Ei-juutalainen ja Israelin kansan liitto – Yksi ruumis, kaksi kutsumusta
Room. 11 ja Ef. 2 – Liityt hengellisesti Israeliin, et korvaa Israelia
Raamattu opettaa selvästi, että ei-juutalainen uskova ei liity erilliseen ”kristilliseen” kansaan, vaan hänet liitetään hengellisesti osaksi Israelin kansaa. Tämä käy ilmi erityisesti Roomalaiskirjeen 11. luvusta, jossa Paavali puhuu luonnollisesta öljypuusta, Israeliin liitetyistä oksista. Pakana ei korvaa Israelia, vaan liittyy mukaan heidän liittoonsa, aivan kuten Efesolaiskirjeen 2. luvussa sanotaan: “Te, jotka ennen olitte ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa, olette nyt Messiaassa Yeshuassa päässeet lähelle.”
Tämä hengellinen yhteys tarkoittaa, että pakana ei tule juutalaiseksi kansallisuudeltaan, mutta hän saa osallisuuden Israelin hengelliseen perintöön, liittoihin ja lupauksiin. Tämä on Jumalan armotyötä, ei ihmisjärjestelmä.
Ymmärrä ero: juutalaisen ja pakanan identiteetti pysyy, tehtävät erilaiset
On tärkeä ymmärtää, että vaikka sekä juutalainen että pakana voivat uskoa samaan Messias Yeshuaan, heidän identiteettinsä pysyvät erilaisina Jumalan suunnitelmassa. Juutalainen pysyy juutalaisena ja kantaa vastuuta Toorasta, juhlista ja liitosta esikuvana kansojen keskellä. Pakana pysyy pakanan asemassa, mutta saa olla hengellinen osa tätä kansaa, ilman että hänen täytyy omaksua juutalaisen kansallista identiteettiä.
Paavali kirjoittaa: “Onko Jumala hylännyt kansansa? Ei suinkaan!” (Room. 11:1) Juutalaisen ja pakanan tehtävät pysyvät Jumalan määrääminä: Juutalaisella Israelilla on liitto, pakanoilla osallisuus.
Uskovan suhde Tooraan, juhliin ja Israelin kansaan
Pakanauskova ei ole vapautettu Jumalan tahdosta eikä kutsuttu elämään ilman pyhiä elämänmuotoja. Kysymys on suhteesta sydämestä käsin, ei lainalaisuudesta. Roomalaiskirjeen ja muiden kirjoitusten valossa pakana voi ja saa:
- Oppia Toorasta, sillä se on Jumalan ilmoitusta koko maailmalle
- Osallistua Israelin juhliin, sillä ne kertovat Jumalan suunnitelmasta myös pakanoille
- Olla siunaamassa Israelia, ei omimassa sen asemaa
Messiaan ruumis koostuu yhdestä kansasta, mutta kahdesta identiteetistä: Israelin liitosta syntyneet juutalaiset ja kansoista kutsutut uskovat. He yhdessä iloitsevat Tooran opetuksesta, mutta heidän kutsunsa toteutuu eri tavoin.
Israelin siunaaminen ja antisemitismistä vapautuminen
Liian usein kristillinen maailma on langennut korvausteologiaan, joka väittää, että kirkko olisi nyt Israel ja Jumalan alkuperäinen suunnitelma olisi kumottu. Tämä johtaa helposti antisemitismiin, väheksyntään ja ylpeyteen. Jumala kuitenkin sanoi Aabrahamille: “Siunaan niitä, jotka sinua siunaavat.” (1. Moos. 12:3)
Pakanauskova on kutsuttu siunaamaan Israelia, kunnioittamaan heidän liittoaan, juhliaan ja asemaansa Jumalan kansana. Tämä vapauttaa myös sydämen vääryyksistä ja antaa oikean näkökulman: Israel on kutsuttu, pakana saa osallisuuden.
Pakana on kutsuttu osallisuuteen, ei omistamaan
Pakanauskova liittyy hengellisesti Israeliin, mutta ei korvaa sitä. Hän saa osallisuuden liittojen siunauksista, mutta hänen tehtävänsä on elää yhdessä Israelin rinnalla, ei sen tilalla.
- Jumalan liitto Israelin kanssa pysyy (Room. 11)
- Pakana saa liittyä tähän kansaan uskon kautta (Ef. 2)
- Yksi ruumis, kaksi kutsumusta
- Yhteys, ei omiminen
Jumala rakentaa yhtä kansaa, jossa juutalaiset ja kansoista tulleet elävät yhdessä Messiaan ruumiissa – toinen kantaa liittoa, toinen tulee siihen oksastetuksi. Näin säilyy Jumalan suunnitelman eheys.
Mikä on Israelin asema Jumalan suunnitelmassa?
Israel – Jumalan liiton kansa alusta loppuun
Haluamme korostaa koko Raamatun läpi kulkevaa perusperiaatetta: Israel pysyy Jumalan valittuna kansana, eikä tätä asemaa ole koskaan peruttu eikä siirretty toiselle kansalle. Jumala valitsi Israelin Aabrahamin kautta, vahvisti liiton Mooseksen kautta ja antoi kansalleen pysyvät juhlat, Tooran ja profetiat.
