Jumalan uskollinen hoito kansansa elämässä
“Minä teen teidän kanssanne rauhanliiton, ja annan teille turvalliset laitumet.”
(Hes. 34:25)
Raamatun kertomusten ytimessä kulkee kaksi toisiinsa kietoutuvaa teemaa – liitto (hepr. brit) ja paimenuus (hepr. roʿeh). Ne muodostavat perustan Jumalan suhteelle Israelin kansaan ja luovat profeetallisen kaaren, joka huipentuu Messiaan ilmestymiseen Hyvänä Paimenena.
Liitto ei ole abstrakti sopimus, vaan elävä suhde, jossa Jumala sitoutuu huolehtimaan, varjelemaan ja johdattamaan kansaansa kuten paimen laumaansa. Paimenuus puolestaan on liiton käytännöllinen ja pastoraalinen ulottuvuus, jossa Jumalan liittouskollisuus (ḥesed) tulee näkyväksi huolenpidon, johdatuksen ja parantamisen kautta.
Liitto – Jumalan pysyvä sitoutuminen kansaansa
Raamatun kielellä liitto on Jumalan itsealoitteinen teko. Se ei perustu ihmisen ansioihin, vaan Jumalan armoon ja uskollisuuteen. Jokainen liitto – Nooan, Abrahamin, Siinain ja Daavidin liitot sekä Uusi liitto – sisältää saman sydämen: “Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jer. 31:33).
Liitto on ennen kaikkea suhde, ei pelkkä juridinen sopimus. Jumala ei vain määrää ehtoja, vaan sitoutuu elämään kansansa keskellä ja kulkemaan heidän kanssaan. Tästä nousee myös paimenen teema: liitto ilman paimenuutta olisi kylmä laki, mutta paimenuus ilman liittoa olisi tunteellinen, mutta kestämätön suhde. Jumala yhdistää nämä kaksi ja tekee niistä erottamattoman kokonaisuuden.
Paimenuus liiton sydämessä
Paimenuus kuvaa Jumalan aktiivista huolenpitoa. Se merkitsee ruokkimista, varjelemista ja johdatusta, mutta myös kurinalaista kasvatusta. Paimen ei kulje lauman perässä, vaan sen edellä, vieden sen niityille, jotka Jumala on valmistanut. Psalmissa 23 tämä huolenpito saa kauniin muodon: Herra antaa asua vihreillä niityillä, johdattaa vanhurskauden poluille ja lohduttaa sauvansa ja paimensauvansa avulla. Hesekielin kirjassa Jumala lupaa itse etsiä lampaitaan ja pitää niistä huolen. Näissä kuvissa liitto antaa rajat ja lupaukset, ja paimenuus antaa elämän ja turvan niiden sisällä.
Patriarkkojen liitto ja paimenen koulutus
Aabrahamin liitto merkitsee liiton historian alkua. Jumala lupaa hänelle jälkeläisiä ja maan, mutta ennen kaikkea yhteyden: “Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.” Paimenena Aabraham oppii kuulemaan Jumalan äänen ja luottamaan johdatukseen, jota ei vielä näe. Jaakob, joka hänkin oli paimen, kokee Jumalan huolenpidon henkilökohtaisesti ja tunnustaa: “Jumala, joka on paimentanut minua koko elämäni ajan tähän päivään asti” (1. Moos. 48:15). Hänen sanansa tiivistävät liittouskollisuuden ytimen: Jumala pysyy uskollisena, vaikka ihminen kompuroi. Patriarkkojen paimenuus on liiton koulua – Jumalan tapa muovata luottamusta, joka ei perustu näkyvään voimaan, vaan uskoon Hänen huolenpitoonsa.
Siinain liitto ja kansallinen paimenuus
Kun Israel vapautuu Egyptin orjuudesta, Jumala tekee Siinailla liiton koko kansan kanssa. Tässä vaiheessa paimenuus muuttuu yksilöllisestä kokemuksesta kansalliseksi tehtäväksi. Jumala ei ole enää vain Aabrahamin tai Jaakobin Paimen, vaan koko Israelin Ylipaimen. Erämaavaellus toimii paimenuuden kouluna: Jumala ruokkii kansaa mannulla, johdattaa pilven ja tulen kautta, ojentaa epäuskon hetkillä ja kokoaa lauman, kun se hajaantuu epäjumalien perään. Toora on tässä kuvassa paimenen sauva – ei rangaistuksen väline, vaan ohjaus kohti elämää ja yhteyttä Jumalaan. Se on liiton laidun, jossa elämä kukoistaa.
Daavidin liitto – kuninkaallinen paimenuus
Daavidin liitossa paimenuus ja liitto yhdistyvät kuninkaallisella tasolla. Jumala valitsee paimenpojan, joka tietää, mitä on hoitaa ja suojella heikkoja. “Sinä olet kaitsenut minun kansaani Israelia, ja sinä olet ollut heidän hallitsijansa” (2. Sam. 5:2). Daavidin hallinto oli liittouskollisuuden esikuva, jossa oikeus ja vanhurskaus olivat hallinnon ytimessä. Jumala lupasi asua kansansa keskellä ja antoi lupauksen Messiaasta – Daavidin jälkeläisestä, joka tulisi hallitsemaan iankaikkisesti. Näin Daavidin liitto tekee paimenuudesta messiaanisen mallin ja ennakoi tulevaa Paimen-Kuningasta.
