Monet seurakunnat kantavat nykyään messiaanista nimeä, mutta niiden käytännön elämä ja opetus nojaavat vahvasti kristillisiin muotoihin ja teologisiin rakenteisiin. Samalla ne ovat vieraantuneet juutalaisesta liitosta, Toorasta, sapatista ja Herran juhlista. Tämä ilmiö on vakava ja huolestuttava, sillä se hämärtää käsitystä siitä, mitä messiaaninen usko todellisuudessa tarkoittaa. Messiaaninen usko ei synny kirkollisista perinteistä eikä historiallisista kirkkorakenteista, vaan Jumalan pysyvästä liitosta Israelin kansan kanssa – liitosta, jonka Messias Yeshua vahvisti ja toi täyteyteensä.
Israelin kansan kutsumus ja liitto eivät ole päättyneet Messiaan tulemiseen. Ne eivät ole väliaikaisia eivätkä korvattavissa, vaan pysyviä ja Jumalan tahdon mukaisia myös Messiaan ajassa. Tästä huolimatta monet itseään messiaanisina pitävät seurakunnat rakentavat opetuksensa ja käytäntönsä kristillisten traditioiden varaan ja sivuuttavat Tooran, sapatin ja Herran juhlat. Aidosti messiaaninen usko ei irrota ihmistä näistä juurista, vaan juurruttaa hänet niihin syvemmin Messiaan kautta. Kyse ei ole perinteiden säilyttämisestä perinteen vuoksi, vaan uskollisuudesta Jumalan sanalle ja sille liitolle, jonka Hän itse on säätänyt.
Jumalan liitto ja kutsumus Israelin kansalle ovat peruuttamattomia. Tämä käy selvästi ilmi Paavalin opetuksesta Roomalaiskirjeen yhdestoista luvussa, jossa todetaan, että Jumalan armolahjat ja kutsu eivät muutu. Juutalaiselle kansalle annetut lahjat – liitto, Toora, sapatti ja Herran juhlat – eivät lakkaa olemasta voimassa Messiaan tulemisen myötä. Yeshua ei tullut kumoamaan liittoa, vaan vahvistamaan sen ja avaamaan sen merkityksen syvemmän ulottuvuuden. Juutalainen, joka tunnustaa Yeshuan Messiaaksi, ei lakkaa olemasta juutalainen. Hän pysyy Israelin kansan jäsenenä, osallisena liitosta ja perinteistä, jotka Jumala on tälle kansalle antanut. Messias ei vie identiteettiä, vaan valaisee sen todellisen tarkoituksen.
Messiaaninen usko ei ole kääntymistä kristillisyyteen. Juutalaisen ei ole tarkoitus luopua sapatista, Toorasta tai Herran juhlista siirtyäkseen sunnuntaikirkkojen maailmaan tai omaksuakseen kirkollisia pyhiä ja perinteitä. Jos seurakunta, joka kutsuu itseään messiaaniseksi, käytännössä poistaa Tooran ja liiton merkityksen ja korvaa ne kristillisillä rakenteilla, se ei ole aidosti messiaaninen. Se on kristillinen seurakunta messiaanisella nimellä. Tällainen lähestymistapa harhauttaa sekä juutalaisia että pakanoita ja vääristää Jumalan pelastussuunnitelmaa, jonka keskiössä on Israelin pysyvä kutsumus.
Messiaaninen usko edellyttää Israelin aseman kunnioittamista. Efesolaiskirjeen toinen luku opettaa, että Messias toi rauhan ja teki juutalaisista ja pakanoista yhden uuden ihmisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita identiteettien sulauttamista tai yhdenmukaistamista. Juutalainen pysyy juutalaisena ja pakana pakanana, ja molemmat löytävät yhteyden Messiaan kautta omista lähtökohdistaan käsin. Aidosti messiaaninen yhteisö kunnioittaa juutalaista identiteettiä, Tooraa, sapattia ja Herran juhlia ja tunnustaa, että Israelilla on edelleen oma tehtävänsä Jumalan pelastussuunnitelmassa. Tätä tehtävää ei saa liuottaa kristillisiin malleihin eikä korvata teologioilla, jotka sivuuttavat Israelin erityisen aseman.
Sapatti, juhlapäivät ja Toora eivät ole vanhentuneita tai merkityksensä menettäneitä, vaan ne kuuluvat Jumalan pysyvään ilmoitukseen ja liittoon. Kun juutalaisia ohjataan pois näistä juurista kirkollisten käytäntöjen tai kristillisen teologisen mukavuuden nimissä, kyse ei ole messiaanisesta uskosta vaan käännyttämisestä. Jumala ei ole antanut kenellekään lupaa häivyttää Israelin liittoa tai identiteettiä.
Messiaanisen uskon ydin ei ole tehdä juutalaisista kristittyjä, vaan juurruttaa heidät syvemmin siihen liittoon, jonka Jumala on heille antanut. Messias Yeshua on Israelin Messias. Hän ei ole kristinuskon luoma uusi alku, joka mitätöi kansan identiteetin, vaan se, jossa liitto saavuttaa täyttymyksensä. Israelin kutsumus säilyy, ja aidosti messiaaninen yhteisö seisoo sekä Messiaan että Israelin rinnalla ymmärtäen, ettei toista voi erottaa toisesta.