Miksi Jumalan tuli ei koskaan langennut sattumalta?
Kun tutkimme Raamatun suuria hengellisen uudistumisen hetkiä, yksi yksityiskohta toistuu hämmästyttävän johdonmukaisesti.
Ennen tulta oli alttari.
Ennen Jumalan näkyvää toimintaa oli valmistautuminen.
Ennen herätystä oli antautuminen.
Monet nykyajan uskovat kaipaavat hengellistä tulta. He rukoilevat herätystä, yhteisön uudistumista ja Jumalan läsnäolon voimakkaampaa kokemista. Usein huomio kiinnittyy kuitenkin tuleen itseensä.
Raamatussa huomio kiinnittyy alttariin.
Haluamme auttaa näkemään, kuinka keskeinen paikka alttarilla on koko Jumalan pelastussuunnitelmassa. Alttari ei ollut vain uskonnollinen rakennelma tai rituaalinen esine. Se oli paikka, jossa ihminen kohtasi Jumalan, tunnusti riippuvuutensa Hänestä ja asetti koko elämänsä Hänen käyttöönsä.
Juuri siksi Jumalan tuli lankesi alttarille.
Ei koskaan sen ohi.
Alttari kulkee läpi koko Raamatun
Ensimmäinen alttari mainitaan jo Nooan elämässä.
Kun vedenpaisumus oli päättynyt ja uusi alku avautui ihmiskunnalle, Nooa ei ensimmäiseksi rakentanut taloa eikä viljellyt maata.
Hän rakensi alttarin.
Tämä yksityiskohta kertoo paljon.
Nooa ymmärsi, että tulevaisuus ei rakennu ihmisen voimalla vaan Jumalan armon varaan.
Myöhemmin Abraham rakensi alttareita kaikkialle, minne Jumala häntä johdatti.
Sikemiin.
Beteliin.
Hebroniin.
Morian vuorelle.
Jokainen alttari merkitsi yhtä asiaa:
”Tämä paikka kuuluu Herralle.”
Abrahamin alttarit olivat enemmän kuin kivikasoja. Ne olivat näkyviä muistomerkkejä Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta.
Alttari oli paikka, jossa ihminen tunnusti:
”Sinä olet Jumala, minä en.”
Tämä on hengellisen uudistumisen ensimmäinen askel edelleen.
Mitä alttari oikeastaan tarkoitti?
Nykyajan lukijalle alttari voi tuntua vieraalta käsitteeltä.
Raamatun maailmassa se oli kuitenkin yksi tärkeimmistä symboleista.
Alttari edusti:
- Jumalan kohtaamista
- uhraamista
- kuuliaisuutta
- kiitollisuutta
- sovitusta
- liittoa
Alttarilla ihminen toi Jumalalle jotakin arvokasta.
Hän ei tullut ottamaan.
Hän tuli antamaan.
Tämä on tärkeä ero.
Nykykulttuurissa ihmiset kysyvät usein:
”Mitä minä saan?”
Raamatullinen alttari kysyy:
”Mitä minä annan Jumalalle?”
Juutalainen näkökulma korostaa, että todellinen hengellinen elämä alkaa aina tästä suunnanmuutoksesta.
Jumala ei etsi ensisijaisesti lahjakkuutta.
Hän etsii antautunutta sydäntä.
Miksi tuli lankesi aina alttarille?
Yksi Raamatun merkittävimmistä havainnoista on se, että Jumalan tuli liittyy lähes aina alttariin.
Kun Aaron vihittiin papiksi, tuli lähti Herran luota ja kulutti uhrin.
Kun Elia kohtasi Baalin profeetat Karmelin vuorella, hän rakensi ensin alttarin.
Vasta sitten tuli lankesi taivaasta.
Kun Salomo vihki temppelin, alttari valmistettiin ensin.
Vasta sen jälkeen Jumalan kirkkaus täytti rakennuksen.
Tämä järjestys ei ollut sattumaa.
Jumala näyttää opettavan jotakin syvää.
Hän ei lähetä tulta sinne, missä ihminen tavoittelee omaa kunniaansa.
Hän lähettää tulen sinne, missä sydän on antautunut.
Alttari edustaa paikkaa, jossa ihmisen oma tahto asetetaan Jumalan tahdon alle.
Juuri siksi tuli laskeutuu sinne.
Elian alttari – herätyksen malli
Karmelin vuoren tapahtuma on yksi Raamatun voimakkaimmista herätyskertomuksista.
Israelin kansa oli eksynyt.
Baalin palvonta oli levinnyt.
Hengellinen sekavuus vallitsi.
Elia ei aloittanut näyttävällä saarnalla.
Hän aloitti korjaamalla alttarin.
Tämä yksityiskohta jää helposti huomaamatta.
Ennen rukousta.
Ennen ihmettä.
Ennen tulta.
Alttari rakennettiin uudelleen.
Tämä on voimakas kuva hengellisestä uudistumisesta.
Kun yhteisö menettää yhteytensä Jumalaan, ensimmäinen tehtävä ei ole etsiä uusia menetelmiä.
