos joudun jälleen kysymään ”miksi”,
kuuntele kysymykseni.
Jos itkuni tulee ennen sanojani,
ota vastaan kyyneleeni.
En tuo Sinulle täydellistä uskoa.
Tuon tämän pienen, vapisevan sydämen.
Ja sanon:
Adonai,
tässä minä olen.

Yeshua, Getsemanessa rukoilit:
”Jos mahdollista, menköön tämä malja ohitseni.”
Sinä pyysit.
Sinä tunsit tuskan.
Sinä et peittänyt sitä Isältä.
Siksi minäkin saan pyytää:
”Adonai, anna paraneminen.
Anna vielä päiviä.
Anna vielä vuosia.
Anna vielä naurua ja yhteisiä aamuja.”
Mutta rukoukseni syvimmässä kohdassa
tahdon jättää itseni Sinulle.
Yeshua, opeta minua luottamaan
silloinkin kun käteni vapisevat.

Minä en tiedä huomista.
Mutta Sinä olet siellä.
Minä en tiedä vastausta.
Mutta Sinä olet siellä.
Minä en tiedä kuinka pitkä tie on.
Mutta Sinä olet siellä.
Enkä tarvitse tänään
kaikkia huomisen vastauksia.
Tarvitsen Sinut.
Adonai…
tarvitsen Sinut.

Kun viikunapuu jälleen kukkii,
minä tahdon kiittää Sinua.
Kun hyvä uutinen saapuu,
minä tahdon kiittää Sinua.
Kun voimat palaavat,
minä tahdon kiittää Sinua.
Mutta älköön ylistykseni odottako
vain sitä päivää.
Opeta minua löytämään Sinut
myös tästä päivästä.
Pienestä valosta ikkunalla.
Ystävän rukouksesta.
Kädestä, joka pitää kädestä.
Aamusta, jonka jälleen sain.
Armosi ei aina huuda.
Joskus se kuiskaa:
”Minä olen tässä.”

Vaikka viikunapuu ei kukkisi,
vaikka viiniköynnös ei antaisi hedelmää,
vaikka oliivipuun sato pettäisi
ja pellot näyttäisivät tyhjiltä,
minä tahdon silti iloita Adonaissa,
riemuita pelastukseni Jumalassa.
Ei siksi, että kärsimys olisi hyvä.
Ei siksi, että kipu olisi vähäinen.
Vaan koska pimeyden keskelläkin
Sinä olet edelleen hyvä.
Adonai on voimani.
Adonai on kallioni.
Adonai kantaa minut.

Ja jos tänään pystyn laulamaan
vain yhden säkeen,
olkoon se tämä:
Sinä olet Jumalani.
Jos huomenna pystyn laulamaan kaksi,
lisään:
Sinä olet uskollinen.
Ja jonakin aamuna
ehkä lauluni jälleen kasvaa.
Mutta siihen asti
tämä riittää:
Adonai on kanssani.
Yeshua kulkee vierelläni.
Minua kannetaan rukouksin.
Huominen on Hänen käsissään.
Ja vaikka viikunapuu
ei vielä kukkisi…
minä odotan.
minä luotan.
minä toivon.
ja minä ylistän
Adonaita.
Aamen.

Hyvyytesi seuraa minua →

Olen kulkenut laakson varjoissa,
nähnyt päiviä, joita pelkäsin.
Olen kysynyt monta kertaa:
”Adonai, missä tämä tie päättyy?”
Mutta kun katson taaksepäin,
näen muutakin kuin pimeyden.
Näen käden, joka piti kiinni,
kun omani ei enää jaksanut.
Näen armon pienissä hetkissä,
ihmisissä, jotka lähetit rinnalleni.
Ja alan ymmärtää:
en kulkenut hetkeäkään yksin.

Hyvyytesi seuraa minua,
armosi kulkee jäljissäni.
Kaikkina elämäni päivinä
Sinä olet uskollinen, Adonai.
Kun kuljen vihreillä laitumilla,
Sinä olet siellä.
Kun kuljen varjojen laaksossa,
Sinä olet siellä.
Hyvyytesi seuraa minua
jokaisella askeleella.

Joskus hyvyytesi tuli hiljaa
ystävän kätenä olkapäälläni.
Joskus se tuli rukouksena,
jonka joku lausui kaukana.
Joskus se oli lämmin valo
sairaalan ikkunan takana.
Joskus vain yksi rauhallinen hetki
päivän keskellä, jota pelkäsin.
Joskus se oli voima nousta aamulla,
vaikka yö oli ollut pitkä.
Pienet armot.
Päivän manna.
Merkkejä siitä,
että Paimen on lähellä.

Hyvyytesi seuraa minua,
armosi kulkee jäljissäni.
Kaikkina elämäni päivinä
Sinä olet uskollinen, Adonai.
Kun kuljen vihreillä laitumilla,
Sinä olet siellä.
Kun kuljen varjojen laaksossa,
Sinä olet siellä.
Hyvyytesi seuraa minua
jokaisella askeleella.

