Raamatullisten juhlien alkuperä ja merkitys (3. Moos. 23)
Raamatun opetuksen mukaan Jumala on säätänyt kansalleen erityiset juhlat, joita kutsutaan heprean sanalla moadim – määrätyt ajat. Näistä juhlista kerrotaan selkeästi ja järjestelmällisesti 3. Mooseksen kirjan luvussa 23. Juhlien alkuperä ei ole ihmisissä, kansanperinteissä tai kulttuurisissa käytännöissä, vaan Jumalan omassa tahdossa ja Hänen asettamassaan aikataulussa. Raamattu kutsuu näitä juhlia Herran juhliksi, Moed Adonai. Ne eivät siis ole vain Israelin kansan juhlia, vaan Jumalan itsensä määräämiä kohtaamisen hetkiä.
Jokainen näistä juhlista avaa oman näkökulmansa Jumalan pelastussuunnitelmaan. Yhdessä ne muodostavat pyhän kalenterin, jossa näkyvät Jumalan teot menneisyydessä, Hänen työnsä nykyhetkessä ja Hänen lupauksensa tulevaisuutta varten. Näiden juhlien kautta Jumala kertoo, miten Hän toimii historian ja aikakausien keskellä. Ne ovat kuin Jumalan asettamia pysäkkejä pelastushistorian aikajanalla, joissa Hän pysähtyy kohtaamaan kansansa ja ilmoittamaan tahtonsa.
Heprean sana moed (מועד) tarkoittaa määrättyä aikaa, tapaamista tai kokoontumista. Raamattu käyttää tätä sanaa kuvatessaan hetkiä, jolloin Jumala kutsuu kansansa luokseen erityisellä tavalla. Siksi moadim-juhlia kutsutaan pyhiksi kokouksiksi. Ne kertovat Jumalan aikataulusta ja Hänen täsmällisestä tavastaan toimia. Kyse ei ole vain siitä, mitä tapahtui kerran historian alussa, vaan myös siitä, mikä on jo täyttynyt ja mikä on vielä edessäpäin. Raamatulliset juhlat opettavat, että Jumala hallitsee aikaa, Hänen suunnitelmansa on tarkka ja ennalta ilmoitettu, ja että Hänen juhla-aikansa ovat myös profeetallisia merkkejä.
Raamatun juhlat kantavat aina kolmea toisiinsa kietoutuvaa ulottuvuutta: menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Menneisyydessä juhlat muistuttavat Israelin kansan historian ratkaisevista hetkistä ja Jumalan suurista teoista. Esimerkiksi Pesach, pääsiäinen, juhlistaa vapautumista Egyptin orjuudesta ja Jumalan pelastavaa väliintuloa. Tällaiset juhlat ankkuroivat kansan identiteetin Jumalan tekoihin ja Hänen uskollisuuteensa.
Nykyisyydessä juhlat kutsuvat jokaista sukupolvea uudistumaan Jumalan läsnäolossa. Ne eivät ole vain muistotilaisuuksia, vaan eläviä hetkiä, joissa opetellaan luottamaan Jumalan huolenpitoon, sovitukseen ja johdatukseen juuri tässä ajassa. Juhlat rakentavat yhteyttä Jumalaan ja Hänen kansaansa sekä muistuttavat siitä, että Jumala toimii edelleen keskellämme.
Tulevaisuuden näkökulma on vahvasti läsnä jokaisessa juhlassa. Ne osoittavat kohti Jumalan lopullista suunnitelmaa, Messiaan tulemuksia, Jumalan valtakunnan perustamista ja iankaikkista sovitusta. Tässä mielessä juhlat ovat profeetallisia varjoja tulevista tapahtumista, joiden merkitys kirkastuu historian edetessä.
Raamatulliset juhlat liittyvät kiinteästi Messias Yeshuan elämään, kuolemaan, ylösnousemukseen, Pyhän Hengen lähettämiseen ja Hänen paluuseensa. Kevään juhlat heijastavat erityisesti Messiaan ensimmäistä tulemusta. Pesachissa Messias uhrattiin Jumalan Karitsana syntien sovitukseksi. Happamattoman leivän juhlassa näkyy Messiaan synnittömyys ja Hänen ruumiinsa lepo haudassa. Uuden sadon ensilyhde, Bikkurim, viittaa Yeshuan ylösnousemukseen kuolleista, ensimmäiseen hedelmään suuresta sadosta. Shavuotissa, viikkojuhlassa, tapahtui Pyhän Hengen vuodatus ja uuden liiton työn käynnistyminen.
Syksyn juhlat puolestaan viittaavat Messiaan toiseen tulemukseen ja Jumalan pelastussuunnitelman huipentumiseen. Yom Teruah, pasuunansoiton päivä, puhuu herätyksestä, kokoamisesta ja pasuunan äänestä, joka kutsuu kansaa valmistautumaan. Yom Kippur, sovituspäivä, osoittaa kohti lopullista sovitusta ja Israelin kansallista pelastusta. Sukkot, lehtimajanjuhla, kuvaa Jumalan valtakunnan täyttymystä, iloa ja Jumalan asumista kansansa keskellä.
Näin Jumalan juhlat muodostavat profeetallisen kartan maailmanhistorian yli. Ne saivat alkunsa Jumalan teoista menneisyydessä, elävät ja kutsuvat meitä hereilläoloon nykyhetkessä ja osoittavat selkeästi tulevaan, Messiaan paluuseen ja Jumalan valtakunnan täyttymykseen. Ne eivät ole vain juutalaisia perinteitä tai historiallisia juhlia, vaan osa Jumalan ilmoitusta koko maailmalle.
Kuten Raamattu itse tiivistää:
”Nämä ovat Herran määräämät juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräaikoinaan.” (3. Moos. 23:4)