Ensimmäiset hedelmät Herralle
Bikkurim, Ensimmäisten hedelmien juhla, kuuluu Israelin kevään juhlakiertoon yhdessä Pesachin ja Happamattoman leivän juhlan kanssa. Se on yksi niistä Jumalan säätämistä ajoista, moadim, joissa maanviljelyksen rytmi ja Jumalan pelastussuunnitelma kietoutuvat yhteen. Kyse ei ole vain sadonkorjuusta, vaan Jumalan aikataulusta, jossa Hän ilmoittaa tahtoaan ja tulevia tekojaan.
Kolmannen Mooseksen kirjan mukaan Israelin kansa toi Herralle uuden sadon ensimmäiset ohralyhteet kiitokseksi ja luottamuksen osoituksena. Pappi heilutti ensilyhdettä Herran edessä pyhittääkseen koko tulevan sadon. Tämä tapahtui Pesach-viikon aikana, sapatin jälkeisenä päivänä, viikon ensimmäisenä päivänä. Vaikka koko satoa ei ollut vielä korjattu, ensimmäinen osa annettiin Jumalalle. Tämä profeetallinen ele opetti kansalle, että kaikki siunaus on Jumalasta ja että tuleva on turvallisesti Hänen käsissään.
Ensilyhde ei ollut vain rituaali, vaan hengellinen julistus. Se ilmaisi kiitollisuutta menneestä ja luottamusta tulevaan. Jumala kutsui kansaansa elämään uskossa, jossa Hänelle annetaan ensin se, mikä on tulossa, ei vain se, mikä on jo nähtävissä.
Tämä juhla sai syvimmän merkityksensä Messiaan ylösnousemuksessa. Apostoli Paavali kirjoittaa, että Messias on herätetty kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Yeshua nousi haudasta juuri ensilyhteen päivänä, samana hetkenä kun temppelissä heilutettiin ensilyhdettä Herralle. Tämä ei ollut sattumaa, vaan Jumalan täydellisesti ajoitettu täyttymys.
Yeshua kuoli Pesachina uhrikaritsana. Hän oli haudassa Happamattoman leivän juhlan aikana, ja Hän nousi ylös Bikkurimin päivänä, uuden viikon ensimmäisenä päivänä. Hänestä tuli elävä ensilyhde, uuden luomakunnan alku. Kuten ensilyhde pyhitti koko sadon, samoin Messiaan ylösnousemus on lupaus siitä, että kaikki Häneen kuuluvat seuraavat Häntä ylösnousemukseen.
Yeshuaa kutsutaan esikoiseksi kuolleista, koska Hänen ylösnousemuksensa ei ollut vain yksittäinen ihme, vaan alku jollekin paljon suuremmalle. Hänessä on lupaus tulevasta elonkorjuusta, ajasta jolloin koko pelastuksen sato kootaan Jumalan valtakuntaan. Paavali kirjoittaa, että kukin vuorollaan: ensin Messias, ja sitten Hänen omansa, kun Hän tulee.
Bikkurim on siksi toivon ja uuden elämän juhla. Se julistaa, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa. Jumala herätti Messiaan ensimmäisenä, ja siksi myös meidän ruumiimme tullaan herättämään. Uusi elämä ei ole vain tulevaisuuden lupaus, vaan todellisuus jo nyt niissä, jotka uskovat. Messiaan ylösnousemus vakuuttaa, että tulevaisuus on täynnä toivoa ja että synnin, kuoleman ja epätoivon valta on murrettu.
Tämä juhla kutsuu katsomaan ylöspäin ja elämään sen todellisuuden mukaisesti, että olemme jo herätetyt Messiaan kanssa. Se opettaa kiitollisuutta ja luottamusta Jumalaan, Hänen uskollisuuteensa nyt ja tulevaisuudessa. Ensilyhde ei ollut vain kiitos menneestä sadosta, vaan uskon teko tulevan puolesta. Samoin Messiaan ylösnousemus on lupaus siitä, että Jumalan työ meissä ja maailmassa saatetaan päätökseen.
Bikkurim muistuttaa, että kaikki uusi elämä, toivo ja tulevaisuus lähtee yhdestä ainoasta lähteestä: Messiaan ylösnousemuksesta. Hän on alku, Hän on tie ja Hän on lopullinen sadonkorjuu. Kuten Hän itse sanoi, Hän on ylösnousemus ja elämä. Tämä lupaus kantaa sekä tässä ajassa että tulevassa.