Lähetystyö juutalaisten keskuudessa on usein rikkonut – Nyt on totuuden ja korjaamisen aika
“Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:10)
Lähetystyö on monille kristityille sydämen asia. Se nähdään totuuden jakamisena ja toivon viestinä maailmaan. Kuitenkin silloin, kun tämä työ kohdistuu juutalaisiin, astutaan alueelle, jossa historian paino ja teologiset väärinymmärrykset vaativat erityistä rehellisyyttä. Tätä todellisuutta ei voi ohittaa, jos haluamme toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Jumalan suunnitelma Israelin kansalle ei ole hajottava vaan eheyttävä, ja juuri tätä näkökulmaa meidän on uskallettava tarkastella.
Yksi vakavimmista ongelmista on ollut lähetyskäskyn soveltaminen tavalla, joka sivuuttaa juutalaisen identiteetin ja liiton. Matteuksen evankeliumin lopussa Yeshua lähettää opetuslapsensa kansojen keskuuteen, mutta tämä kutsu ei kumoa Israelin erityistä asemaa eikä oikeuta juutalaisten sulauttamista kristilliseen valtakulttuuriin. Yeshua ei tullut perustamaan uutta uskontoa, vaan vahvistamaan ja täyttämään sen liiton, jonka Jumala oli tehnyt Israelin isien kanssa. Kun juutalaisia on kutsuttu luopumaan omasta liitostaan ja identiteetistään, kyse ei ole evankeliumista vaan rikkomuksesta heidän Jumala-suhdettaan vastaan. Todellinen hyvä sanoma ei ole uskonnon vaihtamista, vaan liiton syvenemistä Messiaan kautta.
Kristillisen kirkon historia tekee tästä kysymyksestä vielä vakavamman. Lähetystyö on monin paikoin toiminut välineenä antisemitistisille asenteille. Kirkko ei ainoastaan epäonnistunut suojelemaan juutalaisia historian myrskyissä, vaan oli usein aktiivisesti mukana syrjinnässä, karkotuksissa ja pakkokäännytyksissä. Tämän historian tunnustaminen ei ole sivuseikka tai mielipidekysymys, vaan välttämätön askel eheytymiseen. Paavali muistuttaa Roomalaiskirjeen yhdestoista luvussa, ettei kukaan ei-juutalainen saa kerskua juutalaisia kohtaan. Kansojen uskovat ovat villinä oksina oksastettuja jaloon öljypuuhun, eivätkä he kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä. Kaikki pelastus lepää juutalaisen perustan varassa: patriarkkojen, liittojen ja Tooran.
Ongelmat eivät rajoitu vain historiaan. Myös nykypäivänä messiaaninen usko vääristyy, kun juutalaisille suunnatut yhteisöt rakentuvat kristillisten mallien ja rakenteiden varaan. Nämä yhteisöt saattavat käyttää messiaanista nimeä, mutta käytännössä ne ovat vain uudelleennimettyjä kirkkoja, joissa juutalainen sydän, perinne ja liittotietoisuus katoavat. Messiaaninen usko ei ole juutalaisuuden ulkopuolinen vaihtoehto, vaan sen sisäinen täyttymys. Se ei poista Tooraa, juhlia eikä Israelin kansallista kutsumusta, vaan antaa niille syvemmän ja kirkkaamman merkityksen. Uusi liitto ei korvaa Jumalan aikaisempia lupauksia, vaan kirjoittaa Tooran sydämeen ja vahvistaa Jumalan uskollisuuden kansaansa kohtaan.
Juuri siksi elämme nyt aikaa, jolloin rehellinen itsetutkiskelu on välttämätöntä. Jumala kutsuu parannukseen ja uudistukseen myös lähetystyön alueella. Menneitä virheitä ei voi pyyhkiä pois, mutta ne voidaan tunnustaa ja niistä voidaan kääntyä pois. Eheytyminen alkaa kunnioituksesta Israelin liittoa ja kutsumusta kohtaan, evankeliumin julistamisesta ilman painetta identiteetin hylkäämiseen sekä yhteisöjen rakentamisesta, joissa juutalaiset voivat elää uskollisesti liitossaan Jumalan kanssa Messiaan tuntemisen kautta. Samalla ei-juutalaisilta vaaditaan nöyryyttä: kutsua olla osa Jumalan suunnitelmaa ilman omimista, hallintaa tai ylemmyyttä.
Paavalin sanat evankeliumista, joka on ensin juutalaiselle ja sitten myös kreikkalaiselle, eivät ole vain historiallinen huomio. Ne ilmaisevat liittollisen järjestyksen, joka on yhä voimassa. Kun tämä järjestys sivuutetaan, koko evankeliumin rakenne vääristyy.
Eheytyminen ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii käytännöllisiä ja rohkeita askelia. Opetusta on korjattava niin, että juutalaisten ja ei-juutalaisten kutsumukset Jumalan suunnitelmassa ymmärretään erillisinä mutta toisiaan tukevina. Seurakuntamalleja on tarkasteltava uudelleen, jotta juutalainen identiteetti, Toora, juhlat, kieli ja historia eivät tukahdu vaan saavat elää. Ei-juutalaisten tehtävä ei ole johtaa Israelia, vaan palvella, tukea ja kunnioittaa Jumalan asettamaa järjestystä.
“Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä jätä perintöosansa.” (Ps. 94:14)
Eheytymisen aika ei ole tunnepohjainen reaktio eikä poliittinen kannanotto. Se on pyhä vastuu, joka nousee Jumalan sydämestä. Jumala haluaa parantaa kansansa haavat ja rakentaa sellaisen ruumiin, jossa juutalaiset ja kansojen ihmiset yhdessä ylistävät Häntä – kukin omassa kutsumuksessaan ja paikassaan.
Nyt on totuuden ja korjaamisen aika. Nyt on aika rakentaa siltoja kunnioituksella, rohkeudella ja uskollisuudella Jumalan Sanalle.