Miksi jotkut hengelliset liikkeet muuttavat ihmisten elämän – ja toiset unohtuvat nopeasti?
Ympäri maailmaa syntyy jatkuvasti uusia hengellisiä kampanjoita, konferensseja, tapahtumia ja liikkeitä. Ne keräävät suuria yleisöjä, herättävät innostusta ja saavat ihmiset puhumaan niistä. Kuitenkin usein muutaman vuoden kuluttua niistä ei ole juuri jäljellä mitään. Innostus hiipuu, osallistujat vähenevät ja monet palaavat takaisin entiseen hengelliseen arkeensa.
Samaan aikaan Raamatussa kohtaamme ilmiön, joka näyttää täysin erilaiselta. Abrahamin, Mooseksen, Daavidin, profeettojen ja apostolien kautta syttynyt hengellinen tuli on vaikuttanut tuhansia vuosia. Sen vaikutukset näkyvät edelleen kansojen historiassa.
Mikä erottaa nämä kaksi toisistaan?
Raamatussa on suuri ero Jumalan sytyttämän tulen ja ihmisen synnyttämän innostuksen välillä.
Tämä ero voi ratkaista sen, syntyykö yhteisöön hetkellinen kipinä vai sukupolvia kestävä hengellinen liekki.
Mitä Raamattu tarkoittaa tulella?
Raamatussa tuli ei ole pelkästään lämpöä tai valoa. Se on usein näkyvä merkki Jumalan läsnäolosta, voimasta, pyhyydestä ja toiminnasta.
Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti tuli liittyy toistuvasti hetkiin, joissa Jumala ilmestyy ihmisille.
Kun Herra teki liiton Abrahamin kanssa, savuava pätsi ja tulinen soihtu kulkivat uhrikappaleiden välistä.
Kun Israel vapautettiin Egyptistä, Herra johti kansaa tulipatsaassa.
Kun Siinain vuorella annettiin Toora, vuori peittyi tuleen, savuun ja ukkoseen.
Kun Salomo vihki temppelin, tuli lankesi taivaasta.
Kun opetuslapset odottivat Jerusalemissa Shavuotin juhlan aikana, Pyhä Henki ilmestyi heidän ylleen kuin tuliset kielet.
Raamatullinen tuli kertoo siis ennen kaikkea Jumalan läsnäolosta.
Raamatun Jumala ei ole etäinen tai abstrakti. Hän on Jumala, joka tulee kansansa keskelle, ilmoittaa tahtonsa ja kutsuu ihmiset yhteyteensä. Tuli on yksi näkyvimmistä tavoista, joilla tämä läsnäolo kuvataan.
Siksi hengellinen elämä ei ala ihmisen pyrkimyksistä kohti Jumalaa, vaan Jumalan lähestymisestä ihmistä.
Ihmisen innostus voi näyttää samalta
Tässä kohtaa syntyy helposti väärinkäsitys.
Sekä Jumalan tuli että ihmisen innostus voivat näyttää ulospäin hyvin samanlaisilta.
Molemmissa voi olla:
- voimakkaita tunteita
- suuria kokoontumisia
- iloa
- näkyvää toimintaa
- paljon puhetta muutoksesta
Mutta niiden lähde on erilainen.
Ihmisen innostus syntyy usein:
- vahvasta persoonasta
- uusista ideoista
- tunnepitoisesta ilmapiiristä
- yhteisöllisestä kokemuksesta
- hetkellisestä motivaatiosta
Nämä eivät välttämättä ole huonoja asioita. Ongelmana on, että ne eivät yleensä kanna pitkälle.
Kun johtaja poistuu, innostus hiipuu.
Kun tapahtuma päättyy, energia katoaa.
Kun vaikeudet tulevat, sitoutuminen vähenee.
Raamatun historia osoittaa, että ihmisen ylläpitämä tuli tarvitsee jatkuvasti lisää polttoainetta.
Jumalan tuli sen sijaan synnyttää jotakin syvempää kuin hetkellisen kokemuksen.
Se muuttaa sydämen.
Miksi monet hengelliset kampanjat sammuvat?
Juutalainen näkökulma auttaa ymmärtämään yhtä hengellisen elämän suurimmista haasteista.
Monet ihmiset etsivät kokemusta ennen perustusta.
Raamatussa järjestys on päinvastainen.
Ensin tulee liitto.
Sitten kuuliaisuus.
Sitten yhteys.
Ja vasta sen jälkeen kokemukset saavat oikean paikkansa.
Israelin kansa ei saanut ensin Siinain vuoren tulta ja vasta myöhemmin liittoa.
Ensin Jumala kutsui kansan omakseen.
Sitten Hän opetti heille elämäntavan.
Tuli vahvisti sen, minkä Jumala oli jo rakentanut.
Nykyään monet yhteisöt yrittävät rakentaa tulen ilman alttaria.
Halutaan herätystä ilman rukousta.
Voimaa ilman kuuliaisuutta.
Yhteyttä ilman sitoutumista.
