Lähimmäisenrakkaus – Uusi liitto ei tee Toorasta tarpeetonta, vaan avaa sen kaikille
Uusi liitto ei alusta asti ollut tarkoitettu vain yhdelle kansalle. Jo Aabrahamille annettu lupaus kantoi universaalia näkökulmaa: hänen siemenessään tulisivat siunatuiksi kaikki kansat. Tämä lupaus ei jäänyt teoreettiseksi ajatukseksi, vaan sai konkreettisen täyttymyksensä Messias Yeshuassa, jonka kautta siunaus avautui koko maailmalle.
Kun yhä useammat pakanat alkoivat seurata Israelin Jumalaa Messiaan kautta, seurakunnassa nousi nopeasti ratkaiseva kysymys. Voivatko ei-juutalaiset liittyä Jumalan liittoon ilman ympärileikkausta ja koko Tooran säädöskokonaisuuden noudattamista? Tämä ei ollut vain käytännöllinen ongelma, vaan syvästi teologinen kysymys Jumalan tahdosta ja liiton luonteesta.
Apostolien tekojen 15. luvussa kuvattu Jerusalemin kokous muodostui käännekohdaksi. Apostolit ja seurakunnan vanhimmat kokoontuivat etsimään Jumalan johdatusta tilanteessa, jossa perinteinen juutalainen liittomerkki ja Tooran kansalliset säädökset kohtasivat uuden, nopeasti laajenevan pakanalähetystyön. Keskustelun ytimessä oli kysymys siitä, asetetaanko pakanoille sellainen ies, jota edes Israel ei ollut kyennyt täydellisesti kantamaan.
Ratkaisu oli yllättävän vapauttava. Pakanoilta ei vaadittu ympärileikkausta eikä koko Tooran noudattamista ehtona Jumalan kansaan kuulumiselle. Sen sijaan heitä kehotettiin pidättäytymään epäjumalille uhratusta, haureudesta, verestä ja tukehtuneen eläimen lihasta. Nämä ohjeet eivät olleet sattumanvaraisia, vaan heijastivat Nooan liiton universaaleja moraalisia periaatteita ja mahdollistivat käytännön yhteyden juutalaisten ja pakanoiden välillä yhteisissä aterioissa ja seurakuntaelämässä.
Tämä ratkaisu ei kuitenkaan tarkoittanut Tooran hylkäämistä. Päinvastoin, sen eettinen ja hengellinen ydin säilyi keskiössä. Jumalan pyhyys, oikeamielinen elämä ja epäjumalanpalveluksesta irrottautuminen pysyivät keskeisinä arvoina. Kaiken ytimessä säilyi lähimmäisenrakkaus – rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen. Paavali tiivistää tämän toteamalla, että rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa ja että rakkaus on lain täyttymys.
Uuden liiton uskovia, sekä juutalaisia että pakanoita, kutsuttiin elämään Jumalan tahdon mukaisesti ilman vaatimusta omaksua kaikkea sitä, mikä oli annettu Israelille erityisesti kansallisena kutsumuksena. Näin Tooran tarkoitus tuli selkeämmäksi: se ei ollut ensisijaisesti ulkoisen suorituksen väline, vaan sydämen ja elämän suuntaaja.
Uusi liitto ei siis tee Toorasta tarpeetonta, vaan avaa sen syvimmän merkityksen kaikille kansoille. Pakanat eivät liity Jumalaan rituaalien tai kansallisen identiteetin kautta, vaan uskon kautta Messiaaseen. Tooran opetus moraalista, oikeudenmukaisuudesta, laupeudesta ja pyhyydestä säilyy universaalina, ja Pyhä Henki kirjoittaa sen ytimen sydämeen, kuten Jeremia profetoi.
Tässä mielessä Toora ei katoa, vaan sen tarkoitus kirkastuu. Se ei ole enää vain ulkoinen sääntökokoelma, vaan sisäinen moraalinen ja hengellinen tienviitta. Uusi liitto yhdistää kansat Tooran sydämeen ilman pakkoa kansalliseen muottiin. Ihmiset tulevat mukaan uskon, Pyhän Hengen ja sydämen kuuliaisuuden kautta.
Messias Yeshua avasi oven Tooran täyttämiseen Hengen voimasta kaikille kansoille. Siksi voidaan todeta, ettei ole juutalaista eikä kreikkalaista, vaan kaikki ovat yksi Messiaassa Yeshuassa.