Profeetat ja liittouskollisuuden kriisi
Profeetat paljastavat liiton rikkomisen seuraukset ja tuomitsevat epäpaimenet, jotka eivät johda kansaa Jumalan tahdon mukaisesti. “Voi paimenia, jotka tuhoavat ja hajottavat minun laumani!” huutaa Jeremia (Jer. 23:1). Silti Jumalan ḥesed, uskollinen armo, ei väisty. Hesekielin kirjassa Jumala lupaa etsiä lampaansa, pitää niistä huolen ja tehdä heidän kanssaan rauhanliiton. Profeetat osoittavat, että liittouskollisuus on paimenuuden ydin: Jumala ei luovu laumastaan, vaan uudistaa liiton ja nostaa Daavidin kaltaisen Paimenen, joka johtaa kansaa oikeudessa ja rauhassa. Tämä ennakoi Messiaan tuloa.
Messias – liiton täyttymys Hyvänä Paimenena
Messias Yeshua, kreikaksi Jeesus, astuu esiin paimenena, joka toteuttaa profeettojen sanat. Johanneksen evankeliumissa Hän sanoo: “Minä olen Hyvä Paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lampaiden edestä” (Joh. 10:11). Hän ei ole uusi paimen, vaan Liiton Jumala, joka on tullut ihmiseksi. Hänessä liitto saa täydellisen muotonsa: Hän täyttää Tooran vanhurskauden, vahvistaa Daavidin liiton, uudistaa Uuden liiton sydämissä ja kokoaa Israelin ja kansat yhdeksi laumaksi. Yeshua ei tuo uutta uskontoa, vaan palauttaa alkuperäisen liittouskollisuuden yhteyden. Hän on Adonai roʿi – Herra, minun Paimeneni.
Uuden liiton paimenuus ja Hengen työ
Uudessa liitossa paimenuus jatkuu Hengen kautta. Pyhä Henki toimii sisäisenä paimenena, joka kirjoittaa Tooran sydämeen ja ohjaa uskollisuuteen. Tämä ei korvaa Israelin liittoa, vaan vahvistaa sen hengen. Israel pysyy liiton juurena, ja kansat oksastetaan siihen mukaan, kuten Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä. Ylipaimen Yeshua yhdistää laumansa rakkaudessa ja uskollisuudessa. Liittouskollisuus, ḥesed, tulee näkyväksi yhteisöissä, jotka vaeltavat vanhurskaudessa, laupeudessa ja totuudessa, kuten profeetta Miika sanoo (Miika 6:8).
Eskatologinen liitto – ikuinen paimenuus
Raamatun loppunäky Ilmestyskirjassa osoittaa, että liitto ja paimenuus eivät pääty historian lopussa, vaan saavuttavat täyttymyksensä: “Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on heidän Paimenensa ja johdattaa heidät elämän veden lähteille” (Ilm. 7:17). Karitsa on liiton uhri, Paimen on johdattaja ja suojelija, ja valtaistuin merkitsee hallitsijuutta ja kuninkuutta. Tässä yhdistyvät Jumalan ḥesed ja shalom täydellisessä muodossaan – Israel ja kansat yhdessä elämän lähteillä, Paimenen hoidossa.
Liittouskollisuuden hengellinen merkitys
Heprean sana ḥesed on yksi Raamatun syvimmistä käsitteistä. Se tarkoittaa liittouskollista rakkautta – uskollisuutta, joka ei riipu vastaanottajan ansioista. Jumalan ḥesed on voima, joka pitää paimenuuden käynnissä. Se on rakkautta, joka etsii eksyneen, uskollisuutta, joka ei väisty epäonnistumisen edessä, ja armoa, joka palauttaa ja uudistaa liiton. Ilman ḥesediäpaimenuus olisi vain hyvää tahtoa, mutta ḥesed tekee siitä pelastushistoriallisen todellisuuden.
Liiton paimen, joka ei koskaan väsy
Liitto ja paimenuus muodostavat yhdessä Jumalan pelastavan huolenpidon ytimen. Jumala on liittopaimen, joka loi liiton Aabrahamin ja Siinain kautta, kantoi sen Daavidin ja profeettojen kautta, täytti sen Messias Yeshuassa ja pysyttää sen iankaikkisesti Karitsan valtaistuimella. “Minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton, että minä en väisty heistä, vaan olen heidän Jumalansa” (Jer. 32:40).
Liitto ei ole vain Jumalan lupaus, vaan Hänen luonteensa ilmentymä. Paimenuus on se muoto, jossa tuo luonne tulee näkyväksi – rakastavana, kurinalaisena, parantavana ja uskollisena huolenpitona. Jumalan kansa saa elää varmuudessa, että vaikka laitumet muuttuvat ja lauma joskus eksyy, Paimen pysyy uskollisena liitolleen – aina, iankaikkisuuteen asti.
“Herran armo (ḥesed Adonai) pysyy iäti niille, jotka Häntä rakastavat ja pitävät Hänen liittonsa.”
(Ps. 103:17–18)