Näkyjä ilman perustusta.
Siksi monet liikkeet syttyvät nopeasti mutta sammuvat yhtä nopeasti.
Ne perustuvat tunteeseen eivätkä juureen.
Yeshua itse vertasi tätä siemeneen, joka putosi kallioiseen maahan. Se iti nopeasti, mutta koska sillä ei ollut juurta, se kuivui auringon noustessa.
Todellinen hengellinen tuli tarvitsee juuret.
Palava pensas – ensimmäinen suuri esikuva
Yksi Raamatun vaikuttavimmista kertomuksista löytyy Toisen Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta.
Mooses oli paimentamassa lampaita Midianin erämaassa.
Hän ei ollut etsimässä hengellistä kokemusta.
Hän ei ollut järjestämässä herätyskokousta.
Hän ei ollut rakentamassa liikettä.
Silloin hän näki jotakin poikkeuksellista.
Pensas paloi, mutta ei kulunut.
Mooses pysähtyi katsomaan.
Silloin Jumala puhui hänelle.
Tämä tapahtuma sisältää useita hengellisen uudistumisen periaatteita.
Ensinnäkin tuli tuli Jumalalta.
Mooses ei sytyttänyt sitä.
Toiseksi tuli kiinnitti huomion Jumalaan, ei pensaaseen.
Kolmanneksi tuli johti kutsumukseen.
Kohtaamisen jälkeen Mooseksen elämä muuttui pysyvästi.
Tämä on yksi tärkeimmistä tavoista erottaa Jumalan tuli ihmisen innostuksesta.
Ihmisen innostus keskittyy usein kokemukseen.
Jumalan tuli johtaa kutsumukseen.
Ihmisen innostus kysyy:
”Miltä minusta tuntuu?”
Jumalan tuli kysyy:
”Mihin Jumala kutsuu minut?”
Jumalan tuli ei kuluta vaan muuttaa
Palavan pensaan kertomuksessa on vielä yksi syvä opetus.
Pensas paloi, mutta sitä ei tuhottu.
Tämä poikkeaa tavallisesta tulesta.
Normaali tuli kuluttaa polttoaineensa loppuun.
Jumalan tuli toimii toisin.
Se ei tuhoa sitä, mitä Jumala on luonut.
Se puhdistaa.
Se uudistaa.
Se muuttaa.
Monet ihmiset ovat kokeneet hengellisen uupumuksen, koska he ovat yrittäneet ylläpitää omaa innostustaan omalla voimallaan.
Jumalan tuli ei vaadi jatkuvaa suorittamista.
Se kutsuu pysymään yhteydessä Häneen.
Siksi Yeshua sanoi:
”Pysykää minussa.”
Hän ei käskenyt opetuslapsia tuottamaan omaa tulta.
Hän kehotti heitä pysymään yhteydessä todelliseen lähteeseen.
Mistä tunnistaa Jumalan tulen?
Raamatun perusteella voidaan tunnistaa muutamia merkkejä.
Jumalan tuli:
- johtaa lähemmäksi Jumalaa
- lisää rakkautta Jumalan Sanaan
- synnyttää nöyryyttä
- kasvattaa kuuliaisuutta
- rakentaa yhteyttä ihmisten välille
- johtaa palveluun
- kestää myös vaikeuksien keskellä
Ihmisen innostus puolestaan keskittyy usein:
- elämyksiin
- näkyvyyteen
- hetkelliseen motivaatioon
- tunnekokemuksiin
- ihmiskeskeisyyteen
Ajan kuluessa ero tulee näkyviin.
Todellinen tuli ei sammu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Kutsu rakentaa alttari
Kun tutkimme Raamattua, huomaamme yhden toistuvan periaatteen.
Jumalan kansan tehtävä ei ollut koskaan valmistaa tulta.
Heidän tehtävänsä oli rakentaa alttari.
Jumala lähetti tulen.
Sama periaate pätee myös tänään.
Me emme voi valmistaa herätystä.
Emme voi valmistaa Pyhän Hengen tulta.
Emme voi pakottaa Jumalan toimintaa.
Voimme kuitenkin valmistaa sydämemme.
Voimme rakentaa rukouksen alttarin.
Voimme palata Jumalan Sanaan.
Voimme sitoutua yhteisöön.
Voimme etsiä Hänen läsnäoloaan.
Ja kun alttari on valmis, Jumala tietää kuinka sytyttää tulensa.
Pohdittavaksi
Kun tarkastelet omaa hengellistä elämääsi tai yhteisöäsi, mikä on sen voiman lähde?
Perustuuko se ihmisten innostukseen vai Jumalan läsnäoloon?
Rakennetaanko toimintaa tapahtumien vai rukouksen varaan?
Etsitäänkö kokemuksia vai Jumalaa itseään?
Palavan pensaan äärellä Mooses oppi, että todellinen tuli tulee Jumalalta.
Sama opetus on edelleen ajankohtainen jokaiselle yhteisölle, joka kaipaa hengellisen liekin syttymistä.