Adonai on minun Paimeneni,
minulta ei puutu mitään, mitä tarvitsen.
Hän vie minut vihreille laitumille,
johdattaa vetten äärelle lepäämään.
Hän virvoittaa väsyneen sieluni,
johdattaa oikeita polkuja.
Ja vaikka tie kulkee syvän laakson läpi,
minun ei tarvitse kulkea sitä yksin.
Sinun sauvasi lohduttaa minua.
Sinun läsnäolosi ympäröi minut.
Et katso laaksoa kaukaa.
Sinä astut sinne kanssani.

Hyvyytesi edelläni.
Armosi takanani.
Kätesi ylläni.
Sanasi jalkojeni alla.
Rukoukset ympärilläni.
Yeshua vierelläni.
Mihin voisin mennä
pois Sinun läsnäolostasi?
Jos nousen aamun valoon,
Sinä olet siellä.
Jos yö ympäröi minut,
Sinä olet siellä.
Pimeyskään
ei ole Sinulle pimeää.

Yeshua, Hyvä Paimen,
Sinä tunnet minut nimeltä.
Et johda kaukaa huutamalla,
vaan kuljet edelläni.
Kun eksyn ajatuksiini,
kutsu minut takaisin.
Kun pelko ajaa minut pois rauhasta,
anna minun kuulla äänesi.
Kun voimani loppuvat,
nosta minut hartioillesi.
Minä tunnen Paimeneni äänen.
Ja vaikka en tunne huomista,
tunnen Hänet, joka kulkee sinne kanssani.

Ehkä en nähnyt sitä silloin.
Mutta nyt näen.
Sinä olit siinä rukouksessa.
Sinä olit siinä ystävässä.
Sinä olit siinä hiljaisessa aamussa.
Sinä olit siinä voimassa,
jota en tiennyt minulla olevan.
Sinä olit siinä rauhassa,
jota en osannut selittää.
Sinä olit siellä.
Koko ajan.

En tiedä vielä kuinka pitkä
tämä tie minun kohdallani on.
En tiedä montako mutkaa
odottaa seuraavan mäen takana.
Mutta minun ei tarvitse tietää.
Paimen tietää tien.
Minun tehtäväni ei ole nähdä
koko matkaa yhdellä kertaa.
Minun tehtäväni on kuulla ääntäsi
ja ottaa seuraava askel.
Ja kun pysähdyn lepäämään,
Sinä et kiirehdi minua.
Sinä annat minun levätä.

Hyvyytesi seuraa minua,
armosi kulkee jäljissäni.
Kaikkina elämäni päivinä
Sinä olet uskollinen, Adonai.
Jos huominen tuo iloa,
kiitän Sinua.
Jos huominen tuo odottamista,
luotan Sinuun.
Jos tie kulkee vielä laakson halki,
Yeshua kulkee vierelläni.
Hyvyytesi seuraa minua.
Armosi ei päästä minusta irti.
Ja minä saan asua
Adonain läsnäolossa
kaikkina päivinäni.

Pimeän laakson läpi
Sinä kuljit kanssani.
Kun en nähnyt huomista,
Sinä näit.
Kun en jaksanut rukoilla,
toiset rukoilivat.
Kun voimani loppuivat,
annoit päivän mannan.
Kun pelkäsin olevani unohdettu,
kutsuit minua nimeltä.
Kun pyysin paranemista,
kuuntelit.
Kun myrsky nousi,
annoit shalomin.
Kun viikunapuu ei kukkinut,
olit silti Jumalani.
Ja nyt minä tiedän:
ei laakso seurannut minua.
Sinun hyvyytesi seurasi.
Sinun armosi seurasi.
Sinä seurasit.
Adonai, minun Paimeneni.
Yeshua, Hyvä Paimen.
Hyvyytesi ja armosi
seuraavat minua
kaikkina elämäni päivinä.
Aamen.

Vielä minä ylistän Sinua →

Olen kulkenut pitkän matkan,
vaikka tie ei ole vielä päättynyt.
Olen nähnyt pimeän laakson
ja aamun, joka nousi sen keskelle.
Olen oppinut, ettei toivo tarkoita
sitä, että tiedän huomisen.
Toivo on sitä, että pimeässäkin
tiedän, kenen kädestä pidän.
Siksi puhun jälleen sydämelleni:
”Miksi olet niin levoton?”
Odota Adonaita.
Vielä minä ylistän Häntä.

Vielä minä ylistän Sinua,
Adonai, pelastukseni Jumala.
Vaikka lauluni tänään vapisee,
minä laulan sen Sinulle.
Vielä minä nostan katseeni,
vielä minä odotan Sinua.
En siksi, että tietäisin huomisen,
vaan koska tiedän: Sinä olet uskollinen.
Vielä minä ylistän Sinua.