Raamatun mukaan Israelilla on kolme pysyvää tehtävää Jumalan suunnitelmassa:
- Olla liiton kansa, jonka kautta Jumala ilmoittaa itsensä maailmalle.
- Olla valon kantaja kansoille (Jes. 49:6).
- Olla maallinen ja hengellinen keskus, josta Messias on tullut ja johon hän kerran palaa.
Room. 11 tekee selväksi, että Israelin kutsumus on edelleen voimassa. Vaikka osa kansasta on hengellisessä paatumuksessa, Jumala ei ole hylännyt omaa kansaansa. Israelin palaaminen maahansa ja Jerusalemin asema profetioissa ovat osa tätä jatkuvaa suunnitelmaa.
Jumalan juhlat – Israelin ajallinen ja hengellinen rytmi
Israelin juhlat ovat enemmän kuin kansallisia perinteitä – ne ovat Jumalan asettamia pyhiä aikoja, jotka ilmentävät hänen pelastussuunnitelmaansa koko ihmiskuntaa varten.
Näiden juhlien kautta Israel kulkee Jumalan antamaa hengellistä vuosikelloa:
- Pesach (Pääsiäinen): Lunastus ja vapaus
- Shavuot (Viikkojuhla): Tooran ja Hengen lahjoittaminen
- Yom Teruah (Pasuunansoiton päivä): Herran paluun julistus
- Yom Kippur (Sovituspäivä): Sovituksen täyttymys
- Sukkot (Lehtimajajuhla): Lopullinen kokoaminen ja Messiaan valtakunta
Nämä juhlat ilmentävät koko pelastushistoriaa. Ne eivät ole vain Israelia varten, vaan ne osoittavat myös kansoille Jumalan aikataulun ja toimintatavan.
Pakanakansat ja Israel – yksi Jumalan suunnitelma
Pakanakansat eivät korvaa Israelia, vaan liittyvät Israelin liittoihin ja kutsumukseen Messiaan kautta.
Efesolaiskirjeen 2. luku kertoo, että kansat ovat liittyneet hengellisesti lähelle Israelia, mutta eivät ole tulleet Israelin tilalle. Jumalan pelastussuunnitelma on alusta alkaen sisältänyt myös kansat (1. Moos. 12:3).
Juhlat yhdistävät kansat ja Israelin Jumalan edessä. Profeetat puhuvat tulevasta ajasta, jolloin kaikki kansat tulevat Jerusalemiin juhlimaan Sukkotia (Sak. 14:16). Tämä osoittaa, että Jumalan suunnitelmassa kansat oppivat ottamaan paikkansa Israelin rinnalla, ei sen sijasta.
Israelin asema ja kansojen osallisuus
- Israel pysyy liiton kansana – Jumala ei ole hylännyt kansaansa.
- Jumalan juhlat ovat edelleen voimassa, ja ne julistavat Jumalan suunnitelmaa myös pakanoille.
- Pakanat liittyvät mukaan liittoon, eivät ota Israelin paikkaa.
- Tulevaisuudessa koko maailma oppii elämään Israelin kutsumuksen rinnalla.
Avaimet oikeaan ymmärrykseen: yksi Jumala, yksi suunnitelma, yksi Messias – mutta yhä olemassa oleva ero ja kutsu Israelin ja kansojen välillä.
Heprealaiset juuret – Yhteys Israelin perintöön
Moni uskova eri kansoista kysyy: Miten minä, joka en ole juutalainen, liityn Israelin perintöön? Mikä merkitys Tooralla, liitoilla ja Jumalan asettamilla juhlapäivillä on minulle, joka uskon Messias Yeshuan kautta, mutta en ole osa Israelin kansaa? Vastaus löytyy Raamatun kokonaisilmoituksesta ja sen juutalaisesta, heprealaisesta ytimestä.
Israel on yhä Jumalan suunnitelman keskiössä
Raamatun kertomus ei lähde liikkeelle kirkosta, vaan Israelin kutsumuksesta ja Jumalan liitoista tämän kansan kanssa. Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, vahvisti sen Mooseksen kautta Toorassa ja lupasi, että Israel olisi valona kansoille (Jes. 49:6). Näitä liittoja ei ole koskaan peruutettu eikä siirretty kirkolle. Israel pysyy Jumalan silmissä liiton kansana – tänään ja tulevaisuudessa.
Kuitenkin jo alusta saakka Jumalan suunnitelmaan kuului kaikkien kansojen siunaaminen Israelin kautta (1. Moos. 12:3). Tämä toteutuu erityisesti Messias Yeshuan kautta, jonka tehtävä on tuoda pelastus ensin Israelille ja sitten kaikille kansoille (Room. 1:16). Pakanakansat eivät koskaan korvaa Israelia, mutta ne on kutsuttu osallisiksi liiton siunauksista Messiaan yhteydessä.
