Yksi tämän ajan kristillisissä piireissä eniten keskustelua herättävistä aiheista on hengellinen sodankäynti. Monissa opetuksissa lähes jokaisen ongelman taustalta etsitään demonista vaikutusta tai henkivaltojen toimintaa. Jos ihminen kamppailee synnin kanssa, jos perheessä on ristiriitoja tai seurakunnassa esiintyy hajaannusta, ensimmäinen selitys saattaa olla: ”Tämän takana on henkivalta.” Raamattua lukiessa syntyy kuitenkin mielenkiintoinen kysymys. Jos lähes kaiken taustalla on henkivalta, miksi Jeshua puhui niin paljon ihmisen sydämestä?
Jeshuan ensimmäinen kutsu
Kun Jeshua aloitti julkisen toimintansa, Hänen ensimmäinen sanomansa oli yksinkertainen: ”Tehkää teshuva, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Teshuva tarkoittaa enemmän kuin pelkkää synnin tunnustamista. Se tarkoittaa kääntymistä, suunnan muuttamista ja palaamista Jumalan luo. On huomionarvoista, ettei Jeshua aloittanut palvelutyötään opettamalla demonien hierarkioista tai henkivaltojen rakenteista. Hän kutsui ihmisiä palaamaan Isän luo. Tämä asetti koko Hänen palvelutyönsä suunnan.
Ongelma on syvemmällä kuin ulkopuoliset voimat
Markuksen evankeliumissa fariseukset syyttivät opetuslapsia ulkonaisista rikkomuksista. Jeshua vastasi tavalla, joka muutti koko keskustelun. Hän sanoi: ”Mikä lähtee ihmisestä, se saastuttaa ihmisen.” Sitten Hän luetteli sydämestä nousevia asioita: pahat ajatukset, ahneus, kateus, ylpeys, petollisuus, himo, murha, aviorikos. Tämä opetus on erittäin merkittävä. Jeshua ei siirtänyt vastuuta demonisille voimille. Hän osoitti ihmisen omaan sydämeen.
Sydän tarvitsee uudistumisen
Profeetta Hesekiel kirjoittaa Jumalan lupauksesta: ”Minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen.” Huomaa, että Jumalan ratkaisu ei ollut ensisijaisesti demonien karkottaminen. Hänen ratkaisunsa oli sydämen muuttaminen. Messiaan kautta tämä lupaus alkaa toteutua. Pyhä Henki kirjoittaa Jumalan tahdon ihmisen sydämeen. Tästä syystä Uuden testamentin kirjeissä puhutaan jatkuvasti: mielen uudistumisesta, pyhityksestä, rakkaudesta, kuuliaisuudesta, Hengen hedelmästä. Painopiste on sisäisessä muutoksessa.
Demonit eivät selitä kaikkea
Evankeliumeissa Jeshua kyllä vapautti riivattuja ihmisiä. Silti on kiinnostavaa huomata, kuinka harvoin Hän selitti tavallisia syntejä demonisella vaikutuksella. Kun opetuslapset kiistelivät siitä, kuka on suurin, Jeshua ei puhunut demonista. Hän opetti nöyryyttä. Kun Pietari kielsi Herransa, Jeshua ei ajanut hänestä ulos henkeä. Hän palautti Pietarin rakkauden kautta. Kun opetuslapset olivat hitaita ymmärtämään, Jeshua ei puhunut riivaajista. Hän opetti kärsivällisesti uudelleen. Tämä kertoo paljon Hänen tavastaan kohdata ihmiset.
Vastuu kuuluu ihmiselle
Raamattu pitää ihmistä moraalisesti vastuullisena. Jos kaikki selittyisi henkivalloilla, ihmisen oma vastuu katoaisi. Siksi apostolit kehottavat uskovia: riisumaan vanhan ihmisen, pukemaan uuden ihmisen, kuolettamaan lihan teot, uudistumaan mielensä hengessä. Nämä ovat aktiivisia valintoja. Jumala tekee työnsä meissä, mutta Hän kutsuu myös meitä vastaamaan Hänen kutsuunsa.
Pyhä Henki ei johda pelkoon
Jos uskovan huomio keskittyy jatkuvasti henkivaltoihin, seurauksena voi olla pelko. Ihminen alkaa nähdä demoneita kaikkialla. Jokainen epäonnistuminen tulkitaan hyökkäykseksi. Jokainen vaikeus muuttuu hengelliseksi salaliitoksi. Tällainen ilmapiiri ei kuitenkaan muistuta sitä rauhaa, josta Jeshua puhui. Hän sanoi: ”Minun rauhani minä annan teille.” Pyhä Henki johtaa uskovaa luottamukseen, ei jatkuvaan epävarmuuteen.
Todellinen hengellinen taistelu
Paavali kuvaa Galatalaiskirjeessä aivan toisenlaisen taistelun. Lihan teot vastaan Hengen hedelmä. Lihan tekoja ovat esimerkiksi: viha, kateus, riidat, juonittelu, ylpeys. Hengen hedelmä taas on: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä. Huomaa, ettei Paavali kehota etsimään demonia jokaisen lihan teon takaa. Hän kehottaa vaeltamaan Hengessä.
Jeshuan katse oli Isässä
Yksi evankeliumien kauneimmista piirteistä on se, mihin Jeshua itse suuntasi huomionsa. Hän puhui jatkuvasti Isästä. Hän vetäytyi rukoilemaan. Hän teki vain sen, minkä näki Isän tekevän. Hän eli jatkuvassa yhteydessä Jumalaan. Pimeys ei ollut Hänen huomionsa keskus. Valtakunta oli. Tämä on myös opetus Hänen seuraajilleen.
Mitä enemmän valoa, sitä vähemmän pimeys hallitsee
Pimeyttä ei voiteta tutkimalla pimeyttä. Pimeys väistyy, kun valo syttyy. Samoin hengellisessä elämässä. Kun Jumalan Sana täyttää sydämen… Kun rukous syvenee… Kun rakkaus kasvaa… Kun ihminen oppii tuntemaan Messiaan paremmin… …pimeydellä on yhä vähemmän sijaa. Tämä on yksi Raamatun yksinkertaisimmista mutta syvimmistä hengellisistä periaatteista.
Pidä katse Messiaassa
Heprealaiskirje kehottaa: ”Kiinnittäkää katseenne uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeshuaan.” Tässä on koko hengellisen elämän tasapaino. Emme kiellä hengellisen taistelun todellisuutta. Emme myöskään vähättele paholaisen toimintaa. Mutta emme anna sille pääosaa. Katse kuuluu Messiaaseen. Hän on voittanut synnin. Hän on voittanut kuoleman. Hän on riisunut pimeyden vallat niiden aseista. Hän rakentaa edelleen valtakuntaansa tässä maailmassa. Siksi uskovan elämä ei rakennu pelolle eikä pimeyden tarkkailulle, vaan luottamukselle, kuuliaisuudelle ja rakkaudelle. Kun sydän on kiinnittynyt Messias Jeshuaan, hengellinen taistelu ei katoa – mutta sen mittasuhteet muuttuvat. Silloin emme elä sen mukaan, mitä pimeys tekee, vaan sen mukaan, mitä Jumala tekee. Ja juuri siinä on evankeliumin vapauttava voima.