Erämaavaelluksen muistoksi
Sukkot, eli lehtimajanjuhla, on yksi Israelin kolmesta pyhiinvaellusjuhlasta ja samalla syksyisten raamatullisten juhlien huipentuma. Kolmannen Mooseksen kirjan mukaan Jumala itse asetti tämän juhlan muistuttamaan Israelia erämaavaelluksen ajasta – ajasta, jolloin Hän asui kansansa keskellä, johti heitä pilvipatsaassa ja huolehti heidän jokapäiväisestä elämästään. Sukkot ei ole vain historiallinen muisto, vaan elävä kertomus Jumalan uskollisuudesta ja läheisyydestä.
Juhlan aikana israelilaiset rakentavat sukkia, väliaikaisia lehtimajoja, jotka muistuttavat niistä asumuksista, joissa kansa eli vaeltaessaan Siinain erämaassa. Lehtimajaan astuminen pysäyttää ihmisen pohtimaan elämän haurautta ja väliaikaisuutta. Se kutsuu muistamaan, ettei todellinen turva synny seinistä tai katoista, vaan Jumalan läsnäolosta. Lehtimajassa koetaan konkreettisesti, kuinka Jumala haluaa asua keskellämme – aivan kuten Hän vaelsi kansansa kanssa erämaassa, askel askeleelta.
Sukkotin sanoma ei kuitenkaan rajoitu menneisyyteen. Profeetta Sakarja avaa juhlaan syvän profeetallisen näkökulman tulevaisuuteen. Hän kuvaa aikaa, jolloin Messias hallitsee Jerusalemista ja kaikki kansat tulevat vuodesta toiseen viettämään lehtimajanjuhlaa Hänen edessään. Sukkot näyttäytyy tällöin Messiaan valtakunnan juhlana, aikana jolloin Jumalan hallintavalta on näkyvä ja konkreettinen maan päällä. Kansat tunnustavat Herran ja iloitsevat Hänen läsnäolostaan, ja Jumalan lupaus asua kansansa keskellä toteutuu täydellisesti ja pysyvästi.
Tätä tulevaa todellisuutta Sukkot ennakoi myös Ilmestyskirjan sanoin, joissa kerrotaan ajasta, jolloin Jumalan maja on ihmisten keskellä. Silloin ei ole enää väliaikaisia asumuksia tai erämaan vaellusta, vaan ikuinen yhteys Jumalan ja Hänen kansansa välillä. Sukkot on näin profeetallinen esikuva siitä hetkestä, jolloin Jumala asuu keskellämme ilman rajoja tai erottavia verhoja.
Sukkotia kutsutaan syystä myös ilon juhlaksi. Se on täynnä riemua, kiitollisuutta ja ylistystä Jumalan uskollisuudesta. Juhla muistuttaa, ettei Jumalan läsnäolo ole raskas tai synkkä todellisuus, vaan syvin mahdollinen ilon ja vapauden lähde. Mooseksen kirjassa kehotetaan iloitsemaan Herran edessä seitsemänä päivänä, ja tämä ilo kumpuaa pelastuksen varmuudesta ja Jumalan läheisyydestä.
Uskovalle Sukkot avaa näkymän pelastuksen todelliseen päämäärään. Kyse ei ole ainoastaan syntien anteeksiantamuksesta, vaan Jumalan läsnäolossa elämisestä. Täydellinen yhteys Häneen on lopullinen päämäärä ja samalla suurin ilo, jonka ihminen voi kokea.
Jumalan halu asua kansansa keskellä kulkee punaisena lankana läpi koko Raamatun. Erämaavaelluksen aikana Hän asui ilmestysmajassa kansansa keskellä ja johdatti heitä arjen keskellä. Nykyajassa, Messiaan ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen, Jumala asuu uskovien sydämissä Henkensä kautta. Seurakunnasta on tullut Hänen asumuksensa maan päällä, paikka jossa Hän vaikuttaa, johdattaa ja pyhittää. Tulevaisuudessa tämä kehityskulku saavuttaa täyttymyksensä Messiaan valtakunnassa, jossa Jumala asuu pysyvästi kansansa kanssa uudessa taivaassa ja uudessa maassa.
Sukkot kutsuu meitä katsomaan sekä taaksepäin että eteenpäin. Se muistuttaa Jumalan uskollisuudesta menneisyydessä, Hänen läsnäolostaan tässä hetkessä ja Hänen lupauksestaan palata ja perustaa valtakuntansa pysyvästi. Lopulta juhlan sanoma tiivistyy lupaukseen: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän kanssaan.”