Tuomme Sukkotin esiin yhtenä Raamatun syvimmistä juhlista. Se ei ole vain historiallinen muistopäivä tai sadonkorjuun juhla, vaan kokonaisvaltainen ilmoitus Jumalan sydämestä ja tarkoituksesta: Jumala haluaa asua kansansa keskellä. Tämä teema kulkee Toorasta profeettoihin, Uuden liiton kirjoituksiin ja lopulta tulevaan Messiaan valtakuntaan.
Sukkot kutsuu pysähtymään Jumalan läsnäolon äärelle. Se yhdistää Israelin erämaavaelluksen kokemuksen, temppelipalveluksen rikkaan symboliikan, messiaanisen täyttymyksen ja tulevaisuuden toivon. Sukkot ei ole vain yksi juhla muiden joukossa, vaan avain Jumalan pelastushistorian ymmärtämiseen.
Lehtimajajuhlan raamatullinen perusta löytyy Kolmannesta Mooseksen kirjasta, jossa Israelia käsketään asumaan lehtimajoissa seitsemän päivän ajan. Käskyn ydin ei ole asumisen tekninen muoto, vaan muistaminen ja identiteetti. Lehtimajassa eläminen muistutti kansaa siitä, etteivät he selviytyneet omin voimin. He eivät omistaneet maata eivätkä hallinneet olosuhteita, vaan elivät täysin Jumalan varjeluksen varassa. Sukkot opetti, että todellinen turvallisuus ei synny pysyvistä rakenteista, vaan Jumalan uskollisesta läsnäolosta.
Heprean sana sukkah tarkoittaa väliaikaista majaa tai suojaa. Tuomme esiin, ettei sukkah symboloi kurjuutta tai puutetta, vaan Jumalan huolenpitoa. Rabbinisessa perinteessä keskustellaan siitä, olivatko erämaan lehtimajat konkreettisia asumuksia vai viittasivatko ne Jumalan kirkkauden pilviin, jotka suojasivat Israelia. Voimme nähdä näiden näkökulmien täydentävän toisiaan: Jumala suojeli kansaansa sekä näkyvästi että hengellisesti. Lehtimaja muistuttaa siitä, että Jumalan läsnäolo voi kätkeytyä yksinkertaisuuteen.
Erämaavaelluksen aikana Jumala asetti asumuksensa kansan keskelle. Kun Hän sanoi: ”He tekevät minulle pyhäkön, ja minä asun heidän keskellään”, voimme kiinnittää huomiota sanamuotoon. Jumala ei sanonut asuvansa rakennuksessa, vaan kansan keskellä. Ilmestysmaja oli kohtaamisen paikka, ei Jumalan rajoitettu asuinsija. Sukkot palauttaa tämän perusajatuksen: Jumala ei ole etäinen, vaan läsnä kansansa arjessa, liikkeessä ja epävarmuudessa.
Sukkotin aikana käytettävät neljä lajia kantavat nekin syvää hengellistä sanomaa. Ne kuvaavat Israelin kansan moninaisuutta. Kaikki eivät ole samanlaisia hengellisessä ymmärryksessä tai teoissa, mutta Jumala käskee sitomaan nämä erilaiset osat yhteen. Hänen läsnäolonsa lepää yhteydessä, ei yksilöllisessä täydellisyydessä. Sukkot muistuttaa, että Jumala asuu koko kansansa keskellä, ei vain vahvimpien tai näkyvimpien joukossa.
Toisen temppelin aikana Sukkotiin liittyi erityinen ilon juhla, veden ammentaminen. Tätä juhlaa kutsuttiin nimellä Simchat Beit HaShoevah. Sen taustalla oli rukous sateesta mutta siihen liittyi myös syvä hengellinen odotus. Profeetta Jesajan sanat ilolla ammennettavasta vedestä pelastuksen lähteistä saivat uuden merkityksen. Vesi alkoi symboloida Jumalan Hengen vuodattamista ja messiaanista aikaa. Juuri tähän juhlayhteyteen Johannes sijoittaa Yeshuan julistuksen, jossa Hän kutsuu janoisia tulemaan luokseen ja juomaan. Näemme tämän selkeänä viittauksena Sukkotin hengelliseen täyttymykseen.
Johanneksen evankeliumin alussa oleva lause ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” on yksi Sukkotin syvimmistä messiaanisista avaimista. Kreikan sana, jota Johannes käyttää, tarkoittaa kirjaimellisesti teltassa asumista. Tämä ei ole sattumaa. Johannes liittää Yeshuan Jumalan kirkkauden ilmestymiseen samalla tavalla kuin ilmestysmaja ja lehtimajat erämaassa. Messiaassa Jumala ei ainoastaan suojele kansaansa, vaan astuu heidän keskelleen ihmisenä.
Sukkotin katse ei kuitenkaan pysähdy menneeseen eikä edes Messiaan ensimmäiseen tulemukseen. Profeetta Sakarja kuvaa aikaa, jolloin kaikki kansat tulevat Jerusalemiin viettämään lehtimajajuhlaa. Voimme tulkita tämän viittaavan Messiaan valtakuntaan, jossa Jumalan läsnäolo täyttää maan näkyvällä tavalla. Sukkot muuttuu silloin koko maailman juhlaksi, kun Jumalan asuminen ihmisten keskellä toteutuu täydellisesti.
Tämä juhla puhuu myös tähän päivään. Sukkot kutsuu jokaista pohtimaan, mihin oma turva lopulta perustuu. Olemmeko valmiita elämään avoimessa, Jumalaan nojaavassa uskossa vai etsimme pysyvyyttä rakenteista, jotka eivät kanna? Sukkot ei kehota vetäytymään maailmasta, vaan elämään siinä tietoisina Jumalan läsnäolosta.
Sukkot – Jumala kansansa keskellä – on juhla, joka kokoaa yhteen Jumalan pelastussuunnitelman ytimen. Se kertoo Jumalasta, joka kulkee kansansa kanssa, asuu heidän keskellään ja johdattaa heidät kohti aikaa, jolloin Hänen läsnäolonsa täyttää kaiken. Ilmestyskirjan sanat kiteyttävät tämän toivon: ”Katso, Jumalan maja on ihmisten keskellä.”