Liittyminen Israelin perintöön Messiaan kautta
Efesolaiskirjeen 2. luvussa Paavali kuvaa, kuinka ennen ilman toivoa ja Jumalan kansaa eläneet pakanat on nyt tuotu lähelle Israelin liittoihin ja lupauksiin Messiaan kautta. Meidät on oksastettu hengellisesti Israelin öljypuuhun (Room. 11). Tämä ei tee meistä juutalaisia, mutta avaa pääsyn siihen siunaukseen, jonka Jumala on varannut kansalleen.
Tämä liittyminen ei ole laki- eikä säädösperusteinen, vaan uskon ja Hengen työn kautta syntyvää yhteyttä. Meitä ei kutsuta noudattamaan Tooraa juutalaisen identiteetin pohjalta, mutta voimme kunnioittaa ja oppia siitä, koska se on Jumalan ilmoitusta koko Hänen kansalleen.
Toora, juhlat ja liiton siunaukset myös pakanoille
Moni kysyy: Kuuluuko Toora tai juhlat pakanauskovalle? Vastaus on: Toora on Jumalan antama ohje pyhyyteen ja elämään, ja sen siunaukset ulottuvat kaikkiin, jotka tahtovat vaeltaa Jumalan tahdon mukaan. Meitä ei vaadita elämään juutalaisen identiteetin mukaisesti, mutta voimme ammentaa Toorasta Jumalan ajattelua, eettisiä periaatteita ja opetusta siitä, mikä on Hänelle tärkeää.
Samoin juhlat – Pesach, Shavuot, Sukkot ja muut (3. Moos. 23) – eivät ole vain juutalaisia kansallispyhiä, vaan profeetallisia merkkejä Jumalan pelastussuunnitelmassa, jotka osoittavat Messiaan tekoihin menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Niiden viettäminen ei ole pakko, vaan mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan aikataulua ja ymmärtää Hänen uskollisuutensa koko pelastushistoriassa.
Raamatun juutalainen konteksti avaa uskolle syvemmän ymmärryksen
Yksi suurimmista siunauksista heprealaisten juurien tuntemisessa on se, että Raamatun lukeminen ja ymmärtäminen avautuu uudella tavalla. Heprealainen ajattelu on konkreettista, maanläheistä ja liittonäkökulmaan perustuvaa. Raamatun kertomukset, juhlat ja vertauskuvat juontavat Israelin elämäntavasta ja Jumalan antamasta kalenterista.
Ilman tätä pohjaa kristillisessä traditiossa on usein korvattu Israelin kutsumus ja juuret omilla järjestelmillä: uusilla kirkkovuoden juhlapäivillä, teologisilla oppirakenteilla ja tulkinnoilla, jotka ovat vieraantuneet Raamatun alkuperäisestä merkityksestä.
Kun palaamme heprealaisille juurille, näemme selvemmin:
- Miten Jumala toimii liittojen kautta, ei hetkellisissä tunteissa.
- Miten Raamatun juhlat kertovat pelastushistoriasta alusta loppuun.
- Miten Messias täytti Tooran – ei kumonnut sitä.
- Miten Israelin rooli säilyy aina keskiössä Jumalan suunnitelmassa.
Osallisuus, ei omiminen
Ei-juutalaisena uskova saa iloita siitä, että hänet on liitetty Israelin Jumalan perintöön, liittoihin ja juhliin Messiaan kautta. Tämä ei tarkoita, että pakana muuttuisi juutalaiseksi, vaan että hän saa oppia ja ammentaa tästä rikkaasta perinnöstä ilman että yrittää ottaa sen omakseen.
Olemme vieraita ja muukalaisia, jotka on kutsuttu mukaan, ei syrjäyttämään alkuperäistä kansaa. Yhdessä odotamme Messiaan paluuta, jolloin kaikki kansat tulevat kumartamaan Jumalaa ja viettämään Hänen juhliaan Jerusalemissa (Sak. 14:16).
“Älä kerskaa oksia vastaan…” (Room. 11:18)
Olemme oksastettuja, emme alkuperäisiä oksia. Siksi suhtaudumme kunnioituksella Israelin kutsumukseen, Tooran lahjaan ja Jumalan juhliin – oppien, iloiten ja eläen todeksi sitä uskoa, joka on kasvanut heprealaisesta juuresta.
Mitä tämä tarkoittaa henkilölle, joka ei ole juutalainen?
✔ Olet saanut osallisuuden Israelin liittojen siunauksista.
✔ Olet kutsuttu siunaamaan Israelia, ei korvaamaan sitä.
✔ Voit oppia Jumalan juhlista ja Tooran opetuksesta.
✔ Voit iloita siitä, että kuulut yhteen ruumiiseen, Messiaan kautta.
Yksi Messias. Yksi Jumala. Yksi suunnitelma – mutta kaksi erilaista kutsua, jotka täydentävät toisiaan.
Tutustu myös muihin näkökulmiin: