Pesach ei ole vain yksi juutalaisen kalenterin juhlista, vaan koko Raamatun lunastuskertomuksen perusta. Ilman Pesachia emme ymmärrä liittoa, Tooraa emmekä Messiaan tehtävää. Egyptistä lähtö ei ollut sattumanvarainen historiallinen tapahtuma, vaan Jumalan huolellisesti valmistama ilmoitus siitä, miten Hän lunastaa kansansa veren kautta.
Pesachin ytimessä on yö, jolloin Jumala kulki Egyptin halki. Jokaisessa israelilaisessa kodissa oli jotakin näkyvää ja ratkaisevaa: ovenpieliin sivelty karitsan veri. Voimme korostaa, ettei veri ollut maaginen symboli eikä rituaalinen koriste, vaan Jumalan itse määräämä merkki. Jumala ei sanonut pelastavansa esikoisia kansallisen taustan, hyvien tekojen tai rohkeuden perusteella. Hän sanoi: “Kun minä näen veren, minä menen teidän ohitsenne.” Tämä tekee Pesachista ensimmäisen selkeän raamatullisen opetuksen sijaiskärsimyksestä ja sovituksesta. Elämä suojattiin toisen elämän hinnalla.
Karitsa, jonka veri pelasti, ei ollut mikä tahansa eläin. Sen tuli olla virheetön, hepreaksi tamim, eheä ja vailla vikaa. Voimme kiinnittää huomiota siihen, että karitsa erotettiin jo päiviä ennen teurastusta. Se eli perheen keskellä, tuli tutuksi ja arvokkaaksi, ennen kuin se uhrattiin määrähetkenä. Tämä yksityiskohta ei ole sattumaa. Samalla tavalla Messias eli kansansa keskellä, hänet tutkittiin ja kuulusteltiin, eikä hänessä löydetty syytä kuolemaan. Kun karitsan luita ei saanut rikkoa, näemme tässä suoran yhteyden Messiaan kuolemaan, jossa hänen luitaan ei murrettu, kuten Johanneksen evankeliumi korostaa.
Pesach ei kuitenkaan pääty vapautukseen Egyptistä. Lunastus ei ole päämäärä sinänsä, vaan alku. Jumala vapautti kansansa, jotta Hän voisi ottaa heidät omakseen ja johtaa heidät liittoon. Pesach johtaa suoraan Siinaille. Ilman Pesachia ei ole Tooraa, eikä Toora ole ymmärrettävissä ilman Pesachia. Vapautus ei ollut vapautta elää ilman Jumalaa, vaan vapautta palvella Häntä. Tämä näkökulma suojaa Pesachia muuttumasta pelkäksi historialliseksi muistoksi tai abstraktiksi hengelliseksi symboliksi.
Pesach on myös profeetallinen juhla. Kun Uudessa liitossa sanotaan: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin,” tämä ei ole uusi ajatus, vaan suora viittaus Egyptin yöhön. Apostoli Paavali tiivistää saman sanomalla, että Messias on meidän Pesach-karitsamme. Voimme korostaa, ettei Messias syrjäytä Pesachia eikä muuta sitä kristilliseksi juhlaksi, vaan täyttää sen syvimmän merkityksen. Se, mikä alkoi fyysisenä vapautuksena orjuudesta, saa Messiaassa iankaikkisen ja hengellisen ulottuvuuden.
Pesachin viettoon liittyy muistaminen, hepreaksi zikaron. Raamatullinen muistaminen ei ole pelkkää menneisyyden ajattelemista. Se on Jumalan tekojen tekemistä eläväksi nykyhetkessä. Siksi seder-aterialla ei sanota vain, että esi-isät vapautettiin Egyptistä, vaan että Herra vei meidät pois sieltä. Jokainen sukupolvi kutsutaan astumaan samaan kertomukseen, saman lunastuksen todellisuuteen.
Pesachiin liittyvät käsitteet syventävät juhlan sanomaa. Sana dam, veri, tarkoittaa elämää itseään. Voimme viitata Tooraan, jossa sanotaan elämän olevan veressä, ja juuri siksi veri kelpaa sovituksen välineeksi. Sana ge’ulah, lunastus, kuvaa takaisinostamista hinnan kautta. Pesach on tämän lunastuksen alkupiste, jossa Jumala maksaa hinnan kansansa puolesta. Sana brit, liitto, muistuttaa, että Pesach ei ole yksittäinen ihme, vaan osa Jumalan pysyvää ja sitovaa suhdetta Israeliin.
Kun Pesachia tarkastellaan, siitä piirtyy kokonaiskuva, jossa Toora, profeetat ja Uusi liitto eivät kilpaile keskenään, vaan selittävät toisiaan. Pesach säilyttää Israelin kutsumuksen ja identiteetin, mutta avaa samalla lunastuksen merkityksen koko maailmalle. Karitsan veri, joka kerran suojasi ovenpielet Egyptissä, puhuu yhä. Se julistaa Jumalasta, joka lunastaa, vapauttaa ja kutsuu kansansa elämään Hänen yhteydessään.
Pesach ei ole vain juhla menneestä. Se on elävä todistus siitä, että lunastus on aina Jumalan teko ja että tie vapauteen kulkee Karitsan veren kautta.