Tooran viimeinen lukujakso Vezot Haberakhah (suomeksi: ”Tämä on se siunaus”) huipentaa Mooseksen elämän ja Israelin erämaavaelluksen. Tässä kohtaa siirrytään siunausten kautta kohti Luvattua maata ja uuden johtajan, Joosuan, aikakautta. Tämä parasha ei ole ainoastaan historiallinen kertomus, vaan syvästi profeetallinen ja messiaaninen teksti, joka osoittaa Jumalan uskollisuuden, armollisuuden ja johtajuuden jatkuvuuden.
Siunaus ennen lähtöä – Mooseksen profeetallinen virka
Mooses siunaa Israelin kaksitoista heimoa yksitellen – kuten Jaakob oli tehnyt ennen kuolemaansa (1. Moos. 49). Mooseksen siunaus ei ole pelkkä hyvästijättö, vaan se on profeetallinen näky kunkin heimon kohtalosta ja tehtävästä historian saatossa. Nämä siunaussanat eivät ole vain menneisyyttä varten, vaan ne heijastavat edelleen Israelin kutsumusta kansojen keskellä.
Tuomme esille kolme keskeistä teemaa:
- Jumalan suvereenius – Jumala ilmestyy Siinailla, Paranissa ja Seirissä, ja Hänen kirkkautensa ympäröi kansaa (33:2). Tässä nähdään Jumalan läsnäolo historiassa ja Hänen valtansa toteuttaa suunnitelmansa.
- Henkilökohtainen armo – Kuten jakeessa 33:3 mainitaan: ”Totisesti, Hän rakastaa kansaansa.” Tooran lopetus vahvistaa Jumalan rakkauden Israelia kohtaan – ei sen ansioiden vuoksi, vaan Hänen uskollisuutensa tähden.
- Hengen jatkuvuus – Mooseksen käsi siirtyy Joosualle, ja henki, joka oli Mooseksen yllä, lepää nyt hänen seuraajansa yllä (34:9). Tässä nähdään messiaaninen kaiku: Kuten Mooses johti kansan pois orjuudesta, niin tuleva Messias johtaa kansansa vapauteen.
Kuolema, jota ei seurannut unohtaminen
Mooses nousee Nebo-vuorelle, josta hän saa nähdä Luvatun maan – mutta ei astua siihen. Tämä on samalla sekä Mooseksen nöyryytys että kunnian hetki. Hän ei saanut nähdä työnsä täyttymystä tässä ajassa, mutta sai nähdä Jumalan suunnitelman jatkuvan. Hänen hautapaikkaansa ei tiedetä (34:6), mikä estää Mooseksen palvonnan ja muistuttaa, että Jumalan työ ei pääty yhteen johtajaan.
Mooseksen kuoleman yhteydessä voimme tuoda esiin myös vertauksen Messiaasta:
- Kuten Mooses, myös Messias tulisi olemaan kansansa johtaja ja vapauttaja.
- Kuten Mooses, myös Messias nousisi ylös (vert. Joh. 3:14).
- Mooseksen sanat jäävät elämään kansan keskuudessa – niin myös Messiaan sanat eivät katoa.
Tooran päätös – mutta ei loppu
Vezot Haberakhah päättyy sanoihin:
”Mutta ei ole enää noussut Israelissa profeettaa Mooseksen kaltaista…” (34:10)
Tämä virke sisältää sekä kunnianosoituksen että jännitteen. Tämä huipentaa odotuksen – Mooseksen kaltaista profeettaa ei ole tullut, mutta sellainen on luvattu tulevaksi. Tämä viittaa 5. Moos. 18:15:n lupaukseen, joka monien juutalaisten ja messiaanisten opettajien mukaan täyttyy Messias Yeshuassa.
Opetus ja sovellus
Vezot Haberakhah ei ole pelkkä historiallinen epilogi, vaan hengellinen testamentti:
- Meitä kutsutaan siunaamaan toisia niiden sanojen ja näkyjen kautta, jotka Jumala antaa.
- Meitä kutsutaan näkemään Jumalan uskollisuus sukupolvesta toiseen, vaikka emme näkisi kaikkea täyttymystä itse.
- Meitä kutsutaan seuraamaan johtajia, jotka kantavat Jumalan Henkeä – ja ennen kaikkea seuraamaan Messiasta, joka on sekä uusi Mooses että iankaikkinen Kuningas.
Vezot Haberakhah on kuin huipennus ja hiljainen pysähdys. Siinä yhdistyy suru ja toivo, menneisyys ja tulevaisuus. Tooran kertomus päättyy, mutta Jumalan kertomus jatkuu. Hänen Sanansa elää yhä – ja Messiaan kautta se jatkuu uusissa sydämissä ja sukupolvissa.