Olen saanut tämän päivän mannan,
kun huomisen voimaa ei vielä annettu.
Olen tuntenut rukousten kantavan,
kun omat sanani ovat loppuneet.
Olen löytänyt shalomin keskellä myrskyä,
vaikka aallot eivät heti vaienneet.
Olen kuullut Paimenen äänen laaksossa:
”Minä tunnen sinut nimeltä.”
Niin monta pientä armon merkkiä,
niin monta hiljaista muistutusta:
Sinä olet ollut tässä.
Koko ajan.

Vielä minä ylistän Sinua,
Adonai, pelastukseni Jumala.
Vaikka lauluni tänään vapisee,
minä laulan sen Sinulle.
Vielä minä nostan katseeni,
vielä minä odotan Sinua.
En siksi, että tietäisin huomisen,
vaan koska tiedän: Sinä olet uskollinen.
Vielä minä ylistän Sinua.

Psalmin laulaja kysyi sielultaan:
”Miksi olet masentunut sisälläni?
Miksi olet levoton, sydämeni?
Pane toivosi Jumalaan.”
Hän ei kieltänyt kyyneliään,
ei teeskennellyt yön olevan päivä.
Mutta keskellä kysymystensä virtaa
hän puhui sielulleen totuutta:
”Odota vielä.
Jumala ei ole muuttunut.
Vielä tulee päivä,
jolloin minä ylistän Häntä.”

Vielä minä uskon.
Vielä minä toivon.
Vielä minä pyydän.
Vielä minä odotan.
Vielä minä nostan käteni,
vaikka ne väsyvät.
Vielä minä lausun nimesi, Adonai,
vaikka ääneni särkyy.
Sillä ylistys ei synny vain vastauksesta.
Joskus ylistys syntyy siitä,
että vastausta odottaessa
huomaan Sinun olevan lähellä.

Yeshua, Sinä olet toivoni,
Israelin luvattu Messias.
Sinussa Jumalan lupaukset
kulkevat kohti täyttymystään.
Sinä tunnet kärsimyksen.
Sinä tunnet kuoleman varjon.
Mutta kuolema ei saanut
viimeistä sanaa Sinusta.
Siksi uskallan toivoa.
Siksi uskallan katsoa
pimeääkin yötä kohti ja sanoa:
aamu kuuluu Adonaille.

Jos tänään jaksan vain kuiskata,
sekin on ylistystä.
Jos tänään jaksan vain sanoa:
”Yeshua…”
sekin riittää.
Jos rukoukseni on vain kyynel,
Sinä ymmärrät.
Jos sydämeni sanoo vain:
”Pidä minusta kiinni”,
Sinä kuulet.
Minun ei tarvitse tehdä
uskostani suurta.
Minulla on suuri Jumala.

Ehkä huominen tuo hyviä uutisia,
joita olemme pitkään odottaneet.
Silloin tahdon nostaa käteni
ja kiittää Sinua ilon keskellä.
Jos huominen tuo uuden odotuksen,
kuljen senkin päivän kanssasi.
Sillä olen oppinut matkallani:
Sinä et ole vain määränpään Jumala.
Sinä olet tien Jumala.
Erämaan Jumala.
Sairaalahuoneen Jumala.
Hiljaisen aamun Jumala.
Yön Jumala.
Ja uuden päivän Jumala.

Vielä minä ylistän Sinua,
Adonai, pelastukseni Jumala.
Pimeän laakson keskeltäkin
Sinulle nousee lauluni.
Vielä minä nostan katseeni,
vielä minä odotan Sinua.
Huominen on Sinun käsissäsi,
mutta tämä laulu kuuluu Sinulle tänään.
Vielä minä ylistän Sinua.
Vielä minä ylistän Sinua.
Adonai,
vielä minä ylistän Sinua.

Pimeän laakson läpi
Sinä kuljit kanssani.
Kun en nähnyt tietä,
Sinä olit tässä.
Kun en jaksanut rukoilla,
rukoukset kantoivat.
Kun pelkäsin huomista,
jätin sen Sinun käsiisi.
Kun voimani loppuivat,
annoit päivän mannan.
Kun pelkäsin olevani unohdettu,
kutsuit minua nimeltä.
Kun pyysin paranemista,
kuulit rukoukseni.
Kun tarvitsin seuraa,
Yeshua kulki vierelläni.
Kun myrsky nousi,
annoit shalomin.
Kun viikunapuu ei kukkinut,
olit edelleen Jumalani.
Kun katsoin taakseni,
näin hyvyytesi seuranneen minua.
Ja nyt…
tie jatkuu ehkä vielä.
Mutta minäkin jatkan.
En yksin.
En ilman toivoa.
En ilman laulua.
Adonai on kanssani.
Yeshua on Paimeneni.
Ja siksi sydämeni,
odota Jumalaa.
Vielä minä ylistän Häntä.
Vielä minä ylistän Sinua.
Aamen.