Juutalaiset ja pakanat yhdessä Messiaassa – ei sulautuen, vaan toisiaan täydentäen
“Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.”
(Ef. 2:14)
Messias Yeshuan kautta Jumala on tehnyt jotakin ennenkuulumatonta historian ja pelastussuunnitelman mittakaavassa. Hän on yhdistänyt juutalaiset ja pakanat yhdeksi hengelliseksi perheeksi – kuitenkaan poistamatta tai mitätöimättä kummankaan omaa kutsumusta. Kyse ei ole uskonnollisesta tasa-arvoistamisesta tai identiteettien sulauttamisesta, vaan jumalallisesta järjestyksestä, jossa erilaiset roolit täydentävät toisiaan. Jumalan rauha syntyy yhteydestä, ei yhdenmukaisuudesta.
Juutalaisella kansalla on ainutlaatuinen ja peruuttamaton asema Jumalan ilmoituksen historiassa. Heille on uskottu Jumalan sanat, liitot ja Toora, kuten Paavali muistuttaa Roomalaiskirjeessä: juutalaisen etuoikeus ei ole pieni eikä symbolinen, vaan syvästi todellinen. Juutalainen kansa kantaa liittoa, joka sai alkunsa Aabrahamista, vahvistettiin Siinain vuorella ja jonka kautta Messias syntyi maailmaan. Tämä liitto ei päättynyt Messiaan tuloon, vaan sai täyttymyksensä ja syveni uuden liiton lupauksessa, jonka Jumala Jeremian mukaan tekee Israelin ja Juudan heimon kanssa kirjoittamalla Tooransa sydämiin.
Messias ei siis irrottanut juutalaista kansaa juuristaan, vaan toi liiton täyteyden heidän keskelleen. Juutalainen identiteetti, Toora ja kutsumus säilyvät Messiaassa – ei lainalaisuuden kahleina, vaan elävänä liittona Jumalan kanssa.
Pakanoiden osallisuus tähän suunnitelmaan avautuu Roomalaiskirjeen voimakkaan oliivipuukuvauksen kautta. He ovat villi oksa, joka on oksastettu jaloon puuhun. Tämä kielikuva tekee selväksi, ettei Israelia korvata eikä syrjäytetä, vaan pakanat liitetään siihen, mikä jo on olemassa. He saavat osan mehevästä juuresta, mutta eivät omista puuta eivätkä kanna sen juuria.
Pakanoiden kutsumus ei ole tulla juutalaisiksi tai omaksua juutalaisuutta ulkoisena muotona. Heidät on kutsuttu elämään uskollisesti Messiaassa, kunnioittamaan hengellisiä juuriaan ja tukemaan Jumalan suunnitelman täyttymistä Israelin kautta. Heidän uskonsa nousee kuulemisesta ja kuuliaisuudesta, ei identiteetin vaihtamisesta. Tällainen vaellus edellyttää nöyryyttä ja ymmärrystä siitä, että pelastus on juutalaisista, vaikka se on tarkoitettu kaikille kansoille.
Yksi Messias ei tarkoita yhtä ja samaa identiteettiä kaikille. Yeshua itse sanoi selvästi, ettei Hän tullut kumoamaan Tooraa tai profeettoja, vaan täyttämään ne. Tämä täyttymys ei hävittänyt juutalaista kutsumusta eikä muuttanut sitä universaaliksi yleismalliksi. Sen sijaan Messias loi yhteyden, jossa juutalaiset ja pakanat voivat vaeltaa rinnakkain – eri tavoin, mutta samassa uskollisuudessa Jumalaa kohtaan.
Efesolaiskirje puhuu yhdestä uudesta ihmisestä, jonka Messias on luonut. Tämä ei tarkoita identiteettien sulattamista yhdeksi, vaan rauhan rakentamista kahden erilaisen kutsumuksen välille. Yhteys syntyy siitä, että kumpikin osapuoli pysyy omassa Jumalan antamassa paikassaan ja kunnioittaa toisen kutsumusta.
Juutalaiset on kutsuttu pysymään uskollisina liitolleen, säilyttämään Tooran perintö ja todistamaan Messiaasta omasta liittopohjastaan käsin. Pakanat puolestaan kutsutaan osallisiksi hengellisestä Israelista vaeltamaan uskossa ja rakkaudessa, tukemaan Jumalan suunnitelmaa ja oppimaan pyhistä juurista ilman omimista tai korvaamista.
Ilmestyskirjan näky lopullisesta täyttymyksestä kirkastaa tämän kokonaisuuden. Kaikista kansoista, heimoista ja kielistä kokoontunut joukko ylistää Karitsaa – ei yhtenä massana, vaan moninaisuudessaan. He eivät ole menettäneet taustaansa, mutta he ovat löytäneet yhteyden Messiaassa. Tämä näky ei ole vain tulevaisuuden lupaus, vaan todellisuus, joka alkaa jo nyt Messiaan ruumiissa.
Juuri tähän viittaa myös Pirkei Avotin viisaus: viisas on se, joka ymmärtää erot. Jumalan viisaus ei poista eroja, vaan asettaa ne oikeaan järjestykseen. Messias Yeshua ei tullut hävittämään kansojen erityisyyttä, vaan palauttamaan Jumalan alkuperäisen suunnitelman. Yksi uusi ihminen koostuu monista jäsenistä, joilla on eri tehtävät ja kutsumukset – mutta yksi Herra, yksi Henki ja yksi toivo.
Juutalaiset ja pakanat eivät ole kutsutut sulautumaan, vaan täydentämään toisiaan Messiaassa, pysyen uskollisina Jumalan kutsulle ja Hänen asettamalleen järjestykselle.