Paimenen sydän kadonneiden puolesta
Raamatun läpi kulkee yksi syvästi toistuva teema – Jumalan paimenuus kansansa keskellä. Paimenen kutsumus ei rajoitu yksilön hengelliseen elämään, vaan se ulottuu koko Israelin kansan kohtaloon: hajotukseen, vaellukseen ja lopulta kokoamiseen.
Israelin kansan hajaannus, heprealaiselta nimeltään galut, ei ollut vain historiallinen tapahtuma, vaan myös hengellinen kriisi, jossa Jumalan liittokansa menetti yhteyden sekä maahansa että Paimeneensa. Kuitenkin samassa kertomuksessa elää lupaus: Herran Paimen kokoaa jälleen laumansa. Tämä kokoaminen, kibbutz galuyot, on profeetallinen Aliyah – paluu liittoon, maahan ja Paimenen yhteyteen.
Hajotuksen syy – epäpaimenten aikakausi
Profeetta Hesekiel kuvaa aikakautta, jolloin kansan johtajat olivat epäpaimenia:
“Voi Israelin paimenia, jotka paimentavat itseään! Eivätkö paimenet paimena laumaa?” (Hes. 34:2).
Väärät johtajat käyttivät valtaansa omaksi hyödykseen. He eivät etsineet eksyneitä, eivät vahvistaneet heikkoja, eivätkä sitoneet haavoittuneita. Seurauksena oli hengellinen ja kansallinen hajaannus – Israelin lampaat hajaantuivat “kaikille vuorille ja kaikille korkeille kukkuloille” (Hes. 34:6).
Tämä ei ole vain muinaista historiaa, vaan toistuva hengellinen periaate: kun Jumalan kansan johtajat unohtavat liittouskollisuuden (ḥesed) ja Tooran vanhurskauden (tzedek), lauma hajoaa ja yhteys Herran läsnäoloon katoaa.
Jumalan oma paimenuus – “Minä itse etsin ja kokoan”
Epäpaimenten tuhon keskellä Jumala astuu itse näyttämölle:
“Sillä näin sanoo Adonai Elohim: Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.” (Hes. 34:11).
Tässä Jumala lupaa suoran, henkilökohtaisen väliintulon. Hän ei enää jätä kansaansa ihmisten varaan, vaan toimii itse ylipaimenena. Hän etsii ja pelastaa hajonneet, kokoaa ne omalle maalleen, ruokkii ja hoitaa niitä hyvillä laitumilla ja asettaa Daavidin kaltaisen yhden Paimenen hallitsemaan niitä (Hes. 34:12–24).
Tämä on Aliyah’n hengellinen peruskuva – ei vain fyysinen paluu Israeliin, vaan paluu Jumalan yhteyteen, liittoon ja oikeaan paimenuuteen. Profeettana Hesekiel näkee tässä lupauksessa sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Ensimmäinen täyttymys alkoi pakkosiirtolaisuudesta paluun aikana, mutta lopullinen täyttymys tapahtuu Messiaan hallintakaudessa, jolloin kaikki hajallaan olevat Israelin lampaat – sekä Juudan että Efraimin huoneesta – kootaan yhdeksi laumaksi.
Kuivat luut ja elämän hengen paluu
Heti paimenuusprofetian jälkeen Jumala vie Hesekielin näyssä keskelle kuivia luita (Hes. 37).
“Kuivat luut, kuulkaa Herran sana!” (Hes. 37:4).
Luut symboloivat Israelin toivon kuolemaa: “Luumme ovat kuivuneet, toivomme on mennyt, meidät on hävitetty.” (Hes. 37:11). Jumalan vastaus on kuitenkin elävä. Hänen Henkensä, Ruach Elohim, tulee luutten sisään, liitto ja kansallinen elämä palautetaan, maa annetaan jälleen heidän omakseen ja Daavidin palvelija asetetaan heidän kuninkaakseen (Hes. 37:24–28).
Henki ei ole vain elvyttäjä, vaan liiton palauttaja – Hän tekee sen, mihin ihmisten johtajat eivät kyenneet. Näky osoittaa, että kokoaminen ja uudistuminen kulkevat yhdessä: fyysinen Aliyah ilman hengellistä herätystä ei ole täydellinen, mutta hengellinen herätys ilman paluuta Jumalan maalle on vailla täyttymystä.
Miikan profetia: Paimen hallitsee ja kokoaa
Profeetta Miika näkee tulevan hallitsijan Betlehemistä:
“Hän seisoo ja paimentaa Herran voimassa, Herran, Jumalansa, ylevyyden nimessä. He asuvat turvassa, sillä hän on oleva suuri aina maan ääriin saakka.” (Miika 5:3–4 [hepr. 5:4–5]).