Ensimmäinen tehtävä on korjata alttari.
Palata takaisin siihen paikkaan, jossa Jumala kohdataan.
Monet nykyajan yhteisöt etsivät tulta.
Raamatun malli opettaa etsimään ensin alttaria.
Mitä alttari tarkoittaa nykyajan yhteisölle?
Messiaanisen uskon näkökulmasta emme enää rakenna kivisiä alttareita.
Silti alttarin hengellinen merkitys ei ole kadonnut.
Uudessa liitossa alttari siirtyy sydämeen.
Se näkyy siinä, miten asetamme elämämme Jumalan käyttöön.
Yhteisön alttari voi näkyä esimerkiksi:
- yhteisenä rukouksena
- Sanan tutkimisena
- parannuksentekona
- keskinäisenä anteeksiantona
- uskollisuutena Jumalan kutsulle
Kun yhteisö rakentaa tällaisen alttarin, se valmistaa paikan Jumalan toiminnalle.
Tätä ei voi korvata ohjelmilla.
Tätä ei voi ostaa rahalla.
Tätä ei voi tuottaa markkinoinnilla.
Alttari rakennetaan sydämessä.
Rukous on nykyajan alttarin tuli
Voimme korostaa rukouksen merkitystä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
Temppelissä päivittäiset uhrit rytmittivät kansan elämää.
Nykyään rukous täyttää saman tehtävän.
Rukous muistuttaa jatkuvasti, että tarvitsemme Jumalaa.
Rukous siirtää huomion omasta voimastamme Hänen voimaansa.
Kaikki suuret hengelliset liikkeet Raamatussa alkoivat rukouksesta.
Abraham rukoili.
Mooses rukoili.
Daavid rukoili.
Daniel rukoili.
Opetuslapset rukoilivat.
Jerusalemin ensimmäinen messiaaninen yhteisö odotti Pyhää Henkeä rukouksessa.
Missä rukous heikkenee, alttari alkaa rapautua.
Missä alttari rapautuu, tuli vähitellen sammuu.
Antautuminen avaa oven Jumalan toiminnalle
Monet ihmiset haluavat Jumalan voimaa.
Harvemmat haluavat Jumalan herruutta.
Alttari liittyy aina antautumiseen.
Abrahamin elämässä tämä näkyi kaikkein voimakkaimmin Morian vuorella.
Jumala pyysi häntä luovuttamaan kaikkein rakkaimman asiansa.
Kyse ei ollut Iisakin menettämisestä.
Kyse oli sydämen täydellisestä luottamuksesta.
Jumala etsi Abrahamin sydäntä.
Samaa Hän etsii edelleen.
Todellinen hengellinen uudistuminen alkaa hetkestä, jolloin ihminen sanoo:
”Herra, en enää pyydä Sinua siunaamaan omia suunnitelmiani. Haluan osallistua Sinun suunnitelmaasi.”
Tämä on alttarin syvin merkitys.
Miksi monet yhteisöt eivät koe Jumalan tulta?
Joskus kysymme:
”Miksi emme näe samoja asioita kuin Raamatussa?”
Ehkä oikea kysymys kuuluu:
”Olemmeko rakentaneet alttarin?”
Raamatussa tuli ei ollut lähtökohta.
Se oli seuraus.
Tuli seurasi:
- kuuliaisuutta
- rukousta
- antautumista
- uskoa
- liittoa
Kun nämä puuttuivat, tuli ei ilmestynyt.
Sama periaate näyttää toimivan edelleen.
Jumalan toiminta ei ole muuttunut.
Hän etsii edelleen sydämiä, jotka ovat täysin Hänen omiaan.
Alttari ennen tulta
Kun tutkimme Raamattua, yksi periaate nousee ylitse muiden:
Jumala ei etsi täydellisiä ihmisiä.
Hän etsii alttareita.
Hän etsi Nooan.
Hän etsi Abrahamin.
Hän etsi Mooseksen.
Hän etsi Elian.
Hän etsi Jerusalemin opetuslapset.
Jokaisessa tapauksessa löytyi ihmisiä, jotka olivat valmiita asettamaan itsensä Hänen käyttöönsä.
Vasta sen jälkeen tuli tuli.
Ehkä nykyajan yhteisöjen tärkein kysymys ei ole:
”Kuinka voimme saada enemmän tulta?”
Vaan:
”Kuinka voimme rakentaa alttarin, jolle Jumala haluaa lähettää tulensa?”
Siitä alkaa todellinen hengellinen uudistuminen.
Pohdittavaksi
Jos Jumala tarkastelisi tänään omaa elämääsi tai yhteisöäsi, löytäisikö Hän alttarin?
Onko rukouksella keskeinen paikka?
Onko sydän valmis antautumaan?
Onko yhteisö valmis etsimään Jumalaa enemmän kuin kokemuksia?
Raamattu opettaa, että tuli on Jumalan tehtävä.
Alttarin rakentaminen on meidän.
Ja juuri siinä järjestyksessä Jumalan valtakunta toimii.