Tämä jae yhdistää paimenuuden, Daavidin suvun ja universaalin hallinnan. Messiaan paimenuus ei rajoitu Israelin maantieteellisiin rajoihin, vaan ulottuu “maan ääriin saakka.” Hän kokoaa ensin oman kansansa ja sitten kutsuu kansat osallisiksi Israelin Jumalan liitosta – ei sen tilalle, vaan sen kautta. Näin vahvistuu Israelin pysyvä paikka Jumalan suunnitelmassa: kansojen siunaus kulkee yhä Sionin kautta, Paimenen hallinnan alaisena.
Aliyah – Paimenen kutsu paluuseen
Aliyah tarkoittaa kirjaimellisesti “nousemista”. Hengellisessä merkityksessä se merkitsee nousua takaisin Jumalan läsnäoloon, mutta myös konkreettista paluuta Israeliin. Aliyah on profeetallinen liike, Jumalan lupausten täyttymys, kuten Jesajan ja Jeremian profetiat osoittavat (Jes. 43:5–6; Jer. 31:8–10). Se on myös hengellinen prosessi – sielun paluu Tooran ja liiton uskollisuuteen – ja samalla messiaaninen merkki, sillä Paimen kokoaa laumansa ennen kuninkaallista hallintaa.
Kokoaminen ei siis ole pelkkää maahanmuuttoa, vaan Jumalan suvereeni teko, jossa Hän kutsuu, johdattaa ja asettaa laumansa oikeille laitumille: “Minä johdatan heidät takaisin heidän maahansa… ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Jer. 32:37–38).
Israelin kokoaminen ja kansojen toivo
Israelin kokoaminen tapahtuu osana Jumalan suurta pelastushistoriallista ohjelmaa. Kun Israel palaa maahansa ja liittoonsa, se toimii kansojen valona, kuten Jesaja profetoi (Jes. 49:6). Messiaan hallintakaudessa toteutuu kaksinkertainen liike: Israel palaa liittoonsa ja maahansa, ja kansat liittyvät Israelin Jumalaan, mutta eivät korvaa Israelia. Paimen kokoaa siis sekä hajotetun Israelin että etsivät kansat, mutta liiton järjestys säilyy – “pelastus tulee juutalaisilta” (Joh. 4:22).
Yksi lauma ja yksi Paimen
Yeshua sanoi: “Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; nekin minun tulee tuoda, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16).
Tämä viittaa sekä hajallaan oleviin Israelin lampaisiin että kansoihin, jotka tulevat liitossa osallisiksi Israelin Jumalan lupauksista. Lopulta Hesekielin ja Johanneksen profetiat yhtyvät: “Daavidin palvelijani on oleva heidän paimenensa” (Hes. 34:23) ja “Karitsa on heidän Paimenensa” (Ilm. 7:17). Messiaan hallintakaudessa kaikki eksyneet lampaat – Juudan ja Efraimin huoneet sekä kansoista liittyneet – ovat yksi lauma, yhden Paimenen johdossa, yhdessä valtakunnassa.
Paluu Paimenen ääneen
Paimenuus ja Aliyah eivät ole vain kansallisia käsitteitä, vaan ne kutsuvat jokaista sielua. Palaa Paimenen ääneen ja kuule Sanan ja Tooran ohjaus. Palaa laumaan ja löydä elävä yhteys Jumalan kansaan. Palaa maalle ja osallistu Jumalan suunnitelmaan Israelin kautta. Todellinen paluu on teshuva – paluu Paimenen sydämeen. Jokainen, joka kuulee Hänen äänensä, liittyy tähän suureen kokoamiseen, joka on alkanut ja vielä jatkuva, kunnes Herran Paimen hallitsee Sionista käsin.
Jumalan uskollisuus kutsuu kansansa kotiin
Paimen ja Israelin kokoaminen on yksi Raamatun suurista punaisista langoista. Se alkaa Abrahamin kutsusta ja huipentuu Messiaan hallintakauteen, jolloin kaikki hajotettu palaa yhteen: Henki herättää kuivat luut, Paimen kokoaa laumansa ja Daavidin Poika hallitsee rauhassa ja vanhurskaudessa. Tämä ei ole vain tulevaisuuden visio, vaan jo nyt alkanut todellisuus. Jumalan uskollisuus toimii edelleen historian keskellä, kutsuen kansaansa kotiin:
“Minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne… ja annan teille uuden sydämen ja uuden hengen.”
(Hes. 36:24–26)